Nurkkiin kertyneitä muovikiekkoja

Tosiaan, tässä kolmen viime kuukauden aikana haltuuni on magikaalisesti ilmestynyt kasa erinäisiä tietokoneeni levyasemaan ja Pleikka kolmoseeni sopivia pyörylöitä. En suostu ottamaan vastuuta tapahtuneesta, sillä Anttilan, HMV:n ja Gamen liian alhaiset hinnat saavat ihmisen tekemään ajattelemattomia tekoja.

Tässä on kolme todistuskappaletta teoista, joita Anttila saa sinut tekemään. Ja kyllä, useat lempisarjani ovat lapsille suunnattuja piirrossarjoja. Vähän aikaa sitten mukaani siis tarttui Avengers: Earth's Mightiest Heroesin ja Avatarin ensimmäiset tuotantokaudet. Missään en ole valitettavasti (lompakkoni saattaa tosin olla eri mieltä) törmännyt kyseisten sarjojen myöhempiin tuottareihin. Anttila tarjosi Avatarin myöhempiäkin kausia aikanaan, mutta ne ajat ovat näemmä ohi.

Nyt on aika pakollisen mainospuheen. Katsokaa Avataria! Avatar on upea sarja, sen maailma on kerrassaan ihana ja se on täynnä toinen toistaan täydellisempiä henkilöhahmoja. Vaikka se ollaan alunperin suunnattu lapsille, sanoisin, että hieman vanhempi katsojahenkilö saa sarjasta irti paljon enemmän kuin lapsi. Sarja on perinteistä fantasiaa ja se on toteutettu upeasti. Olen katsonut koko sarjan läpi ainakin kolme kertaa ja joitain yksittäisiä jaksoja olen saattanut katsoa viidestä kymmeneen kertaan, Avatariin ei vain kyllästy. Ensi viikonloppuna pidämme friikkitovereideni kanssa toisen Avatar-putkemme, koska ah. 

About neljä kuukautta sitten tajusin, että hei, meidän yleensä pelkässä Blu-Ray-käytössä olevaa Pleikkaa voi käyttää myös pelaamiseen. En ollut hommannut pelejä aikaisemmin osittain siksi, että jostain syystä ajattelin etten nauttisi pelaamisesta. Voi menneisyyden minua, kuinka väärässä olinkaan. Nyt asiat ovat tosiaan muuttuneet  ja olen kartuttanut pelikokoelmaani muun muassa yllä näkyvillä ostoksilla. Kasan uusimpia hankintoja ovat GTA IV ja Deus Ex: Human Revolution, joita en ole ehtinyt vielä edes aloittamaan. Jos joukossamme muuten on ihmisiä, jotka ovat harkinneet X-Men: Destinyn ostamista - ei kannata vaivautua. Kyseinen pala moskaa on huonoin lätty, jota pleikkarini on koskaan joutunut pyörittämään.

Kun nyt pelipuheeseen päästiin, ylpeänä esittelen tietokonepelikokoelmani. Jos koskaan piditte minua kypsänä ja aikuismaisia aktiviteetteja suorittavana, tämän kuvan myötä luulonne toivottavasti romahtavat. Sims-pelit ovat tosiaan olleet lähellä sydäntäni vuodesta 2003 lähtien (herranjestas, siitäkin on kohta jo kymmenen vuotta, pitäisikö ikäkriiseillä?), kun ensimmäisen kerran pelasin Sims ykköstä kaverini luona. Vuonna -04 Sims 2 tuli ulos ja tietenkin se piti hommata. Sen jälkeen säännöllisin väliajoin sijoitin viikkorahani lisäosiin ja pitihän se Sims 3:kin sitten ostaa kun moinen julkaistiin. Asensin muutama viikko sitten molemmat näistä peleistä uudelle koneelleni - simsseistä ei todellakaan kasveta yli noin vain.

Pikkumateriaonnellisuutta

Edinburghin ihanat pikkukaupat ovat taas suoneet mulle palasen loisteliaasta annistaan - tällä kertaa muutamien aivan ihastuttavien korvakorujen muodossa. Mehujää- ja lamppukorvikset olivat suhteellisen huokeita loistolöytöjä ja ne on päässeet mun korvia sulostuttamaan erittäin usein. Aluksi en täällä kamalasti korviksia käyttänyt kun koulusta sanottiin että ne suosittelisi kaikkien asusteiden minimoimista kouluun tultaessa (tekee kuulemma hallaa koulun maineelle?), mutta muutama kuukausi sitten tajusin, että ei niitä opettajia oikeasti kiinnosta. Ehkä jos jotain kirkkoveneitä korvanlehdistään roikuttelisi niin saattais tulla jotain noottia mutta muuten eipä juurikaan.

Mun kynsienkasvatusprojektikin on edennyt ihan kiitettävän hyvin! Mä rakastan pitää mun kynsiä pitkänä, mutta tän vaihtovuoden alussa mulla oli vaan niin plääh-olo niiden suhteen kun ne liuskottui ja katkeili kuin mitkäkin. Nyt ne on kuitenkin pidemmät kuin ehkä koskaan ja ah, miten näin pieni yksityiskohta voi tuottaakkin niin paljon iloa. Allaolevasta kuvasta ei ehkä saa oikeaa mielikuvaa siitä, miten pitkät ne oikeasti onkaan, mutta nä alkaa tuottaa pikkuhiljaa jo hankaluuksia kosketysnäyttöpuhelimen käyttämisessä. Ei tosin haittaa, koska ah, tätä on odotettu.

Ylläolevassa kuvassa olevan kynsilakan (♥) sain joululahjaksi Aadalta ja kuinka rakastankaan tota väriä, se on aivan loistava. Tota lakkaa saa kyllä pistää suhteellisen monta kerrosta jos haluaa että omaa kynttä ei näy sen alta ollenkaan, mutta sen jälkeen se pysyykin kynsissä täydellisesti.

Voisin vetäistä tähän vielä loppu-ulinat, koska en jatkuvasti voi luoda uutta merkintää inisemiselle – Facebook päätti ilmoittamatta vaihtaa mulle päälle timelinen! Onhan siinä jotain kivoja toimintoja kuten kansikuvahöskä, mutta muuten se on kamalan sekava enkä löydä enää mistään mitään. Mun ongelmat on valtavia, tiedän, mutta käytän Naamakirjaa kuitenkin niin paljon että en pääse ärsyttävistä muutoksista yli toviin. Hyvinvointivaltioteinin elämä on toisinaan niin rankkaa.

Toteuttamiskelpoisilla ideoilla ei ole yläikärajaa

Tänään mun ja norjalaistoverin tie vei John Lewisiin, joka on näiden vastine Stockalle. Sieltä mukaan tarttui kympillä meille radiopuhelimet (tietoisku! englanniksi radiopuhelin = walkie talkie. aaaaw.), joiden ostamista me oltiin suunniteltu jo kuukausi. Nämä ratkaisee meidän ikuisen laiskuusongelman - meidän huoneet on eri kerroksissa ja toisinaan portaat on ylipääsemätön este. Kun tällainen laiskuus alkaa esiintymään, me voidaan kommunikoida radiopuhelimilla huoneesta toiseen! Myöskin, jos me ollaan shoppailemassa ja kenelläkään ei vaihteeksi oo saldoa, radiopuhelimet pelastaa!

Oi näitä yksinkertaisia huveja!

Elämänpalasia

Hih, näkisittepä mun oman tietokoneoleilulle pyhittämäni kerrossängyn yläkerran mun huoneessa, se on hieno. Tä on täynnä tyynyjä ja peittoja ja kaikkea pehmeää, mukaanlukien minä, ja toisella laidalla on väärinpäin käännetty sohvapöytä joka toimii mun tietokonealustana. Mun matkalaukut toimii virtajohtoränninä ja kuuma ilma nousee ylös joten täällä on myös lämmin. Tämän tiedon jaoin, koska se inspiroi mua tekemään tän postauksen. Osasyy saatta olla myös se, että meillä on vihdoin langaton netti! Se merkitsee kuvallisia postauksia! Ellen sitten kirjoita koulussa niinkuin joskus tulee tehtyä.

Tässä näkymää olkkarista sen jälkeen kun modeemi päätti vihdoin saapua (Laura oli vain hetkeä aikaisemmin lähtenyt läppärinsä kera kotiinsa koska kello oli jo yli puolenyön). Kyseessä on siis yksinkertainen läppärilasten yhteenkokoontuma jonka idea on ovela - koneellaolo yksin olisi pelkästään, noh, koneellaoloa, mutta kun sitä tehdään porukalla niin voi valehtelematta sanoa, että vietti aikaansa kaverien kanssa. Olevaa, olevaa.

Saatoin muuten mahdollisesti eilen eksyä Gameen hetkeksi ja Mirror's edge saattoi ehkä tarttua mukaan kahdeksalla punnalla. Tiedän, mulla ei oo pleikkakolmosta täällä mukana, Suomessa tosin on, mutta oon melkeen satavarma et jollain mun skottikaverilta tää konsoli löytyy. Ja vaikkei löytyiskään niin mua ei haittaa - oon kuolannut tän pelin perään kolme vuotta! Toivon vaan et EA varmistais vihdoin huhut Mirror's edge kakkosesta, yh. Teille jotka ette ole tästä pelien kuningattaresta kuulleet koskaan, kuluttakaa elämistänne kolme minuuttia ja katsokaa alla olevat videot.

Sain postikortin Rukalta, kiitos friikit. On muuten tajuttoman hieno postikortti, pistin sen mun seinälle mun muiden korttien mukaan. Hihityttää koska mun seinällä tulee olemaan niin hieno korttikokoelma tän vuoden loputtua. Ja koska tämä postaus on ollut varsinainen sekametelisoppapalapeli, niin kerron myös sen, että tämän huomaaminen nauratti minua kovasti:

Hihi.

Äärimmäisen hyödyllistä ostostelua

Näin vain puhekuplia joissa luki "Osta minut!"

Voih.

Kolmen viikon aikana mukaantarttunutta tavaraa

Sain vihdoin itseäni niskasta kiinni ja kuvattua sen roinan, jota olen tähän mennessä ehtinyt ostamaan. Kaikki tulossa oleva tavara ei ole tarttunut mukaani yhdellä kertaa vaan pikkuhiljaa tämän kolmen viikon aikana. Joka on pian, ensi torstaina, jo kuukausi. Suhteellisen pelottavaa, en ole koskaan aikaisemmin kokenut näin rajua ajan nopeutumista. Epäilen vahvasti, että tämä johtuu siitä että oon vaihtanut aikavyöhykettä.

Tein muuten uuden ulkoasun. Hihii. Pidän tästä varsin kovasti ja jos joku on pohtinut, niin tavuviivan poisjättäminen oli harkittu teko esteettisistä syistä. Nyt siihen roinaan.

Aloitan käytännöllisimmästä päästä ja etenen siihen ei-ehkä-niin-hyödyllinen-osuuteen pikkuhiljaa. Tämä tässä yläpuolella on kuitenkin äärimmäisen käytännöllinen, onhan se lounasrasia. Se pitää mun juoman kylminä ja hedelmät viileinä ja on muutenkin ihan tajuttoman söpö, eikö? Finias ja Ferb on aivan loistava piirretty, en ollut uskoa silmiäni kun näin tän alennuksessa Sainsbury's:ssä (apua ei tollasia nimiä pysty saamaan järkevästi omistusmuotoon), toi tais olla £4 tai sinnepäin.

Uudet kengät! Enimmäkseen koulukäyttöön, siellä kun pitää olla tummat kengät ja nämä sopivat mun koulupukuun kuin... nenä päähän? Tai kuin Jedwardille pystytuk-- okei mä oon tosi huono keksimään tollasia.

Nämä lukeutuu yksiin parhaimpiin asioihin mitä oon täältä hommannut! Katsokaa nyt, mulla on ihan tosissaan kumiankkakuulokkeet! Voiko siistimpiä löytyä? Ei varmaankaan. Mun aikasemmat kuulokkeet sanoi itsensä irti ja luojan kiitos näin nämä. Ne on itseasiassa tosi hyvät, en olisi kumiankoilla varustetuista kuulokkeista heti uskonut.

iPodista puheenollen, samasta kumiankkakuulokekaupasta tarttui mukaan myös seuraavanlainen kapistus:

iPod mulla siis oli entuudestaan, mukaani tarttui tuo vaaleanpunainen laatikko, joka on kaiutin. Äänenlaatu on hyvä, ei vaadita paristoja ja nuo takaosassa olevat raksit on ne kaiutinosuudet. Täntyyppistä oon etsinyt jo Suomessa ollessani ja vihdoin löysin näppärän tuollaisen!

Yksisarviskaulakoru!

Söpöjä tarroja, joilla ei ole oikeastaan minkään muunlaista fuktiota kuin että ne on söpöjä ja saattavat tulevaisuudessa koristaa puhelimeni takakuorta koska unohdin Tallinnasta ostamani söpöt tarraotukset Suomeen. Aada, jos löydät ne tarrat jostain niin ole hyvä ja käytä jos haluat, joku heittää ne kuitenkin roskiin jossain vaiheessa jos niitä ei käytetä.

Kaksi äärettömän siistiä paitaa äärettömän siististä kaupasta Edinburghista. Edinburghissa on valitettavasti aivan liian monta äärettömän siistiä kauppaa, sydämeni itkee verta siellä kävellessäni koska tiedän, etten tule saamaan läheskään kaikkea mitä niistä liikkeistä haluaisin. Mulla on syviä ongelmia, tiedän.

Ensimmäinen hajuveteni ikinä.

Ja viimeisenä, muttei vähäisimpinä, saanen esitellä shoppailujeni pandaosuuden:

Lompakko, koska vanhani (se ihana turkoosipinkkihellokitty-lompakko, R.I.P.) meni rikki.

Ja ehkä maailman söpöin muovisormus.

Kiitos, tässä kaikki tältä erää. Jos teillä on muuten nimiehdotuksia pandoille, ankoille tai yksisarvisille, niitä otetaan mieluusti vastaan! Ja muistattehan, että jos teillä on mitä tahansa turistavaa mulle, kysymyksiä, postausehdotuksia tai mitä vaan, en pure.

Küsselkin pääsi jossain vaiheessa mukaan

Huoneeni seinällä on harmaa magneettitaulu koska olen erittäin unohtavainen ihminen. Siihen on kätevä kiinnittää lappuja joissa lukee muistettavia itsestäänselvyyksiä jotka kuitenkin unohtaisin ilman erillistä muistutusta. Nyt muistilaput ovat saaneet väistyä koska vähän aikaa sitten löysin vanhan peltisen ja pyöreän purkin. Purkin sisällä oli erivärisiä magneettikirjaimia jotka avullani suorastaan lensivät tauluun, juuri niitä olin kaivannut!

Tylsyyteni vuodattaminen sanojen muodostamiseen meni siis asioiden muistamisen edelle mutta ei se mitään, magneettikirjaimet ovat ihania.

Tässä kuvassa on hienosti tiivistetty elämäni pienet suuret ilot. Taululla on rakkaat magneettini jotka ovat muodostaneet minulle varsin tyypillistä, mäkihyppypainoitteista tekstiä. Kuvassa näkyy myös hattu, Simi-otus, Ville Valo kertaa kaksi, elämäni tärkeimmät kirjat sekä jumalten juoma, Punainen Härkä.

Tuuli oli meillä kadottamassa viimeisiäkin elämän rippeitään tietokoneeni ääressä viettämässä iltaa ja tämän takia taulu näyttää nyt tuolta. Pienet asiat ilahduttavat joskus hauskalla pikkuisuudellaan. Tällä hetkellä minua ilahduttaa suuresti magneetit ja niiden uusi koti.

En kyllä ymmärrä että miksi näissä kirjaimissa on kaksi Ü-kirjainta mutta vain yksi A. Ehkä se johtuu siitä, että ei makeaa mahan täydeltä.

Taidan olla rakastunut

Lähipäivinä mun päälimmäinen fiilis on ollut suhteellisen masentava: väsymys. En ole tällä viikolla saanut nukuttua paljoakaan, maksimissaan Nukkumatti on pitänyt mut höyhensaarilla vajaat kuusi tuntia ja on ne kolmen tunnin yöunetkin saatu koettua. Olo ei siis ole mikään loistavin, mä kun olen tottunut nukkumaan ainakin kahdeksan tuntia yössä ja olen äärimmäisen unelias ihminen.

Ja oioi, väsymys + migreenialttius ei todellakaan ole hyvä asia. Mulle on tullut migreeni kahden viime päivän aikana kaksi kertaa. En suosittele tätä kokemusta kenellekään. Onneksi viikonloppu on ja tulee, vaikka aikaisemmin olen sanonut että viikonloppuina teen kaikkea muuta kuin nukun, nyt lupaan että univelat lähtee. Ainakin osittain.

Mutta mikäs se siinä Simi-pupun päällä lepäileekään?

Oi kyllä, se on mun uusi, ihana, fantastinen ja komea puhelimeni, jonka sain, kun aikaisempi puhelimeni Prinssi jäi lopullisesti eläkkeelle, vanhuus alkoi jo näkyä Prinssissä harmittavana toimimattomuutena. Uuden ihanuuteni nimi on Sung, lyhyt ja ytimekäs ja sopii tälle pojalle vallan mainiosti.

Ensimmäinen ei-nokia joka mulla on ollut ja pakko sanoa että m-mm, tykkään, rakastan ja palvon tätä laitetta.

Hyvää yötä kaikille, taidan tosiaan mennä nukkumaan, vaikka kello on vasta varttia yli kahdeksan, sammun mitä oletettavimmin sänkyyn kuin saunalyhty. Ja hurraa, sain Ananasmanian ulkoasun hiomisen ja edestakas venkslaamisen loppuun, nyt olen tyytyväinen! ..ainakin toistaiseksi.

Lisää joululahjuksia

Toverimme Isla palasi vasta äskettäin lomaltaan Ranskasta jonne hän lähti jo ennen joulua, olisi ollut suhteellisen julmaa paljastaa tämä joululahja täällä ennen kuin Isla itse sen olisi saanut, joten teen sen siksi vasta nyt.

Tuuli, Elina ja Katri olivat siis tehneet meille kokoelmalevyt jossa oli kaikkia meidän insideläppäbiisejä ja muuten vain harvinaisen legendaarisia veisuja. Suuri hatunnosto tuosta levyn kannesta, se on niin loistava! Nauran joka kerta kun alan tarkistelemaan sitä lähempää.

Sisältä tää levy on ulkoasultaan vähintään yhtä oivaltava kuin ulkoa. Sauron itse levyssä. ♥ Ja Scabior, oioi. Koska tuosta biisilistasta ei oletettavasti saa selvää, niin se on tässä:

1. My Chemical Romance - Mama
2. HIM - Join Me In Death
3. Dir En Gray - Machiavellism
4. 30 Seconds To Mars - The Kill
5. Blood On The Dancefloor - Ima Monster
6. Adam Lamber - For Your Entertainment
7. Tokio Hotel - Durch Den Monsun
8. Antti Tuisku - Atlantti
9. Blur - Song 2
10. The Beatles - Let It Be
11. Super Junior - Happiness
12. Apulanta - Ilona
Islan mulle antama joululahja taas paljastui tällaiseksi ihanan sulostuttavaksi uglydolliksi, joka sai nimen Simi sveitsiläisen mäkihyppääjän, Simon Ammannin mukaan. Ovat nimittäin harvinaisen yhdennäköisetkin! Katsokaa vaikka itse:

Simi-pupun korvista voi lypsää mansikkamaitoa. Jos tarpeeksi yrittää, Simistä voi saada ulos myös kaakaota. Simi syö melkoisen usein Sauron-nimistä lääkettä jos närästys iskee. Hän ottaa kylläkin lääkkeestä yleensä vain puolikkaan. Tämä kaikki informaatio paljastui vaihteeksi varsin rakentavalla kemiantunnilla.

Joululahjuksia vuodelta 2010

Sain vihdoin kaikki tarvittavat kuvat otettua ja muokattua, yay! Saanen esitellä, joululahjat tältä vuodelta!

Harry Potter and the deathly hallows, Jalostamo ja Ruttolinna.

Hihii, Two door cinema clubin Tourist history, ihana levy!

HIMin Love metal, HIM-levykokoelmani puuttuva pala jota odotettiin Joulupukilta monta vuotta.

Mummun tekemiä villasukkia! Brittejä varten, siellä on kuulemma kylmä.

Ihanalta pikkusiskoltani myöskin brittiteemaan sopiva tyyny.

Uusi iPod ja suloinen retroradio, jotka sointuvat toisiinsa vallan hyvin.

Kameran jalusta, hallelujah!

Ja viimeisenä, muttei todellakaan vähäisimpänä, kultamussukkani Sigman laajakulmaobjektiivi! Purr, ehdottomasti saamistani joululahjoista mieluisin. Ja teille, jotka ette objektiivien eroista suuremmin tiedä, alla näette 18-55mm-perusobjektiivilla otetun kuvan...

...ja tässä on samasta kohtaa otettu kuva laajakulmaobjektiivilla.

♥

Kiitos vielä kaikille lahjoista!

Viimeinen pinnistys

Nyt mut muuten löytää myös LAST.FM:STÄ ja FORMSPRINGISTÄ!
Jos mieli tekee seurailla tai kysellä, feel free.

Tänään oli viimeinen varsinainen koulupäivä! Hurraa sille, huomenna on enää joulukirkko puoli 11 ja sitten kulutan koulunpenkkiä vasta kolmen viikon kuluttua!

Luonnollisesti viimeisenä koulupäivänä me suoritettiin koulussa friikkien kesken joululahjojen jakaminen. Luonnollisestikaan kukaan meistä ei myöskään olisi jaksanut odottaa lahjojen avaamisen kanssa jouluaattoon, joten kyseinen toimenpide suoritettiin myöskin tänään. Kääreistä paljastui kaikkea ihanaa, hihi! Kiitos vielä kaikille.

Eino oli tehnyt mulle mun lempipokemonin, Oddishin, kaulakoruksi hamahelmistä. Aaw tuo on ihana, me likes!

Einolta sain myös totaalisen hurmaavan kalenterin ensi vuodelle, en vieläkään voi käsittää että kuinka osuva ja loistava tuo on! Ehdottomiksi lempikuukausikseni tästä suloisesta kalenterista nousivat:



Muilta friikkiystäviltäni sain myös kaikkea varsin kiherryttävää. Miten ihmiset ovatkin olleet näin kekseliäitä! Valitettavasti en voi esitellä Tuulin, Katrin ja Elinan antamaa lahjaa, koska eräs hyväkäs nimeltään Isla on Ranskassa ja ei ole saanut lahjaansa vielä. Tämä kyseinen Isla kaikenlisäksi lukee blogiani, joten en voi viedä raukkaparalta yllätyksen iloa. Esittelen sen lahjan aivan varmasti sitten, kun tilaisuus tulee! Se on aivan totaalisen mahtava!

Irinalta sain tällaisen ihanuuden kehystettynä:

♥

Kiitos vielä kaikille ihanille friikkilapsosille!

Ps. Kuka tulee mun kanssa pulkkamäkeen joululomalla?

Tänään olin ahkera

Tosiaan, tänään puolentoista tunnin urakan jälkeen mun huone oli imuroitu, mopattu ja huonekalujen järjestys vaihdettu. On se kumma, miten paljon mun huoneen ilme muuttuikaan, täällä on nyt paljon kodikkaampaa vaikka tuo yksi seinä onkin tyhjänvalkoinen ja tuijottaa mua pistävästi takaisin. Sen ongelman poistamiseksi on kylläkin jo suunnitelma, onneksi.

Jossain innostuksenpuuskassa päätin tehdä tänne esittelyn mun huoneesta. Ihan ensimmäisenä, ennen kuin edes mun huoneeseen on tultu, mun oven ulkopuolella on muutama osuva lehdestä leikelty sarjakuva.

Kun ovi on suuren työn ja tuskan jälkeen saatu auki, avautuu tällainen näkymä:

Verhotangossa roikkuu mun ihanaakin ihanempi päättärimekko, jota rakastan yli kaiken. Tämä kyseinen vaatteenparsi näytti silloin kesäkuun alussa, kun jätin peruskoulun taakseni, tältä:

Mun huone toisesta suunnasta näyttää suurinpiirtein tältä:

Mun vaatekaapit, jotka ei kummastakaan ylläolevasta kuvasta näy, ovat tuolla ensimmäisen huonekuvan verhojen vasemmalla puolella. Mun vaatekaappien ovet kertovat jollain tasolla mun lempibändin.

Rakastuin HIMiin jo vuonna 2004, ollessani 11 ja nelosluokalla. Silloin sain myös ensimmäisen Ville-julisteeni, joka tuli ensimmäisen HIM-levyni mukana. Kuusi vuotta vanhaksi paperinpalaksi tämä kyseinen yksilö on selvinnyt passelikuntoisena yllättävän hyvin.

Samalla seinällä vaatekaapin kanssa oleilee myös herra Kello. Se edistää tarkoituksella kolme minuuttia, sillä siten teen aamuisin kaikki toimeni nopeammin. Olen ihan oikeasti aamuisin niin jäässä, että unohdan että herra Kello edistää, joten itseni huijaaminen toimii.

Datauspyhäkköni näyttää tältä:

Sanat eivät riitä kuvailemaan kuinka rakastan noita kuulokkeita mun ipodin, jonka nimi muuten on iNari, lausutaan luonnollisesti Einari, rinnalla. Ne on niin kevyet ja ihanat ja rakastan. Oioi.

Pehmoleluja! Ylläolevassa kuvassa pupu on joululahja Einolta, pupun nimi on Hermanni ja se on ihanan iso ja pehmeä. Lehmän sain vuosia vuosia sitten, ala-asteella ja hänen nimensä on Hiphop Kaakao. Leijona on nimetön, virtahepo on nimeltään Hilma, norsu on nimeltään Norsu ja tuo apina on, yllätys yllätys, herra Apina. Herra Apina on mun vanhin pehmolelu, se oli mulla jo silloin kun söin tuttia.

Ikea-rottaan on hyvä lopettaa huone-esittely.

Vanha koululaukkuni muuten sanoi itsensä irti. Kas näin.

Onneksi rakas äitini antoi mulle käyttöön hänen lukioaikaisen koululaukkunsa joka on suloisin laukkuyksilö pitkään aikaan! Katsokaa nyt!

Aaaw.