Heihei

Lähden yheksäksi päiväksi leirille Hämeenlinnaan, näkemiin siis hetkeksi. Palaan 5. päivä ensi kuuta, adios!

kuva

Kamera kohtasi mut Kreikassa

When it rains

Ulkona sataa hirveästi. Sateen ääni on rauhoittavaa, yksi ihanimmista tunteista on se, kun käpertyy peiton alle ja siellä on hetken viileää ja sade ropisee metalliseen ikkunalautaan. Sateen jälkeen on ihanan raikasta, pisarat jää hetkeksi pionin lehdille. Kävin hetki sitten viemässä pyöräni katokseen, yritin olla nopea että pelastuisin kastumiselta mutta jäinkin istumaan terassin reunalle silmät kiinni kuuntelemaan. Sen jälkeen olin ihan märkä ja hiuksista tippui vesipisaroita, hihitytti. Olisin jäänyt pidemmäksi aikaa, mutta en halua tulla kipeäksi, leirikin tulossa. Tyydyin siis peiton alle käpertymiseen, nukuinkin hetken. Toivon että alkaisi ukkostaa. Salamat ovat kauniita ja kun ukkonen jyrisee, olo tuntuu turvalliselta, vaikkakin niin kovin pieneltä.

Kuva

Aaseja laiturilla

Jack Johnson - Upside down

Jenni ja Noora tuli eilen meille, hih. Oli tosi kivaisaa, me oltiin ennen rantailua myös eräjormailemassa läheisessä metsässä ja siellä kallioita ylöspäin loikkiessa tuli kieltämättä itse kullekin perin edwardcullenmainen olo vaikka kukaan muu meistä paitsi Jenni ei kyseisestä herrasta suuremmin edes pidä.

Jenni taitaa pitää tosta maskista, jonka ostin Kreikasta, se on jatkuvasti hiplailemassa sitä! Kieltämättä se on kyllä nätti, hieman pelottavahko tosin. Huomatkaa muuten, kuinka hirveen auki Jenni pitää silmiään tossa kuvassa, jos se ei tekis niin ni ton maskin kanssa se näyttäis kauheen vihaselta. Kummaa. :D

Eräjormailun jälkeen siis siirryttiin rantaan. Ihan meidän kämpän lähellä on luontopolut ja siellä sit on tällainen suloinen laituri penkkeineen. Siellä ei koskaan ole ketään (paitsi tänään yksi tyhjä auto, jonka kyytiläisiä ei näkynyt missään), joten me mentiin sinne ihan suosiolla, ihmiskammo. Kuvassa Nooran tasapainoilua rantakivillä ja takana Jenni .. on menossa vaatteet päällä veteen kovin keskittynyt ilme kasvoillaan?

Kuvanottohetkeä aikasemmin Jenni hihkaisi: "Mä, mä haluun mennä ton laiturin alle makaamaan!" Perin järkevä idea, Jennin ilmeestä voitte päätellä et miten se sit loppujenlopuks sujuikaan. Ei menny lapsiraukka sinne toista kertaa, hih. Muutenkin meidän sisäiset pikkulapset kuoriutu ton laiturireissun ansiosta hetkeksi esiin. Tuolta muuten tuli hiukan päälle 200 kuvaa, olisin laittanu niitä tähän postaukseen paljon enemmän mut jos olisin niin tehny, Jenni ja Noora ei olis varmaan ollu kovinkaan mielissään, pidän siis mielummin pääni ja jätän suosiolla kuvia pois.

Jenni kuvasi.

Noora on suloinen, aww.

Vai onko sittenkään? :DD

Tä kuva on täynnä ihan vilpitöntä kauhua, tossa kuvassa Jenni ja Noora nimittäin kilju ihan täysillä ja heilu ja suojautu pahalta, kierolta, keinoja kaihtamattomalta ja ilkeältä

AMPIAISELTA!

Jenni taas kameran takana, kuten myös neljässä alemmassa.

Oh, mun kohtalokas katse tulevaisuuteen. Tässä näkyy ehkä muita kuvia paremmin kans mun päivän asu, seeprapaita, legginsit, musta toppi ja keltainen timanttikaulakoru.

Kynnet lakattu Kreikasta ostetulla liilalla, tykkään kovasti. :3 Koru ostettu Seppälästä.

Noora päätti terrorisoida kaikin keinoin Jennin ja mun photoshoottia. Näitä kuvia, mis Nooran käsi / jalka / nenä / hiukset on kuvan oikeessa reunassa on varmaan yli kymmenen.

Pienlentokone ja dramaattinen tausta.

Löysin nyt pelikortit jotka ostin Kreikasta nekin ja huomasin et kuinka kivat ne onkaan, voisinkin ottaa ne mukaan leirille jonne mun matka käy ylihuomenna.

Oh, Blaise

Hyvää ja parempaa iltaa, tervetuloa Ananasmaniaan. Mun nimeni on Amanda ja toisinaan kuullostan tv-visailun juontajalta. Ylemmästa kuvasta mut voi havaita vasemmalla. Vieressäni seisova suloinen rastaotus on hyvä ystäväni Eino, jonka koottuja kommelluksia voitte lukea hänen blogistaan. Mutta tosiaan, olen Amanda, asun eteläisessä Suomessa ja kesäloman päättyessä aloitan mun lukio-opinnot.

Tykkään kamalasti kynsistäni ja lakkaan niitä usein, lakkoja multa löytyykin useita kymmeniä. Tällä kertaa niissä on Lumenen Quick&Chic-lakkaa sävyllä Syyskanervat.

Varpaiden pinkit lakanjäämät ovat muisto kahden viikon takaisesta lomamatkasta Kreikkaan. Tuhrut isovarpaissani olen taiteillut kovin järkevästi permanenttitussilla ja ne jopa esittävät jotain - ehdottoman lempibändini HIMin logoa. HIM on ollut mun ehdoton ykkösrakkaus musiikin saralla jo vuodesta -03. Keikoille en oo valitettavasti päässyt, pitää pitää peukut pystyssä, et josko herrat suvaitsis saapua vaikkapa ensi vuoden Ruissiin.

Hyökkäilen tosiaan kynäni kanssa muidenkin kuin omien ja toisinaan kaverieni viattomien raajojen kimppuun, paperille piirtelen myös. Suurimmaksi osaksi raapustelen kummallisia hahmoja kuten yllä. Toinen kestoaihe ovat silmät, niitä löytyy ihan joka paikasta - koulukirjoista, mun kämmenselästä, vihkojen marginaaleista, you name it.

Kamerakin eksyy toisinaan mun käteen, varsinkin tää yksilö. Canon 550D on mun sielunkumppani ja rakkaus, joka ymmärtää mua vaikka kukaan muu ei. Kaikki tässä ja tulevissa postauksissa olevat kuvat oon ottanut ja tuun ottamaan hänellä. Lukuunottamatta tietenkin tuota kuvaa, se on otettu pikku-Penalla, erittäin pienellä digikameralla. Nimiehdotuksia otetaan muuten kernaasti vastaan 550D:tä varten!

Ah, toinen suurensuuri rakkauteni, läppärini Helga-Ernesti, joka on siunattu kunniakkaimmalla nimellä joka koneelle voidaan antaa. Taustakuvana toimivan kissan on muuten ikuistanut minä Kreikassa, tykkään siitä kovasti, aww.

Tässä kuvassa uinuvat mun suloiset kaksivuotiset rotanrontit, Hugo ja Oliver. Lempipuuhassaan luonnollisesti.

Tässä taas poseeraa maailman suloisin terrieri, Viivi. Viivi on vasta vuoden, mutta ulkonäköä, luonnetta ja varsinkin egoa löytyy useamman vuoden edestä. Epäilen kyllä vahvasti väitettä, että Viivi näkisi jotain tuon silmät peittävän karvaverhon takaa, katsokaa nyt!

Lopuksi vielä pari kuvaa meidän reissusta Helsinkiin. Ylempänä jälkiruoka suoraan taivaasta - tuoreita mansikoita, jogurttimoussea, suklaa-kaura-pähkinäkeksejä ja jotenkin erikoiskäsiteltyä raparperia, mmm. Toinen kuva on samalta päivältä Pinkin konsertista, tarkempia kuvia en viitsi enkä halua julkaista.

Näkemisiin!