something you're looking forward to/ whatever tickles your fancy / a fictional book / a non-fictional book / a fanfic / a song that makes you cry (or nearly) / an art piece (painting, drawing, sculpture, etc.) / whatever tickles your fancy / a talent of yours / a hobby of yours / a recipe / a YouTube video / a place you've travelled to / whatever tickles your fancy / your day, in great detail / your week, in great detail / this month, in great detail / this year, in great detail / hopes, dreams and plans for the next 365 days / whatever tickles your fancy
Tervetuloa Ama-partiolaisen luontonurkkaan! Tänään tutustutan teidät metsiin ja sen meille suomiin kevätkesäisiin antimiin! Jotta pääset metsätunnelmaan, suosittelisin menemään metsään, kuten alla, tai hakeutumalla paikkaan jossa on puita. Ei kuitenkaan autoteiden lähellä oleviin puupaikkoihin.
Sitten täytyy etsiä kuusi. Ama löysi oivan kuusen ylläolevan kuvan vasemmasta reunasta. Kuten tarkkasilmäisimmät ovat saattaneet huomata, tähän aikaan vuodesta kuuset kasvattavat uusia neulasia. Tähän tapaan:
Jos olet metsässä tai kuusien lähellä, maistakaa ihmeessä noita vaaleanvihreitä vauvaneulasia! Herra paratkoon kun kuullostan nyt jollain tapaa haksahtaneelta mutta olen täysin henkisesti tasapainoinen ja vieläpä ihan tosissani. Nuo vihreät jutut lähtevät irti ihan vaan nyppäisemällä ja maistuvat kirpeiltä. Ei ne nyt mihinkään karkkiin verrattavissa ole, mutta ne on hyviä! Mitä pienempi neulashässäkkä, sitä parempi.
Tervetuloa blogihaasteen edellyttävään faktamaanantaihin! Seuraavat viisitoista faktaa lukemalla pääsette hieman syvemmälle Amaotuksen päähän!
1. En yleensä astu rappusien viimeiselle portaalle ollenkaan. En tiedä miksi, huomasin sen itsekin vasta kun siitä mulle varta vasten sanottiin.
2. Red Bull on mulle pyhä asia. Piste. Siitä ei keskustella. Rypistetyt redbulltölkit ovat pyhäinhäväistys. Niitä ei myöskään heitetä roskikseen.
3. Jos löydän jonkun hyvän kipaleen, mulla ei oo suuremmin tapana säästellä sitä vaan yleensä saatan kuluttaa jotain uutta biisiä 500 kertaa putkeen kunnes kyllästyn.
4. Olen purkan suurkuluttaja. Jos mulla on tylsää, se tarkoittaa lähes automaattisesti sitä, että kävelen keittiön purkkalaatikolle ja valitsen mitä sillä kertaa jauhan.
5. Lakkasin juuri äsken mun kynnet. Joka toinen on oranssi ja joka toinen vaaleanvihreä kera oranssin keskiraidan.
6. Mun huoneen seinällä on Norjan lippu.
7. Tämän tekemisellä välttelen kouluasioiden hoitamista. Kyllähän ne ehtii tehdä myöhemminkin, eikö niin?
8. Vappuna ihana äitini oli ostanut mulle vappupallon. Se on suhteellisen pieni ja pyöreä ja sinivihreä ja siinä on koko muumiperhe. Tykkään siitä tosi paljon ja se on elossa edelleen.
9. Tykkään piilomerkityksistä.
10. Keräilin joskus kolikoita ja vieläkin tunnistan kaikkien maiden eurot jos sellaiset näen. Aikoinani kokoelmani oli niin hieno, olin siitä ylpeä.
11. Mun pöydällä on nyt seitsemän runokokoelmaa eri suomalaisilta runoilijoilta. Lueskelen niitä silloin tällöin hitaasti nautiskellen. Runous on taivaallista.
12. Mulla on tapana nimetä kaikki mun elektroniset tai muuten vaan tärkeät päivittäiset vempaimet jos moisia joskus saan, seuraavan vempainen nimeksi tulee Hubert.
13. Mun mielestä olis tosi hienoa, jos Iker Casillas joutuis paitsioon.
14. En osaa kontaktoida yhtään mitään yhtään millään. Mua ei siis niihin hommiin kannata missään tilanteessa usuttaa.
15. Mä en oo koskaan ollu hevosen selässä.
15 random facts about you / something you're looking forward to / whatever tickles your fancy / a fictional book / a non-fictional book / a fanfic / a song that makes you cry (or nearly) / an art piece (painting, drawing, sculpture, etc.) / whatever tickles your fancy / a talent of yours / a hobby of yours / a recipe / a YouTube video / a place you've travelled to / whatever tickles your fancy / your day, in great detail / your week, in great detail / this month, in great detail / this year, in great detail / hopes, dreams and plans for the next 365 days / whatever tickles your fancy
a photo you took / 15 random facts about you / something you're looking forward to / whatever tickles your fancy / a fictional book / a non-fictional book / a fanfic / a song that makes you cry (or nearly) / an art piece (painting, drawing, sculpture, etc.) / whatever tickles your fancy / a talent of yours / a hobby of yours / a recipe / a YouTube video / a place you've travelled to / whatever tickles your fancy / your day, in great detail / your week, in great detail / this month, in great detail / this year, in great detail / hopes, dreams and plans for the next 365 days / whatever tickles your fancy
Tuntuu kamalalta.
Myönnän, olen itse liian eksyksissä osatakseni auttaa muutkin takaisin kartalle.
Pieni otussydämeni väpätti, ja väpättää edelleen, syystä että Euroviisut iskeytyivät viime viikonloppuna televisiosta. Olen ollut vannoutunut euroviisufani ainakin vuodesta 2001. Olin silloin kuusi. Tämä tarkoittaa sitä, että tämä jalo laulukilpailu on pitkäaikaisin fanituksen kohteeni. Tulihan tässä juuri kymmenen vuotta faniutta täyteen.
Kaikesta saan varmaan syyttää rakasta ja ihanaa mummuani. Hän on nauhoittanut Euroviisut niin kauan kuin muistan, silloin euroviisutaipaleeni alkuaikoina, VHS-aikakautena, tietenkin vielä ihan konkreettiselle nauhalle. Kun mut ja Aada vietiin toisinaan mummulle hoitoon vanhempieni menojen takia, saatoimme Aadan kanssa katsoa viisut päivässä viisikin kertaa. Pisteidenlaskunkin. Aina. Pidimme biiseistä kirjaa ja annoimme niille pisteitä ja lempinimiä. Oioi sitä aikaa!
Itse en ole koskaan mennyt katsomaan Euroviisuja, mulle riittää kotikatsomo. Olishan se tietenkin tosi hienoa päästä paikanpäälle, muttei ole tullut tilaisuutta tähän mennessä. Ylläolevan kuvan paidan isäni toi Düsseldorfista, jossa hän oli työmatkalla juuri viisuaikaan. Meno oli ollut kuulemma kova.
Mulle kuittaillaan hyväntahtoisesti jatkuvasti siitä, että oon kävelevä euroviisutietopankki. Pakko sanoa, että väkisinkin jotain tietoa alkaa jäämään päähän kun katsoo saman vuoden Euroviisut 20 kertaa suhteellisen lyhyen ajan sisällä. Tietenkin tästä taipaleesta on jäänyt paljon muutakin kun vain nippelitietoa käteen. Nimittäin musiikillisia elämyksiä.
Kaikkien aikojen ehdottomasti paras biisi tässä kisassa on ollut Norjan loistava veto vuonna 2005. Sijoittui finaalissa yhdeksänneksi. Ei ainakaan hetkeen tällä menolla ole haastajaa Wig Wamin In my dreamsille tulossa. Ah.
Toinen koko euroviisuhistorian parhaista kappaleista oli Turkin viisu vuodelta 2010. Rockilla mennään taas. Tämä kappale löytyy muuten iPodistanikin. Bändin nimi on harvinaisen urpo, maNga, mutta se annettakoon anteeksi.
Yleensä kaikki suosikkini ovat päässeet semifinaaleista ihan finaaliin saakka, mutta jostain kumman syystä viime vuonna Liettuan biisi ei sinne saakka kelvannut. En sitten tiedä, että eikö Eurooppa ollut valmis oikeasti hyvälle musiikille. Kuitenkin, tämä kappale on loistava ja jää soimaan päähän. Pitkäksi aikaa. Teitä on varoitettu. Musiikkivideo on muuten hellyttävä.
Apua, kun alan miettimään, että mitkä viisut haluan jakaa kanssanne, niitä tulee mulle jatkuvasti vain lisää ja lisää mieleen ja kohta tästä postauksesta tulee äärimmäisen jytky... No, näkee sitten että miten käy. Viime vuoden viisutarjonta oli muuten harvinaisen laadukas, vielä yksi vuoden 2010 kappaleista on löytänyt tiensä sydämeni perukoille. Tom Dice, Belgia.
Baltiasta on Euroviisuihin lähiaikoina tullut muutakin hyvää kuin ylläoleva Liettuan veisu. Nimittäin Viron kappale vuodelta 2009. Viro on kaunis kieli ja se sopii näinkin kauniiseen kappaleeseen. Osasin joskus laulaakin tän pelkän kuulemani perusteella. En varmaankaan osaa enää, kertsi varmaan menisi jos yrittäisin.
Tämän vuoden viisut olivat vähän.. njääh. En nyt oikein tiedä. Muutamia loistavia sieltä kyllä löytyi, mutta suurimmaksi osaksi tarjonta oli tylsää, nähtyä, muovista ja liian tuotettua. Voittaja, Azerbaijan, oli... no se oli suoraan sanottuna suhteellista shaibaa, hrr. En myöskään millään ymmärtänyt Ruotsin Eric Saaden suosiota. Okei, sinusta tulee kuuluisa biisisi mukaan mutta eikö yhtään huolestuta, ettei kappaleellasi ole tippaakaan sisältöä? Onneksi kuitenkin hyviä vetojakin löytyi.
Irlannin ihanat identtiset kaksoisveljekset.
Ja tietenkin Suomen Paradise Oscar, jonka biisi oli kokonaisvaltaisesti koko tämän vuoden paras. Tässä päästään taas siihen, että näemmä Eurooppa äänestää mielummin kulutettua sisällötöntä kuin kaikin puolin loistavaa ja muista poikkeavaa. Loistava kappale kuitenkin.
Tästä postauksesta taisi tulla jytky sittenkin. Tästä taitaa itse kukin pistää merkille sen, että Euroviisut tosiaankin ovat Aman sydäntä lähellä. Voisin jatkaa euroviisuaiheesta vaikka kuinka pitkään, ette uskokaan kuinka paljon materiaalia siitä syntyisi, mutta ajattelin jättää sen toiseen kertaan.
Ja mihin olisikaan sopivampi lopettaa kuin Liettuan kappaleeseen vuodelta 2006. Kerrassaan nerokas. Ja varmasti tarttuva.
Kiitos, näkemisiin ja ymmärtäkää Euroviiujen pyhä kauneus.
a photo that makes you angry/sad / a photo you took / 15 random facts about you / something you're looking forward to / whatever tickles your fancy / a fictional book / a non-fictional book / a fanfic / a song that makes you cry (or nearly) / an art piece (painting, drawing, sculpture, etc.) / whatever tickles your fancy / a talent of yours / a hobby of yours / a recipe / a YouTube video / a place you've travelled to / whatever tickles your fancy / your day, in great detail / your week, in great detail / this month, in great detail / this year, in great detail / hopes, dreams and plans for the next 365 days / whatever tickles your fancy
AINA välillä sen tajuaa. Aika kuluu niin nopeasti ettei ihan tosissaan pysy perässä. Pistää miettimään, että kun mä oon aikuistunut ja ehkä rauhoittunut, mietinkö mä silloinkin että mihin kaikki vuodet vaan katosi. Mun viimeisin vuoteni on sujunut nopeammin kuin mikään vuosi aikaisemmin. Uusi koulu, uudet ystävät ja muut raikkaat tuulet vaikuttivat asiaan melko rankasti, oletan. Viime syksynä esimerkiksi ajatus vaihto-oppilaaksi lähdöstä ja sen lähdön hetkellisestä lopullisuudesta tuntui niin kaukaiselta. Ajattelin vain, että no, siihen on aikaa vaikka kuinka kauan, melkein vuosi. Nyt siihen on aikaa 78 päivää. Alle kolme kuukautta.
TÄNÄÄNsain tietää, että lähden Iso-Britanniaan 4.8. Päivämäärän tietoonsaaminen teki koko lähdöstä omalla tavallaan paljon konkreettisempaa, nyt on jotain "oikeaa" mitä odottaa. Tarkan päivän tietäminen jollain tavalla löi mun tajuntaan uudelleen sen tiedon, että hitto, oikeasti lähden vuodeksi pois vieraskieliseen maahan. Tai no en ihan vuodeksi, kymmeneksi kuukaudeksi. Vuodeksi se mun päässä pyöristyy.
KIERISKELEN suurissa tuskissa. Samalla kun lähtöpäiväni selvitettiin, vaihto-oppilasjärjestöltäni kerrottiin, että mulle on jo löydetty perhe. Mulla on jo brittiperhe. Oma kotikaupunki, talo ja oma huone sieltä katsottuna. Se perhe on katsonut mun hakupaketin ja mun tekemän kuvakollaasin omasta elämästäni, lukenut mun kirjoittaman kirjeen ja valinnut juuri mut. Sitten päästään traagiseen kohtaan. Tän vaihtarijärjestön Suomen pää ei ole saanut Briteistä vielä mitään tarkkaa tietoa perheestäni ja sen tiedon pitäisi tulla noin kahden viikon päästä tai sisällä. Kahden viikon.
TÄSSÄ pääsemmekin sujuvasti siihen pointtiin, että aika on ketku kaveri. Se hidastaa ja nopeuttaa ovelaa toimintaansa täysin sen mukaan, kuinka nopeasti sen haluaa kulkevan. Tämän takia tiedän, että seuraavat viikot tulevat olemaan puhdasta tuskaa. Tulen tarkistamaan sähköpostini kolme kertaa päivässä joutuen mitä luultavimmin joka kerta pettymään. Ehkä olisin tullut kärsimään vähemmän jos en olisi kuullut ollenkaan siitä, että perhe on jo löydetty. Kuitenkin samaan aikaan hihkun riemusta ja itken tuskasta, mikä olisikaan pahempaa kuin odottajan piina?
EHKÄ suurin asia, jota perhe- ja samalla tietenkin myös koulutietojen saamisessa odotan, on se, että pääsenkö sinne toivomaani taidelukioon. Todennäköisyys sille on äärimmäisen pieni, mutta ainahan saa ja pitääkin toivoa. Missään nimessä en siis mihinkään tule pettymään, Britteihin kuitenkin olen menossa ja sitä faktaa ei muuta koulu, ei perhekään.
EN tiedä, miten voisin olla enemmän yhtä aikaa kauhuissani ja niin innoissani, että hyppään ulos nahoistani?
Taas haasteen kimpussa. Tällä kertaa kuva, joka tekee minut iloiseksi. Koska olen ahne ja mielivaltainen, esittelen taas useammankin kuvan jotka tekee mut iloiseksi. Toki avaan myös syitä sille, miksi juuri nämä kuvat valitsin tämän otsikon alle.
Tiedän, ensimmäisen kuvan aihetta tunkee joka tuutista, mutta en vain voi sille mitään, että olen kyseien aiheen ihminen henkeen ja vereen. Kyllästyminen on siis mulle täysin mahdotonta tässä asiassa. Olen kädetön.
Kuten ehkä kuvasta saattanee fiksuimmat kyetä päättelemään, tämä tekee mut iloiseksi koska hei - poika on tullut kotiin! Tiedän myös olevani äärimmäisen arvostettava ihminen koska toi biisi jää soimaan pienestäkin ärsykkeestä päähän.
Tämä taas on yksi lempiotoksistani kautta aikain. iihen tiivistyy paljon mulle äärimmäisen tärkeitä asioita ja kaikenlisäksi tämä on kuvanakin hieno.
Tässä kiteytyy niin ihanasti meidän kaikkien friikkien friikkeys. Itseasiassa tämän kuvan ottopäivänä kyseinen nimitys meistä - friikit, siis - syntyi ja pikkuhiljaa vakiintui. En vain voi sille mitään, että tätä kuvaa katsoessani virnistelen typerästi. Hihi.
Viimeinen kuva on viimeinen koska se ansaitsee olla ikäänkuin loppuhuipennuksena. On monien tekijöiden summa, että en kykene, en yksinkertaisesti vain pysty olemaan virnistelemättä. Ehkä sen ymmärtää ilman selityksiäkin.
Ja sen varalta, että joku selityksiä kaipaa, tässä kuvassa on siis Suomen mäkimaajoukkueen konkarein jäsen, Matti "Masa" Hautamäki. Masa osoittaa mielipiteensä lightredbullia kohtaan varsin selkeästi.
Mun pöydällä kävelee muurahaisia ja se ei ole kivaa.
day 07 — a photo that makes you happy / day 08 — a photo that makes you angry/sad / day 09 — a photo you took / day 10 — 15 random fact about you / day 11 — something you're looking forward to / day 12 — whatever tickles your fancy / day 13 — a fictional book / day 14 — a non-fictional book / day 15 — a fanfic / day 16 — a song that makes you cry (or nearly) / day 17 — an art piece (painting, drawing, sculpture, etc.) / day 18 — whatever tickles your fancy / day 19 — a talent of yours / day 20 — a hobby of yours / day 21 — a recipe / day 22 — a YouTube video / day 23 — a place you've travelled to / day 24 — whatever tickles your fancy / day 25 — your day, in great detail / day 26 — your week, in great detail / day 27 — this month, in great detail / day 28 — this year, in great detail / day 29 — hopes, dreams and plans for the next 365 days / day 30 — whatever tickles your fancy
Muistin juuri, että tällainen haastekin oli. Se oli mukava muistaminen, sillä pidän haasteista. Jos teille, rakkaat lukijani, tulee mieleen jotain haasteita joilla haluaisitte mua heittää niin tehkää se ihmeessä, olisin kyseisestä toiminnasta varsin iloinen.
Tällä kertaa tässä haasteessa tehtävä on postata jotain mitä haluan. Jaan siis teidän kanssanne sivun joka koukuttaa suuresti ja pitää kiinni imuvoimallaan. Voi silmäraukkojani, saatan viettää aikaa tällä sivulla vartinkin putkeen. Yleensä musiikin tahtiin. Ymmärrätte mitä tarkoitan jos avaatte linkin. Linkin, joka tulee..
day 06 — whatever tickles your fancy / day 07 — a photo that makes you happy / day 08 — a photo that makes you angry/sad / day 09 — a photo you took / day 10 — 15 random fact about you / day 11 — something you're looking forward to / day 12 — whatever tickles your fancy / day 13 — a fictional book / day 14 — a non-fictional book / day 15 — a fanfic / day 16 — a song that makes you cry (or nearly) / day 17 — an art piece (painting, drawing, sculpture, etc.) / day 18 — whatever tickles your fancy / day 19 — a talent of yours / day 20 — a hobby of yours / day 21 — a recipe / day 22 — a YouTube video / day 23 — a place you've travelled to / day 24 — whatever tickles your fancy / day 25 — your day, in great detail / day 26 — your week, in great detail / day 27 — this month, in great detail / day 28 — this year, in great detail / day 29 — hopes, dreams and plans for the next 365 days / day 30 — whatever tickles your fancy
Tällä kertaa kuvat saavat luvan kertoa enemmän kuin sanat. Seurana oli friikit, ruokaa löytyi, Andiamo herätti sisäiset huippumallit ja kadunvarsilla törröttävät randomit pallot ovat loistavia poseiluavälineitä. Jenson Button on tuossa paperilapussa jota Tuuli haistelee.
Kesä tulee ja järkevä ajatustoiminta jää kevääseen.
Avaan teille taas palan sielunmaisemaani. Tehty siis punaisella stabilolla runokurssilta saadun satunnaisen paperin taakse. Kaikki alkoi silmästä, kuten aikaisempikin.
