Aika lentää kuin siivilä!

Niimpä. Hankala käsittää, että enää on vain vaivaiset kahdeksan kuukautta siihen, että asun vuoden Iso-Britanniassa enkä käytä omaa äidinkieltäni enää muualla kuin päiväkirjassani, blogissa ja viesteissä Suomeen. Ajattelin kyllä pitää Ananasmanian tän kielisenä vaihtovuoden ajan mitä se nytkin on, luultavasti jossain vaiheessa pistän englanninkieliset käännökset mutta suomea en hylkää, vaikka joissain vaihtariblogeissa moinen tapahtuu jossain vaiheessa.

Ajatus vieraiden ihmisten keskellä asumisesta ja vieraalla kielellä opiskelemisesta paikassa jossa kukaan ei puhu sitä kieltä jota parhaiten osaan, tuntuu ihanan kiherryttävän mielenkiintoiselta. Tiedän, että se tulee olemaan paikoittain ihan liian hankalaa ja melkein tulen katumaan sitä että lähdin sinne, mutta ei haittaa. Jos mulle on annettu mahdollisuus lähteä, niin tietenkin käytän sen.

Kahdeksan kuukautta on ihan järkyttävän lyhyt aika. Kun saan tarkan lähtöpäivämäärän tietoon, niin pistän blogiin varmaan päivälaskurin, hohoo. Mutta siis, kahdeksan kuukautta, naurettavan lyhyt ajanpätkä. Lukion tämän vuoden ensimmäinen puolikaskin meni luvattoman nopeasti, joten kesäloma, vaikka se tuntuu ehkä ajatuksena vähän hassulta, tulee oikeasti pian. Suhteellisen hurjaa. Kun olen Helsinki-Vantaalla parkumassa ja hyvästelemässä mun perhettä niin tulen aivan varmasti ihmettelemään, että mihin se kaikki aika oikein katosi.

Siteeratakseni ystävääni Jenniä - aika tosiaankin lentää kuin siivilä.

Mitäköhän ihmettä

Päätin, että tänään teen suurimmaksi osaksi vain hyödyllisiä asioita. Hyödyllisyys alkoi jo sillä, että heräsin jo yhdeksältä, jatkui sillä että tein uuden bannerin ja putki ei katkea nytkään, siivosin mun puhelimen muistikortin. Siirsin siis kännykkäni muistikortilta kuvat koneelle ja herranjestas sieltä löytyi kolmen vuoden ajalta kaikkea suhteellisen helmeä!

Ja siis tehdäkseni asian selväksi, seuraavat kuvat ovat mun puolen pikselin kännykkäkameralla otettuja, kuvieni laatu ei ole romahtamassa.

Ihan aluksi haluaisin esitellä teille palmuni Bam-George Valon, jonka olen näemmä ikuistanut ja jonka nimi merkitsee mulle erittäin paljon. Hieno palmuherra, hieno nimi.

Okei no myönnetään, Bam ei ole mulla enää, sillä melkein tapoin sen kastelemalla liian vähän ja liikaa ja se otettiin multa huostaan. En tiedä, miten Bamilla menee nykyään, mutta elossa se on edelleen.

Augustuksen kisat, kyllä. Muistaakseni lähetin tämän kuvan aikoinaan, ehkä vuosi tai puolitoista sitten, ystävälleni Jounille eli Jennille eli Augustukselle. Ja oi kyllä, meillä riittää kyllä äärimmäisen hämärää läppää. Peukut pystyyn sille, kuten mä viime syksynä tein.

Oivoi kuinka kaipaankaan noita hiuksia! Niin ihanan lyhyet ja miellyttävät verrattuna mun nykyiseen kiinanpalatsikoirareuhkaan. Voisin toki lopettaa valittamisen ja tehdä asialle jotain, köh.

Viime hiihtolomalla (?) me oltiin Flamingossa Vantaalla ja sieltä löytyi tällainen juomala! Ikuistin tietenkin kyseisen mestan ja lähetin tämän kuvan ystävälleni Einolle.

Aah, tämä kuva on ehkä kaikkien kuvien kuningas! Kyllä, suoritin henkilöllisyyden peittämistä kloonaustyökalulla koska ymmärrän täysin että kuvan malli ei halua nimeään tai koko kasvojaan julkisuuteen. Kuitenkin, tuo pääsiäsmunan sisusmuna on nimeltään Turjana. Legenda jo eläessään. Muistatte varmaan mitä mainitsin aikaisemmin siitä hämärästä läpästä?

Ja jossain välissä ehdon poseilla yksin. Näemmä naistenvessan edessä. Ja viimeisenä muttei vähäisimpänä:

Noora osoittaa taitonsa piirtämisessä! Me oltiin siis piirrä-arvaa-peliä ja kuomani Noora ajatteli että totta kai tästä kuvasta ymmärtää sen sanan mitä haettiin. Sana oli nyrkkeillä. Way to go!

Fashion crime, I see you

Kun mut aikoinaan tutustutettiin uuteen musiikkigenreen, en todellakaan tiennyt että herkät silmäraukkani joutuisivat tämän myötä kestämään myös loputtomiin musiikkivideoita, joissa stailaus on .. no, sanotaanko että hieman lipsahtanut käsistä.

Sehän on jo melkein yleinen fakta, että puvuntakit, joista toinen puoli puuttuu, on suhteellisen järkyttäviä. Argh, silmäni! Seriously, jos väkisin haluaa tehdä sen puolikkaan puvuntakin niin sen voisi ainakin tehdä kunnolla, eikä näin. Ei todellakaan näin, en ihmettele poikaparan käsimerkkiä tässä tilanteessa ollenkaan.

Kun Tuuli oli näyttänyt mulle musiikkivideon jossa ylläoleva kaapu esiintyi, kesti hetken ennen kuin pääsin kyseisestä tapahtumasta yli. Sitten tapahtui..

..sama riepu, KELTAISENA! Hyvä Jumalan pojanpojan kaiman siunattu karitsa, ei! Oon menettänyt viattomuuteni ikuisesti. Huomatkaa myös esteettinen kiemurteleva kravatti.

Okei, tämän välikohtauksen jälkeen jatkoin elämääni, kunnes..

Eeeei, ei näin, sydämeni itkee verta! Okei, myönnetään, tämä on paremmin toteutettu kuin tuo aikaisempi, mut come on, ei, älkää tehkö tätä!

Tai varsinkaan tätä! Siis ihan totta, mistä näitä puolikkaita puvuntakkeja sikiää? Ei, ei ja vielä kerran ei. En tiedä, pitäisikö mun kuolla nauruun vai itkuun vai molempiin.

Onneksi hupi ei lopu tähän! Nyt voitte toivottaa tervetulleeksi sarjamme nimeltä Harvinaisen Naurettavat Asusteet. Ja oi kyllä, alla näette hymyilevät keltaiset sormikkaat. Olen sanaton.

Tiedättehän tietenkin sen, että jos coolilla räppärillä on coolit vaatteet, tulos on äärimmäisen cool.

No, tämän herran stailaajat eivät ko. faktaa näemmä tienneet. Pakko kyllä myöntää, että olisin voinut käyttää noinkin übersiistiä narupipoa .. kakkosluokalla. Seuraava tapaus on vähintäänkin yhtä makee kuin narupipo. Naiset, herrat ja teddykarhut, saanen esitellä, narupipon kanssa täysin matchaava..

..käsittämättömän ruma PATAKINNAS! Siis tässä kohtaa pointsit stylisteille, olette onnistuneet luomaan matchaavaa kauhua. Vaatii sekin nyt varmasti jonkun verran taitoa.

Matchaava kauhu tuokin mieleeni..

..matchaavaa ABSOLUUTTISTA kauhua, joka aiheuttaa mussa hysteeristä pelonsekaista naurua ja suurta tahtoa hyppiä ympäri taloa hakkaamassa päätäni eri esineisiin. Otan aikaisemmin antamani stylistipointsit takaisin ja annan ne näiden heppujen stylisteille, ei kuka tahansa kykene yhdistämään isoäidin raa'asti tapettuja verhoja turkikseen.

Ah, turkis pulpauttaa mieleni meren pinnalle myös seuraavan hurmaavan asun.

Liivi, jonka selkämys on turkista. Ihan totta, tässäkään kohtaa sanani eivät riitä tulkitsemaan tätä sulokkuuden multihuipentumaa. Samasta musiikkivideosta löytyy myös muita varsinaisia tyylihelmiä. Luulen, että ymmärtänette mitä tarkoitan, sillä:

Essu ei voi olla koskaan liian moderni. Varsinkaan jos poseeraat auton edessä, essusi on nahkaa, siinä on vetoketju ja olet miespuolinen henkilö. Aistin äärimmäistä hämäryyttä.

Päätän postauksen seuraavaan kuvaan:

On ihan okei olla neon-ufomies. ..tai sitten ei.

Loman loppuminen piakkoin on väistämätön totuus

Pää on loman jäljiltä harvinaisen tyhjä, niin kuin sen varmaan kuuluukin olla. Olen suhteellisen hyvin onnistunut ei-minkään tekemisessä, nukkumisessa ja musiikin ylikuluttamisessa. Musiikin ylikuluttamisella tarkoitan tosiaan suhteellisen järeää ylikuluttamista - viimeisen neljän päivän aikana oon kuunnellut noin viittäsataa biisiä.

Three Days Grace - Let It Die


Se, että pää on tyhjä, näkyy valitettavasti myös Ananasmaniassa - ideat postauksiin ovat vain niin kiven alla kuin olla ja voi. Muutama ajatus täysin päättömiin, eli samalla täysin mun tyylisiin postauksiin olisi kyllä, mutta ylipäätään ideoita ei tuiskua niin kovaa kuin ulkona tuiskuaa tällä hetkellä lunta. Koulujen alkaessa maanantaina kyseinen asia korjaantunee, toivottavasti.

Olen muuten huomannut vakavasti koukuttuneeni iPodin pasianssiin. Siinä saattaa vierähtää helposti kaksikin tuntia. Varoitan siis teitä jotka ette tähän kurimukseen ole vielä joutuneet, koukuttumisvaara on suuri.