Lokakuulla oranssit silmät

Viime aikoina olen unohtanut miten ajatellaan.

Unohtanut entisestään.

Olen löytänyt kappaleen joka samaan aikaan saa mut pakahtumaan hyvässä ja pahassa mielessä.

Oon kuunnellut sitä kahden ja puolen päivän aikana yli kolmesataa kertaa.

Kuuntelen tälläkin hetkellä.

Oon pakottanu itseni ajatustoimintaan jota en olis välttämättä halunnut tehdä.

 Tajunnut välttämättömiä asioita ja yrittänyt tajuta niitä joita en kuitenkaan voi ymmärtää.

Kullakin näemmä omat tapansa viettää kunnon kevään alku.
Nukkuminen voisi auttaa.
Tosin miksi vaivautua yrittämään.