Syksy alkaa jo kellastamaan lehtiä puissa ja aamuisin tuuli pureutuu paksunkin hupparin läpi. Sen kunniaksi onkin aiheellista palata kesäkuisen Skotlannin helleaaltoon otsikossa komeilevan ja ystäväni esilletuoman mietelauseen siivittämänä.
On hassua ajatella, että vuosi sitten olin ollut Skotlannissa kahta päivää vaille kuukauden. Vuosi sitten kiskoin aamuisin päälleni saman, tylsän ja mustavalkoisen koulupukuni, kävelin puoli minuuttia pysäkille, astuin kaksikerroksiseen bussiin ja menin kouluun saamaan englanninkielistä opetusta. Tuntuu erittäin omituiselta kun tajuaa, että aloitin Beeslack High Schoolissa yli kaksitoista kuukautta sitten. Jotenkin vaihtovuoden alkaessa sen koko kokemuksen mielsi tulevan kestämään niin kauan, että nyt on hankala ymmärtää, miten nopeasti se lopulta hurahtikaan.
Ensimmäiset kouluviikotkin ovat tosin hurahtaneet ohi kuin mitkäkin. Koulun alkamisen jälkeen tämä viikonloppu on ensimmäinen "vapaa" viikonloppu ja arkipäivätkin ovat olleet kunniallisesti täyteenahdettuja. Olen aloittanut autokoulun (anteeksi mitä?), hankkinut kuntosalijäsenyyden, käynyt useampaan kertaan teatterissa ja touhunnut ties mitä vakavasti aikaavievää. Koulutyötkin vievät suhteellisesti aikaa. Viikonloput ovat kuluneet aika lailla valvoen ja eläen muissa maailmoissa. Viime viikonloppuna esimerkiksi riensimme friikkiporukalla Tampereelle Traconiin, siitä on luvassa kuvia myöhemmin. (Itse nimittäin unohdin kamerani kotiin, joten kaikki kuvat tapahtumasta ovat tovereideni kuvauslaitteissa.) Muissa maailmoissa eläminen on toteutunut myös siten, että viime viikon aikana luin kaikki 108 lukua Full Metal Alchemistia ja huomaan todellisuuteen palaamisen muuttuneen hankalahkoksi.
Vaikka välillä ainainen kalenteriahtaus käy rasittavaksi, Skotlannin paikoittaisen toimettomuuden jälkeen ympäriinsäpoukkoilu ja tekemisen loputtomuus tuntuu harvinaisen mukavalta. En tosiaan olisi uskonut, että vaihtovuosi saisi minut arvostamaan jopa kiirettä, mutta oppia ikä kaikki.
