Enää ei väsytä

Taas on kesähaikailufiilis. Sen perusteella kuvitin tämän postauksenkin. Vaikka talven masentavan pimeässä kylmyydessä siltä ei välttämättä aina tunnu, kesä kuitenkin tulee. Ei ehkä nopeasti, mutta varmasti. Ja ainakin mulla on aika ysin lopusta tähän päivään kulunut niin nopeasti ettei ymmärrys pysy perässä enkä näe syytä sille, miksi se yhtäkkiä hidastaisi.

Kun aamuisin juoksen bussipysäkille enkä koskaan muista, että alikulkutunnelin keskellä oleva loskajärvi ei olekaan jäätynyt ja kiroan järveen rysäytettyäni läpimärkiä kenkiäni, ajattelen, että kesä tulee. Kesähän kuivaa sen minkä kastaa, Suomen talvi taas varmaan ihan piruuttaan tekee täysin päinvastoin.

Ajan nopeudessa on myös eräs ei-niin-kiherryttävä puoli. Koeviikko lähestyy taas kuin mikäkin. Se myös tarkoittaa sitä, että tajuttoman mukava ensi jakso, jossa mulla on terveystietoa, historiaa, matikkaa, luova kirjoittaminen, bilsa ja saksa, lähestyy, mutta jokainen lukiolainen varmasti ymmärtää koeviikon kammoksuttavuuden. Eipä sitä täten täälläkään karnevaalein juhlita, mutta enköhän tästäkin tulevasta koitoksesta suhteellisesti pärjää.

Ja tosiaan, kuten otsikko sanoo, ne astetta järeämmät univelat on melkein nukuttu pois! Enää ei väsytä.

Taidan olla rakastunut

Lähipäivinä mun päälimmäinen fiilis on ollut suhteellisen masentava: väsymys. En ole tällä viikolla saanut nukuttua paljoakaan, maksimissaan Nukkumatti on pitänyt mut höyhensaarilla vajaat kuusi tuntia ja on ne kolmen tunnin yöunetkin saatu koettua. Olo ei siis ole mikään loistavin, mä kun olen tottunut nukkumaan ainakin kahdeksan tuntia yössä ja olen äärimmäisen unelias ihminen.

Ja oioi, väsymys + migreenialttius ei todellakaan ole hyvä asia. Mulle on tullut migreeni kahden viime päivän aikana kaksi kertaa. En suosittele tätä kokemusta kenellekään. Onneksi viikonloppu on ja tulee, vaikka aikaisemmin olen sanonut että viikonloppuina teen kaikkea muuta kuin nukun, nyt lupaan että univelat lähtee. Ainakin osittain.

Mutta mikäs se siinä Simi-pupun päällä lepäileekään?

Oi kyllä, se on mun uusi, ihana, fantastinen ja komea puhelimeni, jonka sain, kun aikaisempi puhelimeni Prinssi jäi lopullisesti eläkkeelle, vanhuus alkoi jo näkyä Prinssissä harmittavana toimimattomuutena. Uuden ihanuuteni nimi on Sung, lyhyt ja ytimekäs ja sopii tälle pojalle vallan mainiosti.

Ensimmäinen ei-nokia joka mulla on ollut ja pakko sanoa että m-mm, tykkään, rakastan ja palvon tätä laitetta.

Hyvää yötä kaikille, taidan tosiaan mennä nukkumaan, vaikka kello on vasta varttia yli kahdeksan, sammun mitä oletettavimmin sänkyyn kuin saunalyhty. Ja hurraa, sain Ananasmanian ulkoasun hiomisen ja edestakas venkslaamisen loppuun, nyt olen tyytyväinen! ..ainakin toistaiseksi.

11.1.2011

Tämä otsikon ilmaiseva päivä oli päivämääränsäkin lisäksi suhteellisen erikoinen ja ystäväni Einon innoittamana päätin kietaista tästä päivästä minun päiväni -postauksen, joka on itseasiassa ollut aikeinani jo Ananasmanian alusta saakka mutta jostain syystä en ole vain saanut aikaiseksi ottaa tarpeeksi kuvia. Ennen kuin nyt.

Eli siis tiistaiaamuna heräsin normaaliin aikaan, 6:06. Mulla on sellainen tapa, että en voi pistää mitään tasalukua herätyskelloon vaan se on aina oltava joku tavallaan rimmaava tai symmetrinen. Tuo mun radion päällä oleva kilpikonna on muuten ihana, pääsiäismunan sisältä saatu suurennuslasi joka on ihan tajuttoman suloinen!

Päivän asu oli ylläolevan mukainen. Kokomustaa siis, tänäänkin, lukuunottamatta tuota Eino-sedän tekemää suloista hamahelmi-Odishia. Huomioikaa myös taustalla nukkuva koira, joka aamuisin seuraa mua joka paikkaan.

Kuten aina, varttia yli seitsemän tönötin jo bussipysäkillä. No, myönnetään, en tönötä siellä aina noin ajoissa, juoksemisesta ja korkokengillä vauhtiliukastelemisesta on valitettavasti päivien kuluessa tullut tapa. Onneksi hallitsen juoksemisen jalon taidon - olen myöhästynyt bussista puolen vuoden aikana vain kerran!

Koulu oli .. no, samanlaista kuin aina. Matikkaa, ruotsia, enkkua ja kemiaa. Kemia oli, taas, tajuttoman hauskaa. Löysin silloin mun kameralaukusta Nooran Egyptistä tuoman dromedaarin:

Dromedaari nimettiin Morgiksi erään mäkihyppääjän mukaan. Morgi on aika rauhallinen minidromedaari, mutta sillä on yksi ässä hihassa. Tai.. oikeastaan kyttyrässä.

Kyllä, kamerani tarkennus pelaa, mutta Morgi aukeaa! Tämän kuvan räpsäisemisen aikaan Hetti taisi väläyttää (taas) yhden viisauksistaan. "Miks kutsutaan sellast kamelia jolla on kaks kyttyrää?"
Kun vihdoin koulu kemian jälkeen päättyi, lähti meidän koululta bussi, jonka kyydissä kuusi meidän friikkiporukasta lähti Helsinkiin, Kom-teatteriin katsomaan näytelmää nimeltään Kone.

Kuten aina, bussissa oli tunnelmaa. Tapahtui dramaattinen sana kerrallaan -tarina, Vieras-Korean suunnittelua ja suhteellisen huolellista repeilyä. Joskus viiden maissa olimme perillä Helsingissä ja ennen esityksen alkua me nälän uuvuttamat lapsoset ehdimme käydä Kampissa Subwayllä syömässä.

Itse näytelmä oli huikean hyvä! Sitä tähdittivät muun muuassa kirjailija Juha Itkonen ja isä ja poika Milonoff. Tykkäsin siitä kovasti. Kyseinen näytelmä kertoi Kone-yhtiön perustajasta, Pekka Herlinistä ja hänen perhe-elämästään ja siihen oli myös sekoitettu Kom-teatterin historiaa ja näyttelijöiden omia tuntemuksia useissa kohtauksissa joissa he näyttelivät itsejään. Näytelmä oli toisaalta vakava, mutta muutamassa kohtaa nauru ei vain malttanut loppua millään.

Perillä Turussa olimme vasta kahdentoista jälkeen, joten sekin ilta kerrytti mun univelkaa reippaasti. Mutta oli kyllä täysin sen arvoista! Elina vs. minä  -sessio tapahtui muuten bussissa useampaankin otteeseen:


Tästähän alkaa jo tulla tapa.

Lisää joululahjuksia

Toverimme Isla palasi vasta äskettäin lomaltaan Ranskasta jonne hän lähti jo ennen joulua, olisi ollut suhteellisen julmaa paljastaa tämä joululahja täällä ennen kuin Isla itse sen olisi saanut, joten teen sen siksi vasta nyt.

Tuuli, Elina ja Katri olivat siis tehneet meille kokoelmalevyt jossa oli kaikkia meidän insideläppäbiisejä ja muuten vain harvinaisen legendaarisia veisuja. Suuri hatunnosto tuosta levyn kannesta, se on niin loistava! Nauran joka kerta kun alan tarkistelemaan sitä lähempää.

Sisältä tää levy on ulkoasultaan vähintään yhtä oivaltava kuin ulkoa. Sauron itse levyssä. ♥ Ja Scabior, oioi. Koska tuosta biisilistasta ei oletettavasti saa selvää, niin se on tässä:

1. My Chemical Romance - Mama
2. HIM - Join Me In Death
3. Dir En Gray - Machiavellism
4. 30 Seconds To Mars - The Kill
5. Blood On The Dancefloor - Ima Monster
6. Adam Lamber - For Your Entertainment
7. Tokio Hotel - Durch Den Monsun
8. Antti Tuisku - Atlantti
9. Blur - Song 2
10. The Beatles - Let It Be
11. Super Junior - Happiness
12. Apulanta - Ilona
Islan mulle antama joululahja taas paljastui tällaiseksi ihanan sulostuttavaksi uglydolliksi, joka sai nimen Simi sveitsiläisen mäkihyppääjän, Simon Ammannin mukaan. Ovat nimittäin harvinaisen yhdennäköisetkin! Katsokaa vaikka itse:

Simi-pupun korvista voi lypsää mansikkamaitoa. Jos tarpeeksi yrittää, Simistä voi saada ulos myös kaakaota. Simi syö melkoisen usein Sauron-nimistä lääkettä jos närästys iskee. Hän ottaa kylläkin lääkkeestä yleensä vain puolikkaan. Tämä kaikki informaatio paljastui vaihteeksi varsin rakentavalla kemiantunnilla.