Viimeiset päivät Pohjanmeren takana

Kevät pukeutuu Portobelloon

Tänään me mentiin Edinburghin lähikaupunkiin Portobelloon, joka on kuuluisa sen upeasta hiekkarannasta. Siellä tosiaan oli tajuttoman kaunista ja joku meistä kuvailikin sitä sanomalla, että se on sellainen kaupunki jossa silmät ja sielu lepää, kaikkialla on vaan niin idyllistä. Sääkin oli meille suotuisa ja kevät on todellakin jo täällä. Antaa kuvien puhua puolestaan!










Samalta reissulta mukaan tarttui enemmänkin kuvia, niitä levittelen tänne myöhemmin!

Täällä talvi on keltainen

Eli neljän tunnin kävelymatka Arthur's seatillä, Edinburghin korkeimmalla kohdalla. Huipulla tuuli.

Menisin uudelleenkin.

Vaikka läpi kiven

Lyhyestä virsi kaunis, mutta näin täällä.

Edinböri ja pieni suklaapuoti

Eilen mun luvattu kaupunki kutsui taas, tällä kertaa sitä koluttiin viiden henkilön voimin. Kuten sanoin eilen, meidän oli tarkoitus mennä ACTA-mielenosoitukseen, mutta se koko tapahtuma osoittautui liian epäjärjestäytyneeksi ja sekavaksi, puhumattakaan porukan vähyydestä. Tämän takia me ei jaksettu siellä enää norkoilla, vaan viidentoista minuutin pohdiskeluajan jälkeen me lähdettiin seikkailemaan muualle. Sinänsä aika harmi, että protestia ei järjestetty, olisin halunnut osallistua. Helsingissä vastaavan mielenosoituksen järjestäminen onnistui lähes kolmensadan hengen voimin, mutta täällä se epäonnistui, pah.

Itseämme lohduttaaksemme taivalsimme sitten keskustan toiselle laidalle pikkuruiseen suklaakauppaan. Tämä kyseinen suklaakauppa oli aivan ihana! Valitettavasti mulla on siitä vain kaksi kelpoista kuvaa, koska kaikki tämän postauksen kuvat on otettu norjalaistoverini toimesta hänen omalla kamerallaan ja sen puodin epävaloisuus riiteli aika pahasti peruspokkarin kanssa. Huomenna menen tosin kaupunkiin uudestaan. Tällöin minä plus Ruben aiomme tehdä suklaakauppaan vierailun yhdessä, tämä luonnollisesti tarkoittaa että kuvia tulee valumaan tännekin. Täten suklaapuodista pölisen enemmän huomenissa!

Edinburghissa on muuten joka puolella puhelinkoppeja! Niitä ei kyllä Suomessa nää ollenkaan mutta täällä moisia löytyy tuplat vähintään jokaisesta korttelinkulmasta. Puhelinkoppien soveltuvuus herpderpkuvien ottamiseen testattiin myös norjatoverin kanssa. Toimii hyvin. Testattu on sekin, että puhelinkoppiin mahtuu neljä henkilöä kun vähän vetää vatsaa sisään. Viisi menee jos se viides on pieni. Tykkään muuten mun kynsistä kovasti, hoho.

Kävelymatkalla suklaapuodille me huomattiin että The Festival Theatressa oli meneillään Talentin alkukarsinnat! Munmuistaakseni brittiversiota tästä kyseisesti sarjasta tulee toisinaan Suomen toosastakin ulos. Me ei kuitenkaan voitu ainoostaan ohittaa tätä tapahtumaa vaan me tarkoilla silmillämme tutkiskeltiin jonottavaa porukkaa ja yritettiin painaa mieleemme kaikki voitokkailta näyttävät kasvot, että voidaan sitten tulevaisuudessa sanoa, että mä tiesin ton jo ennen kun se voitti talentin.

Allaoleva kuva on loistava, koska Caroline hymyilee kauniisti ja on muutenkin kokovartalonätti ja mä vaan näytän siltä kuin olisin juuri tajunnut että jätin vahingossa valkosipuliranskanleivän uuniin ja uunin päälle kun lähdin kotoota tai et missasin mun lennon Suomeen tai jotain muuta vastaavan kamalaa. Totuus ei tällä kertaa kylläkään oo tarua jänskempää, mä oikeesti vaan pistän keskittyneesti hiuksiani. Tämä kuva siis todistaa sen, että suurin osa mun ja norjatoverin yhteiskuvista epäonnistuu koska aina kun toinen edustaa niin toinen todellakaan ei.

Alla Laura ylittää katua ja on muutenkin vaan tosi hurja. Siinä näkyy myöskin hypereksoottinen kakskerroksinen bussi. Täällä valtaosa busseista on siis double-deckereitä, yksikerroksiset on käytössä vaan silloin, kun tuulet on järkyttävissä lukemissa ja ei haluta ottaa sitä riskiä että kaksikerroksinen bussi kellahtaisi kumoon. Allaoleva bussi on näköjään kuviointien perusteella 15... Me kerran Carolinen kanssa otettiin se kun oltiin tulossa koulusta ja saatiin sitten kolmen tunnin ekstrareissu kun ei bussin ja meidän päämäärät oikeen kohdannut.

Täällä bussihommelit on muutenkin erilaisia kuin Suomessa. Busseissa ei ikinä ole muuta kuin etuovi, joka tuottaa ihan liikaa hankaluuksia, varsinkin yksikerroksisissa. Yksikerroksiset kun on yleensä ihan täyteenpakattuja ja porukka seisoo, yritäppä sitten päästä ihan takatakarivistä bussin etuosaan kun bussin keskikäytävää tukkii kolmekymmentä henkeä kuin säilykepurkissa. Busseissa ei myöskään voi ostaa lippua seteleillä, raha pitää olla tasan ja siellä ei saa vaihtorahaa. Ja vielä! Busseja ei tarvi heilauttaa pysäkille, riittää kun astuu askeleen pysäkiltä kadullepäin kun näkee ko. ajoneuvon lähestyvän.

Bussinsisältö kakkoskerroksesta, naiset ja herrat! Hurjaa.

Rakastan Edinburghia aina vaan enemmän

Tänään toinen mun lempikaupungeista sai taas taas yhden vierailun lisää, kun päätettiin käydä spontaanisti piipahtamassa siellä. Rakastan rakastan rakastan sitä, että täällä busseja menee jotain kymmenen minuutin välein arkipäivisin kaupunkiin vaikka semilandella asunkin, se sallii pysäkille randomisti kävelemisen ilman ikuisuuksia kestävää odottelua sateessa.

St. Andrew's Squarella, eli näin suoraan suomennettuna Pyhän Anteron Neliössä, Edinburghin keskustassa on pystytetty jonkunlainen valokuvanäyttely! Siel on esillä kaikkee sairaan huikeeta, enimmäkseen kuvia jotka on otettu mikroskoopeilla, superkaukoputkilla tai vaikka röntgenlaitteilla. Olisin halunnut pyöriä siellä pidempään mutta muilla oli niin suuri nälkä et mut revittiin aika nopeasti sieltä pois. Ruoka meni taiteen edelle.

Tällä kertaa ruoka tosiaankin oli taidetta täyttävämpää ja älyttömän hyvää! Halpaakin vielä, massiivinen annos kana-kinkku-tofu-katkarapu-paisti-vihannes-nuudelihöskää oli vaan jotain neljä euroa! Herranjestas, tohon paikkaan me tullaan kyllä menemään uudestaan. Me saatiin jopa ilmaseks vihreetä teetä juomaks.

Pahoittelen valtavan pitkää jättikuvaa, vakuutan että se on erittäin oleellinen! Halusin jakaa kanssanne tämän massiivisen pylväspatsaan aikaisemminkin mainitulla Pyhän Anteron Neliöllä. Se siis on tosi korkea ja jotain kolmesataa vuotta vanha, huijui.

Tämä tolppa on puistossa, jossa kymmenet Occupy Edinburgh (LINKKI!) -aktivistit telttaili neljä kuukautta! Siis mitä? Puisto oli kuitenkin täynnä telttoja ja erilaisia kylttejä ja me toivottiin että ne olis ollut siellä vieläkin et me oltais saatu siitä  keskellä kaupunkia olevasta teltta-armeijasta kuvia, mutta ne oli vissiin vähän aikaa sitten lätkiny menemään, kun Edinburghin valtaapitävät ei enää oikein tykkäillyt tästä protestista keskellä keskustaa.

Ainoo merkki protestoijien aikaisemmasta paikallaolosta oli telttojenmuotoiset kuivuneet kohdat ruohossa ja kravatit tuon pylväspatsaan alaosassa olevien kotkien kaulassa. Noita kotkia on siis neljä ja niillä kaikilla on söpönväriset kravatit. Se tuo aivan ihanaa piristystä tylsänharmaaseen tolppaan, ainakin mun mielestä. Ainakin mä toivon, että vaikka aktivistit lähti niin kravatit jäis pidemmäkskin aikaa.

Huomenna lähden muuten itsekin mielenosoitukseen ja leikkimään Skotlannin kansalaista. Keskustassa nimittäin alkaa kahden maissa ACTA:n vastainen protesti ja mun toverit Caroline ja Laura lähtee ainakin mukaan.

Vuoden vanhempana jahtaan päivän myöhässä olevaa joulua

Tähän aikaan vuodesta mun pitäisi olla tunkemassa tänne jouluaiheista tiesmitä, mutta valitettavasti bmun täytyy ilmoittaa suru-uutinen, että mun muistikortti, jolla oli kaikki mun tässä kuussa ottamani jouluaiheiset kuvat, meni rikki eikä suostu tunnistautumaan yhtään missään. Jouluhöpinää on siis tulossa mielin määrin myöhemmin. Olen löytänyt uudelleen Rubenin videotoiminnon ja olen parhaillaan tekemässä jouludokumentaatiojutskaa, jonka aion satavarmana julkaista täällä. Se tietenkin vaatii jouluaaton saapumisen ja ohimenemisen jotta voin editoida videon täysin valmiiksi. Ja tässä päästäänkin mun seuraavaan sydänkiveen – täällä jouluaatto on vasta kahdeskymmenesviides päivä.

Tänään oli tosiaan viimeinen päivä koulua ja loma jatkuu tammikuun kahdeksanteen päivään saakka. Tätä on koko meidän tuhatpäinen koulu odottanut marraskuun alusta saakka ja viimeinen koulupäivä olikin suurinpiirtein juoksemista ympäri koulua ja laiskottelua. Itse olin koulussa kaksi tuntia, joiden aikana selasin koneella suomalaisia laatulehtiä ja kekkaloin kuvisluokassa. Yllä näkyy mun ja Carolinen tyrmäävät taideteokset jota me ollaan tovi tuhrittu – conversekuva on meikän ja neitokainen on Carolinen muotokuva. Molemmat luonnollisesti kesken.

Meidän kuvisluokassa on upeiden taideteosten lisäksi myös ...luonnollinen kokoinen äärettömän kammottava kivipatsas. Me ollaan haaveiltu tällaisesta yhteiskuvasta sen kanssa siitä lähtien kun me nähtiin se ekaa kertaa. Tänään tuli vihdoin mahdollisuus toteuttaa tämä kuvanotto kenenkään huomaamatta – kaikki muut oli jossai muualla kekkaloimassa. Ja kyllä, tänään meillä oli univormuvapaa päivä, jos pohditutti.

Laikukas krokotiili keskellä Edinburghin vilkkaimpia ostoskatuja, olkaa hyvät.

St. Giles' Cathedral

Perjantainen ja lauantainen Edinburgh sekä minä

Tällä hetkellä olo on vähän hölmö, stressaa niin että sattuu. Perjantai ja tuleva maanantai on lomaa, se helpottaa hieman mutta ei tarpeeksi. Tänään oli hauskaa kaupungissa ja löysin mekon. En tosin ole varma, että onko se oikeasti mekko vai pelkkä tunika, mutta eipä sillä ole kamalasti väliä. Ostin elämäni ensimmäisen poskipunan ja mietin, eikö täkäläisen paahtoleivän ole edes tarkoitus maistua miltään.

Ensimmäiset peiliteineilyt täällä ja uusi paitani jota rakastan melkein yli kaiken.

Sama heppamies on seikkaillut blogissani aikaisemminkin. Pitäisi varmaan selvittää kuka se on.

Jatkoa sarjaan "Kopioi kadulla näkemiesi kohteiden ilmeet". Viimeksi kohteena oli The Queen, jos muistatte.

Tuo kellorakennus on ehkä joku tärkeä paikka. Ainakin sen ulkopuolella on usein kilttimiehiä.

Kultainen haukka oli vain liian hieno.

Norjaedustus istuu jättimäisen jalan päällä Edinburghin keskustassa.

Jälkiruoka italialaisessa. Oli hyvää.

Cruella DeVilin auto tai ainakin melkein!

Hieno yhdistelmä Lauran lettiä, huulirasvaa laittavaa Anettea, minua, Carolinea ja iltaista Edinburghia bussin ikkunasta.

Kiitos.