Google, maailman lahja bloginpitäjille

KUTEN jokainen bloggerissa omaa virtuaalipäiväkirjaansa pitävä henkilö varmasti tietää, on olemassa eräs hauska asia, johon ylläpitäjä pääsee käsiksi bloginsa backstagella. Tämä kyseinen hauska asia on nimeltään TILASTOT, joka ystävällisesti ilmoittaa blogissa käyneiden määrän, kävijöiden maat ja myös esimerkiksi sen, millä Googlen hakusanoilla blogiin on löydetty.

NÄMÄ kyseiset hakusanat aiheuttavat äärimmäistä hilpeyttä ja piristävät kummasti Aman päivää tuon tuosta. Ajattelin jakaa kanssanne muutamia hakusanojen helmiä, joille nauran edelleen.

WWW ANTTI TUISKU - kyllä, Ananasmania on täysin oikea paikka löytää Antti Tuiskun omat kotisivut, olenhan herrasta valtavan paljon täällä kirjoitellut.

JUKKA RASILA HOMO - tämä jaksaa hämmentää mua edelleen syvästi. Syvästi.

BUSSIKUSKIN HATTU (x2) - come on, ihmiset. Kaksi kertaa tällä hakusanalla? Miksi te googlaatte bussikuskien hattuja? Ei niillä edes ole moisia, paitsi siviilissä, ja silloinkin se on ihan bussikuskien itse päätettävissä että käyttääkö päähinettä vai ei.

ELOSSA RAAHAUTUMINEN - tämä ei kyllä vaadi selityksiä. Siitähän blogissani on syvemmällä tasolla kyse aivan täysin. Laittaa vaan miettimään, että mitä tällaista googlaava ihminen odottaa saavansa tuloksiksi. Elossaraahautumisohjeita? Mä puolestani suosittelisin lääkäriä.

MANGA PIKNIK - kyllä, järjestän niitä joka viikonloppu manga_ystävieni kanssa.

AIKA LENTÄÄ - lentäähän se.

ARVOITUKSIA KOULULAISILLE (x7) - seitsemän kertaa. Seitsemän kertaa! Toivon, että etsijät löysivät täältä hakemansa. Näitä tätä googlaavia tulee edelleen mun blogiin aika säännöllisesti.

Ja lopuksi olen säästänyt ehdottoman suosikkini, joka kuuluu näin:

DROMEDAARI-ISÄ! En vaan kestä, mikä ihmisiä oikeasti mietityttää kun ne googlailee tällaista?

Siinä oli kaikki tällä kertaa! Päätän tämän postauksen kuvaan, joka on vaan yksinkertaisesti liian ihana. Kyllä, fanityttöilen epäsopivissa kohdissa silloin kun haluan. Kiitos hei.

Pikku-Hildeään rakastaen

ALLAOLEVA kappale tiivistää tämänhetkiset kiinnostuksenkohteeni täysin. Biisikin on kaikenlisäksi hyvä ja osuvasti sanoitettu, ainakin näin laulun teemaan addiktoituneena. Pahoittelen tässä täysin julkisesti osalle ystävistäni sitä, miten mun suusta tuleva materiaali liittyy suurimman osan puheajastani mäkihyppyyn. Pakko sanoa, että en kuitenkaan syyllisty tähän paheeseen yksin, omistanhan myös aikaisemmissa postauksissa mainitun mäkihyppyfanaatikkoporukkani.

MÄKIHYPPY hiipi tajuntaani katalasti vallitsevaksi kapasiteetinviejäksi melkein varkain. Saan kiittää siitä ystävääni Einoa, minkä ovelan otusystävän omistankaan. Aluksi ajattelin, että no onhan tämä ihan hauskaa katsottavaa, kommentaattorien letkautukset olivat hassuhkoja ja koko laji omituisen absurdi. Kun olin katsonut televisiosta muutamat ensimmäiset kisani, mäkihyppytarraajaksikin kutsuttu olio alkoi kiemurrella aivopoimuihini ja tässä sitä ollaan - täysin tähän jaloon lajiin kilahtaneena.

KILAHTANEISUUDESTANI kertoo se, että voin keskustella mäkihypystä kyllästymättä äärimmäisen kauan. Kolme tuntia mäkihyppykeskustelua ei tuota mulle yhtään mitään ongelmia. Tuskin aiheuttaisi pidempikään aika, en ole tähän asti ehtinyt moista kenenkään kanssa kokeilemaan. Pitäisi varmaan. Jos puheeni häirintyneestä mielentilastani eivät jotakuta vakuuta, voin kertoa sen, että puhelimeni taustakuva ja soittoääni ovat myös valikoitu tämän jumalten urheilulajin mukaan, kuten myös koulutuntieni tylsyystaideteokset. Ja tumblrini.

JA KYLLÄ, tämän viikon lauantaina meitä kutsuu Lahden Salpausselkä ja mäkihypyn maailmancupin osakilpailun joukkuemäki. Olen siitä niin äärimmäisen innoissani, että jos en kykene fyysisen minäni kautta hyppimään tai muuten vaan hysteerisesti räpeltämään innostuksesta ympäriinsä, suoritan näitä samoja toimintoja henkisesti. Tätäkin kirjoittaessani hymyilen kuin mikäkin idiootti. Täysin mäkihyppykilahtanut idiootti.

JOS lukijoissani piileskelee mäkihyppyotuksia, HIHKUKAA, HEILUKAA ja HUUDELKAA olemassaolossanne! Haluan ehdottomasti tietää jos jossakussa teistä asuu samanlainen hyppyotus kuin ruudun tällä puolella.

Kiitos, RKP-mies

Tulossa harvinaisen tekstipainoitteinen postaus, tänään olen tekstituulella.

Tänään oli loistava päivä ja haluaisin jakaa päivän loistavuuden myös teidän kanssanne. Päiväni yhteenlaskettu fiiliskeskiarvo oli suurinpiirtein sivulla näkyvän gifin luokkaa, jossa Norjan mäkihyppymaajoukkueen Anders Jacobsen esittelee huimia tanssitaitojaan. Tunnelma on siis suhteellisen korkealla.

Vaikka viikonloppuna multa jäi yksi yö välistä, se ei mitenkään hidastanut meikäläistä tänäaamuna kun ponkaisin kuudelta ylös kuin mikäkin vieteri - ensimmäinen ajatukseni nimittäin oli, että pääsen taas näkemään friikkiystäväni! Koulukin on nykyään varsinaista juhlaa, riennän sinne aamuisin kummallisen mielissäni.

Koulupäivä sujuikin suhteellisen rattoisasti mäkihyppyturinoiden merkeissä ja viimeinen tunti jäi pois! Sen päälle osui varsin onnekkaasti nimittäin lukiossamme järjestetty vaalipaneeli, jossa useamman puolueen edustajat keskustelivat keskenään annetuista aiheista. Tuokio oli varsin mielenkiintoinen ja pakko sanoa, että puolueiden edustajat eivät ainakaan lieventäneet päähäni pinttyneitä ulkonäkö- ja puhetapastereotypioita näiden kyseisten ryhmien edustajista. RKP:n norjalaissyntyinen mies oli äärimmäinen piristys!

Koulun jälkeen suuntasimme suurella porukalla Robert's coffeehen, jossa kävimme pitkät tuokiot keskusteluja ties mistä. Väen pikkuhiljaa vähentyessä keskustelunaiheiden teematkin vaihtuivat ja mun on aivan pakko sanoa, että tänään käydyt useamman tunnin jutustelut olivat äärimmäisen vapauttavia ja kaivattuja. Jos jotain asiaa rakastan ihmiselämässä, niin pitkiä, syvällisiä ja luottamuksellisia keskusteluja johon kaikki osallistuvat.

Toistan edelleen samaa mitä sanoin myös viime postauksessa - samalla aivolähetintaajuudella olevat ystävät ovat yksi tämänhetkisen elämäni perusedellytys.

Mäkihyppyiltamat - "Juhlita koskaan ei Gregorin häitä"

Heti aluksi sanon kaikille ohjeen, jonka olen varmasti kertonut myös aikaisemmin - hommatkaa itsellenne omituisia, sekopäisiä ja täysin haksahtaneita kavereita. Se kannattaa, ihan mielenterveydenkin kannalta.

Mulla on tällaisia ystäviä ja se on äärettömän ihanaa. Se tuli taas todistettua, kun perjantaina hilauduimme Einon, Elinan ja Katrin kanssa Tuulille pitämään rankasti mäkihyppypainoitteista iltaa. Kameraa en tietenkään tajunnut ottaa mukaani, muiden kameroiden sisältöä en jaksa odottaa lähetettäväksi. Alla oleva kuva on piirretty iltpäivän hysteerisinä tunteina Tuulin toimesta.

Katsoimme kaksi mäkihyppyaiheista leffaa, suomalaisen Matin ja korealaisen Take offin, jonka opetus oli se, että jos itse olet saanut kipsin jalkaasi koska kaaduit sumun takia, älä pistä kehitysvammaista yhdeksänvuotiasta pikkuveljeä asialle. Lauantaina katsoimme myös vähän MM-Osloa ja pidimme sekä mäkihyppytreenit että viralliset kuvaukset meidän omaa mäkihyppyjoukkuettamme varten.

Yllä näette Vieras-Korean virallisen mäkihyppyjoukkueen yhteiskuvan. Joukkueen sponsorina toimii kuka muukaan kuin Red bull!

Ilta venyi yöksi ja yö vahingossa aamuksi ja heh, mä en nukkunut ollenkaan, kuten ei moni muukaan. Tuli sitten sellaiset noin 40 tunnin valvomiset mutta ei haittaa kun ei ainakaan vielä ole tullut migreenikohtausta. Viesti teille, joukkuetoverini: ootte ihan mahtavia vaikka Morgi onkin kuningas Harald.

Olen laajentanut otettani internetin ihmeellisessä maailmassa, nyt mut löytää myös TUMBLRISTA.