Loman ihanuuksia

The Maccabees - Toothpaste kisses

Hiihtoloma on mennyt ihanan rennoissa tunnelmissa. Olen nukkunut ihan kamalan paljon, nukkuminen on ehdottomasti yksi ihmiselämän parhaista puolista. Olen myös ylettömän nukkumisen vastapainoksi lenkkeillyt, ulkona oli tänäänkin vain -5 astetta pakkasta, sehän tuntuu melkein lämpimältä, joten lenkkeily on taas mahdollista.

Aloitin joskus helmikuun alkupuolella pitämään ihan fyysistä päiväkirjaa vuosien tauon jälkeen ja ihme ja kumma, oon muistanut kirjoitella sitä päivittäin. Ajattelin yrittää kehittää päiväkirjan raapustelemisen säännöllisesti jonkinmoiseksi tavaksi, tavoitteenani nimittäin on pitää tapahtumista kirjaa kun olen Briteissä. Mä nimittäin ainakin koen päiväkirjojen pääideaksi sen, että niitä voi lukea jälkeenpäin ja näinkin huonomuistiselle ihmiseläjälle kuin mä, olisi se vallan loistavaa.

Katsoin tänään Elinalta ja Katrilta synttärilahjaksi saamani Mulanin ja pakko sanoa, että siinä on kyllä yksin Disneyn ehdottomasti parhaista piirroselokuvista ikinä. Siinä on niin tajuttoman loistavia repliikkejä, että naureskelin niille yksinäni.

"Sinulla on näköjään miekka, minullakin on! Se on hyvin miehekästä ja ..rajua!"

"Haluaisitko jäädä päivälliselle?" "Haluaisitko jäädä ainiaaksi?"

Voin myös kuvitella, että paljonko olisin pienenä pelännyt sen hunnijoukon johtajaa jos olisin katsonut kyseisen elokuvan kun olin pieni, se oli oikeasti pelottava nytkin!

Jos olette luopioita ettekä ole kyseistä loistopätkää nähneet, teillä on vielä lomaa aikaa katsoa se, jos lomanne siis on jo alkanut. Jos lomailette vasta myöhemmin, ei ole mitään tekosyytä jättää Mulania katsomatta.

Olkaa muuten ihania ja piristäkää iltaani - kyselkää multa Formspringissä!

Punainen, väreistä jaloin

Koska aikaisemman postauksen kuva ei antanut oikeutta hiusteni todelliselle värille, päätin tehdä asialle jotain. Kas näin, tämä taitaa vastata juurikin sitä, miltä lettini luonnonvalossa näyttää.

Kiitoksia ja nauttikaa tuosta kirpeän aurinkoisesta talvisäästä ennen kuin lumi sulaa pois ja tulee loskaa!

"Sano hyvästit värikypärälle!"

Tai oikeastaan mun tapauksessa sanoin hyvästit ylikasvaneelle blondille olkikasalle joka kasvoi päässäni ja jota toisinaan hiuksiksikin kutsuttiin. Tänään siis ihana kampaajani vapautti mut tästä kuukausien piinasta josta olen täällä blogin puolellakin varmasti ulissut. Nyt on tukkaa lähtenyt ja väri vaihtunut ja Amaotus on iloinen.

Otetaampa katsaus siihen, mikä oli lähtötilanne. Ja kyllä, voin vakuuttaa, että olette onnellisia kuvan naamasensuurista. Eihän sen tarkoitus olekaan muuta kuin esitellä hiuksia, right?

Kyllä, suorina ne tosiaan ylettyivät olkapäille. Ei kiva. Onneksi voin nyt nauraa räkäisesti menneisyyden minälleni, tuohon en enää palaa.

Tilanne nyt näyttää paljon paremmalta aikaisempaan verrattuna. Ja ah tätä väriä! Kun mun kampaajani oli kuivannut mun hiukset värin poispesun jälkeen, jokainen sen paikan työntekijä tuli hiplaamaan mun hiuksia ja ihastelemaan niiden väriä, eikä ihme!

Purr hurr, olen tyytyväinen. Lomakin alkoi. Voisko asiat olla vielä paremmin? En usko.

Ama-askartelija

Kuten ehkä aiemmista postauksistani saatatte muistaa, vanha puhelimeni Prinssi on nyt jo eläkkeellä. Aikoinani suoritin häneen kohdistuvaa askartelua, muistinne virkistämiseksi Prinssi näytti kutakuinkin tältä. Nyt kuitenkin uusi sukupolvi on astunut kehiin, saanen esitellä: koristeltu 성종, ehkä vähän tutummin kirjoitettuna Sungjong ja kavereiden kesken ihan vaan Sung.

Hän on pojaksi varsin hurmaava, tykkään kovin! Tarrat ostin Tallinnasta, kuten myös tuon jonkinmoista hippoa esittävän kännykkäkorun. Nuo strassijutut ostin Suomalaisesta kirjakaupasta, taisivat maksaa noin kaksi euroa paketti. Aaw, söpöt asiat pikkujutuissa ovat niin mun sydäntä lähellä, vaikkei sitä ehkä uskoisi.

Tallinna, oi Tallinna

Viime sunnuntaina ystäväni Einon ja minun tiemme kävivät yhdessä laivalle ja Tallinnaan, ensimmäinen kertani kyseisessä äärettömän kauniissa kaupungissa jonne saavuimme maanantaiaamuna ja viivyimme siellä noin neljä tuntia. Tein Viru-keskuksessa muutamia varsin mainioita ostoksia, esittelen ne myöhemmin kun ehdin kameran jatkeeksi, varmaankin huomenissa.

Laivalla suoritimme varsin moninaisia toimintoja, kiersimme kauppoja naureskelemassa idiooteille esineille, kuten naistuopeille ja muille ihmismielen neronleimauksille, istuimme laivan käytävällä puhumassa filosofisia ja nauramassa ihmisten matchaaville jakkupuvuille ja typerän näköisille liian lyhyille hameille. Poseerasimme katolle, palellutimme sormemme ulkona koska kuvat yöllisestä Helsingistä oli pakko saada.

Passikuvasta ollaan kasvettu pois joillain tahoilla. Mun passi on vuoden vanha, joten tunnistusongelmaa ei ainakaan vielä ole.


Viru-keskus, miesten vaatekauppa ja ehkä komein ja persoonallisinin mallinukke jonka olen koskaan nähnyt.

Hubba bubbaa!

Attention! Take care of cars. Huomio! Pidä huolta autoista.




Ystävänpäiväjäätelökilistys. Mulla oli mansikkaa ja banaania, harvinaisen hyvää.

Aww, limu.ee.

Tallinna oli vaan niin kaunis, kesällä uudelleen!

Hymyilen

Kukapa nyt ei. Onhan meillä tässä sentään Patrick ja Paavo heliumpalloina ja vierekkäin.

Tämä oli yksi niistä lukuisista asioista joille Tallinnassa hymyilin. Kun olin ottanut tämän kuvan, tajusin että hei, tänään on ystävänpäivä. Kiitos Paavon.

Hyvää syntymättömyyspäivää

Viime viikon perjantaina tapahtui eräs suhteellisen positiivinen asia nimeltä mun synttärijuhlat, vähän myöhässä tosin, vuosiahan täytin jo joulukuun puolella. Mukana oli kaikki friikit ja pitihän näihinkin kesteihin saada jokin isompi teema - näissä pippaloissa se oli Liisa Ihmemaassa. Jos jotain me friikit rakastamme niin teemapukeutumisjuhlia!

Katri toi varsin ihastuttavia pehmisvaahtokarkkeja jotka suloisenherkullisen ulkonäkönsä lisäksi myös maistuivat taivaallisilta, kiitos siis niistä!

Illan ohjelmaan kuului ihan perusmenoa meille. Oltiin kaikkien tuntemaa, legendaarista rikkinäistä puhelinta, joka synnytti ainakin yhden lentävän lausahduksen jota tullaan kuulemaan meidän suistamme varmasti pitkään. Ja kun sanon pitkään, myös tarkoitan sitä. Olimme myös toista perinteistä leikkiä nimeltä..

..tuolileikki! Se oikeasti on ihan tajuttoman hauskaa, itse olin ollut tuolileikkiä viimeksi jossain ala-asteaikaisissa synttärikekkereissä, joten huvituksen lisäksi tämä toi myös nostalgisia muistoja mieleen.

Ah, ihmiset, hankkikaa itsellenne ystäviä, joiden kanssa voitte olla tuolileikkiä ja rikkinäistä puhelinta ja pukeutua hassusti. Se kannattaa ihan elämänlaadunkin takia.

Katri tekemässä ruokaa! Kuulemma niin muistamisen ja ikuistamisen arvoinen asia, että kynnelle kykenevät kameranomistajan käskettiin tallentamaan tämä tapahtuma. Noita vispiläosia muuten etsittiin hartaasti ja rakkaudella, joku oli päättänyt kätkeä ne alimman laatikon takanurkan alle.

Jätän arvoitukseksi sen, mitä tässä otoksessa tapahtuu. Seuraavassa kuvassa taas näkyy mun aiheuttaman tapahtumaketjun tuotos:

Kyllä, se on juurikin sitä minkä varmasti arvasitte jo. Kello on jotain kymmenen aamulla ja tuo kasa sisältää pohjalla Caseyn, keskivaiheilla Tuulin ja noin kahdeksan peittoa ja saman verran tyynyjä.

Einon tulevaisuudessa häämöttäviä synttäreitä odotellessa.

Kiherryttää

Aivan. Eikä kiherrytä syyttä, ei todellakaan.

Muljahtanyt, nyrjähtänyt ja muutenkin elämän hetkellisesti pahoinpitelemä nilkkani on parantunut niin paljon, että pärjään koulussa ilman tukisidettä vallan mainiosti. Uudet kenkäni ovat löystyneet sopivasti joten voin käyttää niitä ilman huolta haavoista tahi vesikelloista ja muutenkin olen lähiaikoina ollut äärimmäisen pirteä. Tämä fakta johtunee varmaankin siitä, että olen nukkunut yhdeksän tuntia yössä arkenakin ja olen aloittanut säännöllisen liikunnan.

Mikä lisää mielialani kohoumaprosenttia entisestään on se, että Britit lähestyvät kovaa vauhtia ja järjestö, jonka kautta lähden vaihtoon, laittoi mulle sähköpostissa ihastuttavan fantastisen hihityttävän tiedon - mulla on mahdollisuus, ei kovinkaan suuri, mutta mahdollisuus kuitenkin, päästä johonki taidepainoitteiseen high schooliin siellä ollessani. Se olisi tosi hieno juttu, varsinkin kun taidekoulut harvemmin ovat missään käpyisissä takaloissa.

Perhetietoja odotellessa.

Mä kuulun liittoon!

Selvisin hengissä koeviikosta ja mun uusi jakso on varsin mukava: saksaa, terveystietoa, luovaa kirjoittamista, matikkaa, bilsaa ja historiaa. Ja kaksi yhdeltä päättyvää päivää, olen ehkä jaksotaivaassa.

Kuitenkin viime lauantaina, kun edellinen jakso oli vasta päättynyt, meitä friikkejä kutsui velvollisuutemme osallistua ystäviemme Elinan ja Katrin äidin viisikymppisille, me kaikki, Einoa lukuunottamatta, nimittäin olimme mukana juhlissa esitettävässä näytelmässä. Juhlavieraille oli jopa hommattu oma bussi juhlapaikalle, joka oli hieman Turun keskustaa kauempana.

Mä näyttelin tässä näytelmässä isää, hahmoni oli varsinkin puvustukseltaan aivan loistava. Koska ennen näytelmää juhlapaikalla oli niin paljon kaikkea häsellystä, hörpellystä ja häslinkiä, otin vain muutaman kuvan upeasta asustani. Ja niissä muutamassa asukuvassa olin onneksi osannut tarkentaa oikein, joten kovin hyvälaatuista otosta kledjuistani ei valitettavasti ole.


Islan ja Tuulin rooliasut olivat myös loistavia, hihii. Näytelmä meni loistavasti. Mä olin takahuoneessa näytelmän musiikkivastaava ja vaikka yleensä sähellän kaikkialla, liikaa ja toistuvasti, niin nyt onnistuin hoitamaan dj:n hommani kiitettävästi vaikka päinvastaista pelkäsinkin.

Näytelmä ei ollut juhlien ainoa ohjelmanumero, ei todellakaan. Juhlien ohjelmaan kuului esimerkiksi jumppaesitys, sumpaa, onnittelukuoro ja työväenlaulukaraokea, joka oli tajuttoman hauskaa! En osannut 90-luvun lapsena luonnollisestikaan biiseistä kuin muutaman, mutta niihin joita en osannut, pääsi mukaan tajuttoman helposti.

Sumpa oli tajuttoman hauskaa, koko juhlaväki oli mukana ja vatsalihakset sai nauruntyrskähdysten myötä paljon töitä. Muutenkin pippalot olivat äärimmäisen onnistuneet, kävimme syvällisiä keskusteluja yllättäen mäkihypystä ja myös politiikasta. Sivistyin myös hieman kun sain tietää, että Oras Tynkkynen ei olekaan meidän vaalipiirissä, snif.

Juhlien aikana myös tehtiin muutamia suuria oivalluksia, räväköitä kokeiluja ja rajatrepiviä tutkimuksia. Alla Eino tutkii, että millaisen kuvan saa omasta pärstästään jos kuvaa sen perinteiseen tyyliin - juomalasin läpi.

Tässä taas jännitetään tilannetta, jossa oli epävarmaa pääseekö Morgi-muovimuki Schlieri-muovimukin luokse vain Einon kameran, Anselmin zoomilla työntämällä. Pääsi kyllä.

Ajattelin lopettaa tämän postauksen kahteen postauksen hyvin lopettavaan kuvaan. Toinen kuva on täällä siksi, koska Iipan synttäreissä pitämä mekko on hirmuisen hieno ja Iippa vielä teki sen itse, kaavoittikin. Oi, tykkään siitä erittäin kovasti.

Hansan Europehousen mallinuket ovat äärimmäisen pelottavia. En ihmettele loppuunmyyntiä, nuohan karkottavat ne vähäisetkin asiakkaat pois.

Mieletön mies

Jim Carrey, komedian ystävien rakas kuminaama on vaan niin loistava. Oon ihan pienestä saakka pitänyt kyseistä herraa mahtavana, suuri hatunnosto sille, että se saa naamaansa väänneltyä niin onnistuneesti.

Viime päivinä tämä video on aiheuttanut mussa suurta hilpeyttä.

Lupaan, että jokin päivä minustakin tulee true tango man ja opettelen tekemään tuon jutun kulmakarvoilla. Nyt osaan nostaa noin ainoastaan mun oikeaa kulmakarvaa, mutta toinen edistyy koko ajan!

Enää kaksi koetta jäljellä, hooray! Koeviikon aiheuttama aivojen totaalipuudutus näkyy jo väsymyksenä, ajan loppumisena ja blogin päivittelemättömyytenä. Olen kuitenkin sunnuntaina back in business. Toivottavasti.