? olen hämilläni

Päivä kuvina

Bloc Party - Flux

Voi ei, löysin lisää Amandan hallitsemisia paperilapulla, tällä kertaa vuosi ei ollut 2006, kun tän raapustin, vaan luultavasti 2000. Aww! Toi on ollut ne kymmenen vuotta meidän keittiön korkkitaulussa ja edelleen saan nauruja tosta. Näitä samantyyppisiä löytyy enemmänkin jos vain jaksaisin etsiä.

Eli - päiväni kuvina, olkaa hyvä:

06:45

Bussipysäkkimaisemaa.


Converset Espanjasta, me likes. ♥

Joku on purkanut luovuuttaan psykanluokan pulpettiin.

Eino ♥ ruotsi

Kuvasi: Säde

Ja sama tekstiversiona. Aamulla olin erittäin pirteänä suihkussa 06:15, kuuden tunnin yöunilla. Tarvitsen todellakin ainakin yhdeksän tuntia unta, että näytän ihmiseltä ja jaksan kuunnella koulussa. Tänään se nukkumisen vähäisyys näkyi varsinkin ruotsintunnilla, se on liian helppoa ja tylsää. Argh. Koulupäivä sisälsi ruotsin lisäksi liikuntaa sulkapallon muodossa, opoa (heh, multa puuttui ihan kiitettävästi pakollisia kursseja), psykaa, joka on oikeasti tosi mielenkiintosta ja videota, josta viimeisimmät otokset on. Toi kuvatulvan päättävä randomkuva ei oikeastaan liity aiheeseen mitenkään, mutta nuo kaksi kuningatarta komeilevat mun huoneen ovessa.

Nyt, kun multa tulee suunnilleen postaus per päivä, niin huomennakin multa on odotettavissa varmaankin erittäin kuvaisa postaus, koulussa on nimittäin iltapäivällä ryhmäytymisleikkejä ja illalla teatteriin muiden ykkösten kanssa ja Eino jää meille vielä yöksi, hoh.

Toisinaan kannattaa siivota

M. I. A. - Bucky done gun

Iltaa, hih. Olen kovin, kovin iloinen, jo kuusi lukijaa, aww! Viikonloppuna kärsin niin rankasta tylsyydestä, että oikeastaan toivoin, että tulisi maanantai ja koulu alkaisi. Siellä olikin tänään varsin mukavaa ja 75:n minuutin oppitunnit menee tajuttoman nopeesti. Ooh vaikka oon ollut tuolla vasta viis päivää niin tuntuu siltä että oon tullut ihan oikeeseen paikkaan. Tänään matikantunnilla raapustelin Einon vihon kanteen uskomattoman hienon sarjakuvan, pitääkin ottaa siitä huomenissa kuva jos satun ottamaan kameran mukaan. Matikka muuten on tajuttoman helppoa ja rakastan sitä, kun voi vaan ripustaa aivot narikkaan ja laskea jotain mekaanisesti ajattelematta oikeastaan mitään.

Asiasta kukkaruukkuun, tein mun porukoiden kanssa diilin - jos siivoan mun tuhat kaappia ja laatikkoa ne hommaa mulle Globen hopen laukun, jota oon kuolannut iät ja ajat. Inhoat inhoan inhoan siivoamista, mutta olen löytänyt kaappien syvyyksistä vaikka mitä, esimerkiksi...

... tämän ihanan penaalin, joka oli mulla joskus kolmosella, aww! Seuraava kuvasarja esittelee tän vaaleanpunaisen hurmaavuuden moninaisia ominaisuuksia.

Hei oikeasti, siinä on jopa kalenteri! Voiko olla yhtään suloisempaa penaalia? Muistin muuten, että siitä esittelystäni ensimmäisessä postauksessa jäi puuttumaan vielä yksi mun elämässä varsin tärkeä elektroninen laite, nimittäin suloinen iPod nanoni, jonka sain kuudennella luokalla ja hyvin pelittää. Taustassa oleva tarra on itseasiassa pysynyt melko hyvin jos ajattelee, että liimasin sen siihen helmikuussa ja tuo soitin on mun käytössä päivittäin.

Siivotessani löysin jotain muutakin hilpeää, mulla oli jo vuonna 2006, jolloin ton lapun kirjoitin, erittäin rikas elämä, kuten ehkä huomaatte. Voi ei.

Elokuvailta

Remember - Dream boy

Katsoin eilen kaksi elokuvaa. Dream boyn ja Antique bakeryn, molemmat jonkun suosittelemana. Toinen sai mut itkemään, toinen nauramaan, molempiin ihastuin.

Dream boy oli haikea, 1970-luvulle sijoittuva, surullinen kahden teinipojan rakkaustarina, joka käsitteli melkoisen raskaita asioita. Aika monet asiat jäivät katsojan oman tulkinnan varaan, toisinaan jopa niin paljon, että se vaikutti paikoittain sekavalta, epäjohdonmukaiseltakin. Kuitenkin Dream boy yltää mun lempielokuvien listaan, johtunee varmaan ainakin osittain siitä, että olen ryhdistäytynyt kunnon leffojen katselemisessa vasta viime vuosina. Musiikki elokuvassa oli todellakin mun makuun, rakastan akustista kitaraa ja väriseviä ääniä. Elokuvan sanoma oli koskettava ja sen haikea tunnelma häilyy mun sisällä edelleen.

Antique bakery oli aivan eri sarjaa Dream boyssa, vaikkei elokuville nauraminen ole mulle yhtään tyypillistä, tälle nauroin. Monessakin kohtaa. Elokuva oli täynnä hyväntuulista musiikkia, oivaltavaa tietokonegrafiikkaa, ihanaa epäjohdonmukaisuutta ja tragikoomisia hahmoja. Vaikka Antique bakeryssa oli havaittavissa pientä ylinäyttelyä ja kliseisiäkin juonikuvioita, se oli erittäin nautittava ja hauska katselukokemus. Valtaosa leffasta oli kepeää draamaa vaikka päähenkilön tarina ei kovin ruusuinen ollutkaan. Tässäkin elokuvassa oli joitain tulkinnanvaraisia kohtia, mutta ainakaan mulle loppu ei jättänyt kuin yhden hennon kysymyksen, jonka vastausvaihtoehdot oli tosin elokuvassa jo annettu.

Tätä kirjoittaessani muuten yllätin itsenikin, en uskonut kykeneväni kirjoittamaan väsyneenä mitään näinkin analyyttistä.