Äärimmäisen hyödyllistä ostostelua

Näin vain puhekuplia joissa luki "Osta minut!"

Voih.

Tälle on ehkä osittain nimikin

"Kulttuurishokki tarkoittaa ihmisen vaikeutta sopeutua vieraaseen kulttuuriin. Siihen liittyvät oireet voivat olla psyykkisiä ja fyysisiä, voimakkuudeltaan eriasteisia ja jokainen kokee sen eri tavoin. --

2. Shokin kynnysvaihe: Pienet asiat alkavat ärsyttää ja uuden kulttuurin huonot puolet ja käytännön ongelmat tulevat esiin. Väsymys, masennus ja koti-ikävä ovat tämän vaiheen yleisiä oireita."

(vanhoja rakennuksia Edinburghin lähes öisessä keskustassa)

Tämä viikonloppu on varmaankin ollut tähänastisista pahin. Mulla on jatkuvasti kylmä, koska tässä talossa ei näemmä ymmärretä miten keskuslämmitys toimii. Haluaisin koko ajan kaivautua peiton alle ja olla tulematta pois, koska siellä varpaatkin lämpiää. Ainakin jos mulla on villasukat jalassa. Mua väsyttääkin jatkuvasti kotona ollessani vaikka lomalla oon nukkunut ainakin kellon ympäri per yö.

Kahden viime päivän aikana mun mieleen on kivunnut ensimmäistä kertaa hirmuisen suuri mielihalu olla Suomessa. Ei, mua ei kaduta lähtö tänne enkä mä oikeasti halua takaisin Suomeen koska luovuttaminen ei oo mun alaa, Suomi ja miten siellä asiat olis paremmin, on vaan vallannut mun pään.

Olen tällä hetkellä kuin täydellinen oppikirjan mukainen esimerkki kulttuurishokin kakkosvaiheesta. Se alkoi iskea tasan kuukauden jälkeen ja kaikki kakkosvaiheen oireet pätee ja hyvin. Ärsyynnys, väsymys, masennus ja ikävä, kaikki löytyy. Pienet asiat todellakin alkavat ärsyttää. Kun tulin tänne, saatoin naureskellen kuittailla tuplahanoista tai pullaleivästä, mutta nyt nuo kaksi asiaa saattaa pilata olemassaolollaan mun koko aamun. Kuten mainitsinkin, mua väsyttää ja urakalla. Masentuneisuus ilmenee mussa äärimmäisenä motivaation puutteena yhtään mihinkään ja kyllä, mulla on ikävä.

Tiedän, että tämä tulee pikkuhiljaa menemään ohi, mutta tällä hetkellä tuntuu pahalta. Ja kun se "pikkuhiljaa" tässä tapauksessa tarkoittaa ehkä kuukautta, en mä usko et tä parissa päivässä kaikkoaa.

Kurkussa kuristaa hirveän suuri tahto ja toive kuulla mun suomalaisten rakkaiden puhetta.

St. Giles' Cathedral

Perjantainen ja lauantainen Edinburgh sekä minä

Tällä hetkellä olo on vähän hölmö, stressaa niin että sattuu. Perjantai ja tuleva maanantai on lomaa, se helpottaa hieman mutta ei tarpeeksi. Tänään oli hauskaa kaupungissa ja löysin mekon. En tosin ole varma, että onko se oikeasti mekko vai pelkkä tunika, mutta eipä sillä ole kamalasti väliä. Ostin elämäni ensimmäisen poskipunan ja mietin, eikö täkäläisen paahtoleivän ole edes tarkoitus maistua miltään.

Ensimmäiset peiliteineilyt täällä ja uusi paitani jota rakastan melkein yli kaiken.

Sama heppamies on seikkaillut blogissani aikaisemminkin. Pitäisi varmaan selvittää kuka se on.

Jatkoa sarjaan "Kopioi kadulla näkemiesi kohteiden ilmeet". Viimeksi kohteena oli The Queen, jos muistatte.

Tuo kellorakennus on ehkä joku tärkeä paikka. Ainakin sen ulkopuolella on usein kilttimiehiä.

Kultainen haukka oli vain liian hieno.

Norjaedustus istuu jättimäisen jalan päällä Edinburghin keskustassa.

Jälkiruoka italialaisessa. Oli hyvää.

Cruella DeVilin auto tai ainakin melkein!

Hieno yhdistelmä Lauran lettiä, huulirasvaa laittavaa Anettea, minua, Carolinea ja iltaista Edinburghia bussin ikkunasta.

Kiitos.