Itävalta ja talvi

Tehdaskutsut teealueella

malli: Tuuli Hyytinen

Long time no see. Nyt olen pysyvästi palannut pitkältä tauoltani. Elämässä on tapahtunut paljon kaikenlaista ja tulen kertomaan siitä palasia tulevaisuudessa. Olin eilen Tuulin kanssa tehdasalueilla pyörimässä, kun sää suosi meitä vihdoin. Kestää hetki tottua siihen, että puoli seitsemältä paistaa vielä aurinko.

Marraskuukin pääsi yllättämään

Miten aika on kulunutkaan muutaman viime kuukauden aikana, sitä ei saa kiinni juoksemallakaan. Lukuvuoden ensimmäinen koeviikkokin oli vasta korkeintaan kolme päivää sitten ja seuraava siintää jo kahden viikon päässä. Tuntuu myöskin siltä, kuin olisin kirjoittanut viimeisimmän tekstini tänne korkeintaan puolitoista viikkoa sitten, vaikka todellisuudessa tämän ja aikaisemman kirjoituksen väli on häpeälliset kaksi kuukautta. Olen tosin ollut historiallisen kiireinen koulujen alkamisen jälkeen ja selkeästi olen myös kadottamassa normaalin ihmisen ajantajun, joten ihmekös tuo.

Talvikin otti ja tuli. Eipä tuolla enää kamalasti lunta ole, valitettavasti, mutta toivotaan että se palailee pian takaisin. En nimittäin Skotlannissa (ei-yllättäen, mutta surukseni) kokenut kunnollista talvea, joten proper talvi varustettuna luuytimiin asti pureutuvilla pakkasilla ja metrin lumikinoksilla olisi erittäin tervetullut. Mulla oli ensimmäinen ajotunti juuri sinä päivänä, kun kaikki lumi ja loska olivat edeltävänä yönä jäätyneet herttaiseksi tappajajääpeitteeksi. Kyseisen ajotunnin olosuhteet tosin olivat etukäteen pelottavammat kuin itse ajotilanteessa, luojan kiitos.

Edellisviikonloppuna pidimme friikkiporukalla Harry Potter -teemasyömingit. Oli varsin mukavaa vain istua pöydän ääressä (tuvittain, luonnollisesti), puhua joutavia, pelata rikkinäistä puhelinta (tai, siis, Errolia, koska Harry Potter) ja ahtaa naamat täyteen herkullisia leivonnaisia, karkkia ja tietysti Valion vaniljakastiketta, jota varsinkin Korpinkynnen ja Puuskupuhin pöydänpää jumaloi yli kaiken. Itse kuulun siis Korpinkynteen, ihan virallisestikin (eli Pottermoren lajitteluhatun kautta, se on ultimaalinen totuus).

Voih, lunta. Ja kaunis (nope, nope, nope) Kaarinan vesitorni taustalla.

Tänään tiemme vei Klassikkon lukioon valokuvaus kakkosen merkeissä. Tehtävänämme oli kuvata kyseistä lukiota Juhiksen rehtorin valmistelemaan esitteeseen, joka esittelee Juhiksen ja Klassikon yhdistymistä. Pakko sanoa, että paikalla ei ollut kovinkaan innostunutta porukkaa. Rakennuksia on muutenkin hivenen tylsä kuvata, sillä niiden rakenteissa ei juurikaan ole eloa. Kiinnostavien kuvakulmien ja muotojen etsiminen tosin toi tehtävään suuresti mielekkyyttä.

Yllä on minun henkilökohtainen kannanottoni Juhana Herttuan lukion ja Klassikon yhdistämiseen. Kuvan ottopaikkana toimi Klassikon piha ja ko. laatikkorakennus tuolla taustalla komeileekin. Itse siis tulen suorittamaan lukion kolmosvuoteni Klassikossa, tai siis Turun Klassillisessa lukiossa. Mielestäni Turun lukioiden keskittäminen keskustaan muutamaksi jättilukioksi on typerää. Aamen.

"Mä tajusin just, et kesän jälkeen tulee syksy."

Syksy alkaa jo kellastamaan lehtiä puissa ja aamuisin tuuli pureutuu paksunkin hupparin läpi. Sen kunniaksi onkin aiheellista palata kesäkuisen Skotlannin helleaaltoon otsikossa komeilevan ja ystäväni esilletuoman mietelauseen siivittämänä.

On hassua ajatella, että vuosi sitten olin ollut Skotlannissa kahta päivää vaille kuukauden. Vuosi sitten kiskoin aamuisin päälleni saman, tylsän ja mustavalkoisen koulupukuni, kävelin puoli minuuttia pysäkille, astuin kaksikerroksiseen bussiin ja menin kouluun saamaan englanninkielistä opetusta. Tuntuu erittäin omituiselta kun tajuaa, että aloitin Beeslack High Schoolissa yli kaksitoista kuukautta sitten. Jotenkin vaihtovuoden alkaessa sen koko kokemuksen mielsi tulevan kestämään niin kauan, että nyt on hankala ymmärtää, miten nopeasti se lopulta hurahtikaan.

Ensimmäiset kouluviikotkin ovat tosin hurahtaneet ohi kuin mitkäkin. Koulun alkamisen jälkeen tämä viikonloppu on ensimmäinen "vapaa" viikonloppu ja arkipäivätkin ovat olleet kunniallisesti täyteenahdettuja. Olen aloittanut autokoulun (anteeksi mitä?), hankkinut kuntosalijäsenyyden, käynyt useampaan kertaan teatterissa ja touhunnut ties mitä vakavasti aikaavievää. Koulutyötkin vievät suhteellisesti aikaa. Viikonloput ovat kuluneet aika lailla valvoen ja eläen muissa maailmoissa. Viime viikonloppuna esimerkiksi riensimme friikkiporukalla Tampereelle Traconiin, siitä on luvassa kuvia myöhemmin. (Itse nimittäin unohdin kamerani kotiin, joten kaikki kuvat tapahtumasta ovat tovereideni kuvauslaitteissa.) Muissa maailmoissa eläminen on toteutunut myös siten, että viime viikon aikana luin kaikki 108 lukua Full Metal Alchemistia ja huomaan todellisuuteen palaamisen muuttuneen hankalahkoksi.

Vaikka välillä ainainen kalenteriahtaus käy rasittavaksi, Skotlannin paikoittaisen toimettomuuden jälkeen ympäriinsäpoukkoilu ja tekemisen loputtomuus tuntuu harvinaisen mukavalta. En tosiaan olisi uskonut, että vaihtovuosi saisi minut arvostamaan jopa kiirettä, mutta oppia ikä kaikki.