Karu totuus mun huumorintajusta

Pelottavaa tahi ei, tässä on mun huumorintajun ruumiillistuma kuvaksi. Liioittelematta nauroin tätä varmaan kymmenen minuuttia putkeen. Ehkä tämä avaa vähän sitä pohjimmaista syytä mun kokonaisvaltaiseen outouteen.

Nauttikaa kuplista, ystäväiset, niin minäkin tein

Fashion crime, I see you

Kun mut aikoinaan tutustutettiin uuteen musiikkigenreen, en todellakaan tiennyt että herkät silmäraukkani joutuisivat tämän myötä kestämään myös loputtomiin musiikkivideoita, joissa stailaus on .. no, sanotaanko että hieman lipsahtanut käsistä.

Sehän on jo melkein yleinen fakta, että puvuntakit, joista toinen puoli puuttuu, on suhteellisen järkyttäviä. Argh, silmäni! Seriously, jos väkisin haluaa tehdä sen puolikkaan puvuntakin niin sen voisi ainakin tehdä kunnolla, eikä näin. Ei todellakaan näin, en ihmettele poikaparan käsimerkkiä tässä tilanteessa ollenkaan.

Kun Tuuli oli näyttänyt mulle musiikkivideon jossa ylläoleva kaapu esiintyi, kesti hetken ennen kuin pääsin kyseisestä tapahtumasta yli. Sitten tapahtui..

..sama riepu, KELTAISENA! Hyvä Jumalan pojanpojan kaiman siunattu karitsa, ei! Oon menettänyt viattomuuteni ikuisesti. Huomatkaa myös esteettinen kiemurteleva kravatti.

Okei, tämän välikohtauksen jälkeen jatkoin elämääni, kunnes..

Eeeei, ei näin, sydämeni itkee verta! Okei, myönnetään, tämä on paremmin toteutettu kuin tuo aikaisempi, mut come on, ei, älkää tehkö tätä!

Tai varsinkaan tätä! Siis ihan totta, mistä näitä puolikkaita puvuntakkeja sikiää? Ei, ei ja vielä kerran ei. En tiedä, pitäisikö mun kuolla nauruun vai itkuun vai molempiin.

Onneksi hupi ei lopu tähän! Nyt voitte toivottaa tervetulleeksi sarjamme nimeltä Harvinaisen Naurettavat Asusteet. Ja oi kyllä, alla näette hymyilevät keltaiset sormikkaat. Olen sanaton.

Tiedättehän tietenkin sen, että jos coolilla räppärillä on coolit vaatteet, tulos on äärimmäisen cool.

No, tämän herran stailaajat eivät ko. faktaa näemmä tienneet. Pakko kyllä myöntää, että olisin voinut käyttää noinkin übersiistiä narupipoa .. kakkosluokalla. Seuraava tapaus on vähintäänkin yhtä makee kuin narupipo. Naiset, herrat ja teddykarhut, saanen esitellä, narupipon kanssa täysin matchaava..

..käsittämättömän ruma PATAKINNAS! Siis tässä kohtaa pointsit stylisteille, olette onnistuneet luomaan matchaavaa kauhua. Vaatii sekin nyt varmasti jonkun verran taitoa.

Matchaava kauhu tuokin mieleeni..

..matchaavaa ABSOLUUTTISTA kauhua, joka aiheuttaa mussa hysteeristä pelonsekaista naurua ja suurta tahtoa hyppiä ympäri taloa hakkaamassa päätäni eri esineisiin. Otan aikaisemmin antamani stylistipointsit takaisin ja annan ne näiden heppujen stylisteille, ei kuka tahansa kykene yhdistämään isoäidin raa'asti tapettuja verhoja turkikseen.

Ah, turkis pulpauttaa mieleni meren pinnalle myös seuraavan hurmaavan asun.

Liivi, jonka selkämys on turkista. Ihan totta, tässäkään kohtaa sanani eivät riitä tulkitsemaan tätä sulokkuuden multihuipentumaa. Samasta musiikkivideosta löytyy myös muita varsinaisia tyylihelmiä. Luulen, että ymmärtänette mitä tarkoitan, sillä:

Essu ei voi olla koskaan liian moderni. Varsinkaan jos poseeraat auton edessä, essusi on nahkaa, siinä on vetoketju ja olet miespuolinen henkilö. Aistin äärimmäistä hämäryyttä.

Päätän postauksen seuraavaan kuvaan:

On ihan okei olla neon-ufomies. ..tai sitten ei.

Enää seitsemän päivää koulua

Mulla on suhteellisen random olo, joten päätin tehdä randomin postauksen. Tällä hetkellä mua naurattaa. Ehkä alla olevat kuvat, ehkä äärimmäisen huono läppä tai se että ennen joululomaa koulua on jäljellä säälittävän vähän. Hihi, loma, joulu ja se kaikki aika jonka voi käyttää pulkkamäkeilyynja lumienkelien tekemiseen. Tai lumisotaan jos lomalla meitä siunataan suojalumella.

En olisi varmaan yläasteella uskonut sanovani tätä, mutta lukio on ihanaa. Siellä olevat ihmiset ovat ihania, se koko rakennus on ihana, se tunnelma on ihana, kuten myös koulussa lentävä huulenheitto, mun ja Einon oma yhteinen lokero ja jopa kaikki kouluaineet.

No myönnetään, ei kaikki kouluaineet. Matematiikka ei ole kovinkaan mieltäni hyväilevää. Kuten ei varmasti ole monen muunkaan. Onneksi se on fakta, että elämä pitkä, matikka lyhyt.

Hmm, pohdiskelen tässä sitä, että voisin tehdä jotain kivaisaa Ananasmaniaan sitten, jos joskus tulevaisuudessa lukijamäärä saavuttaa seuraavan kymmenen. Videopostaus tai kysymyspostaus tai jonkun muunlainen erikoispostaus voisi olla paikallaan. Hihii.

Tässä kaikki tältä erää, kirjoittelemisiin. Älkää tukehtuko mandariiniin tai jääkö vyöryvän lumipallon alle, se olisi varsin ikävää ja surullista.

Ps. Sungmin on ihana.

Minä ja sisäinen taiteilijani

Olen aikaisemminkin esitellyt kuvataiteellisia tuotoksiani ja nyt niitä olisi taas tulossa hieman lisää. Kuten jokainen tietää, koulussa on toisinaan tylsää. Mä olen kehittänyt tylsyyden torjumiseen oivallisen tavan - piirroksen jota voi jatkaa lähes loputtomiin. Rakastan pientä graafista näperrystä ja sen huomaa esimerkiksi tästä:

Tämä kyseinen kuva ei siis ole valmis, tarkoituksena on saada tuota näperrystä koko aanelonen täyteen mutta mielestäni tuo on siinä vaiheessa että voin tunkea sen tänne teidän pällisteltäväksenne. Ja kyllä, olen katsonut Hevosmiesten killan Youtubesta, siitä kuvan tekstit.

Jostain kiintolevyni Jounin syövereistä löysin vuosi sitten tekemäni otuspiirroksen joka sopii tähän joulunalusaikaan melkoisen loistavasti. Ja ei, käsialani ei ole enää noin lapsenomainen. Naurattaa, tämä piirros kuvaa niin täydellisesti mun hämärähköjä mielenliikkeitäni.

Onhan se nyt aika suloinen. Ainakin mun mielestäni, olenhan itse tämän kyseisen lahjojentuojakettuolion piirtänyt. Huomatkaa myös suuri kärsivällisyyteni puukynillä värittämisessä.

Löytyi sieltä Jounin syövereistä kettuolion lisäksi muutakin. Muutakin tarkoittaa tässä tapauksessa hömelön ystäväni Einon tekemiä gifejä. Nämä gifit on siis tehty vuonna 2007 ja jälkikin on ainakin osittain sen mukaista. Aww, sanon mä.

Kerrassaan valloittavan suloisia! En kestä. Ja koska olen mielivaltainen ja huonon huumorintajun omaava bloginpitäjä niin päätin tunkea tämänkin postauksen loppuun jotain ei-niin-rakentavaa.

Kiitos, aamen ja hyvää joulukuun viidettä päivää! Muistakaa katsoa Linnan juhlat huomenna ja nauraa kaikille toivottomille pukufeilauksille!

Edelleen elossa

Blur - Good song



Koeviikko tuli ja meni ja tässä ollaan kokonaisena palasena edelleen. Tämä koeviikko oli aikaisempaa rankempi, sillä nyt on julmasti paljon pimeämpää aamuisin. Se taas tarkoittaa sitä, että sängystä raahautuminen ylös vaikeutuu päivä päivältä. Kun koulu alkoi ja odotin pysäkillä bussia saapuvaksi, muistan kuinka jo seitsemältä noussut aurinko häikäisi ja huiskutin kolmena päivänä rekalle, koska luulin sen olevan bussi. Nyt taas hahmottamisvaikeuksia aiheuttaa se, että pysäkillä on niin pimeää.

Kuitenkin koeviikon loppumisen kunniaksi Säde, Wenla ja Tuuli tulivat tässä torstaina meille ja me katsottiin loistoelokuva nimeltään Antique Bakery, josta muuten olen aikaisemmin pistänyt tänne blogiin muuten arvostelunpoikasta. Oli hauskaa, ainakin mulla. Hauskuutta aiheutti muun muuassa aina leffan yhden osan loppuessa ja leffan pausetessa tulevat venäläiset mainokset, jotka olivat sanalla sanoen pimeitä.


Viime yön tulin viettäneeksi pienimuotoisen taiteiden yön merkeissä Katrilla ja Elinalla ja meillä oli ihan tajuttoman hauskaa! Illan ja yön aikana luin ensimmäistä kertaa elämässäni mangaa, piirsin, kirjoitin ja sain inspiraatiota meneillään oleviin kirjoitusprokkiksiin. Tähän kyseiseen tapahtumaan sisältyi myös joululaulujen laulamista, klassikkoiskelmien tulkitsemista impro- ja räppityyliin ja kuusi tietokonetta samassa talossa. Oli ihanaa, kiitoksia kaikille!

Lainasin muuten vihdoin Katrilta Princess princess -mangan, jonka ensimmäisen osan sain luettua yöllä. Kuten sanoin aikaisemmin, en ole koskaan aikaisemmin lukenut mitään mangaan vivahtavaakaan, mutta tää on kyllä ihan loistava sarja ja hih, onneks niitä on kolmososan jälkeen olemassa vielä kaksi.

Loppuun vielä parit randomiudet. Ensiksi enkuntuntipiirtelyä.

Ja toiseksi löydös keittiöstä. Joku oli purkanut aggressioitaan Antti Tuiskun silmään.

Muuten, kuka haluaa ostaa mulle joululahjaksi HIMin nettikaupasta HIM- tai oikeastaan Ville Valo -kalenterin ensi vuodelle? En nimittäin yhtään pahastuisi siitä, että mun seinältä mua katsoisi jossain kuussa esimerkiksi tällainen kuva:

Anyone?

Naurattaa edelleen

En halunut pilata aikaisempaa postausta huonolla huumorilla jota kuitenkin halusin välttämättä viljellä. Lähipäivinä mua on naurattanut suurinpiirtein kaikki. Täysin valehtelematta. Seuraavaksi esittelen teille joitakin mun suuren huvituksen lähteitä.

Krhm kyllä. Taidankin tästä mennä nukkumaan.

Huumorini on tunnetusti köyhää, pahoittelen