Tänään neljän iloisen hobitin, mukaanlukien Laura, Caroline, Eva ja minä, tie vei kävelylle läheisille nummille. Me oltiin maisemien perusteella ihan varmoja että jossain vaiheessa me törmätään Tylypahkaan - yhdessä vaiheessa meidän kännyköissä ei ollu signaalia, ihan selkeä merkki Tylypahkan läheisyydestä! - mutta me jouduttiin kuitenkin pettymään. Saattaa ehkä johtua siitä, että viisi kuudesosaa Skotlannista on tismalleen samannäköistä. Signaalitomuus taas johtui luultavasti siitä, että me oltiin keskellä ei-mitään, mutta aina voi toivoa.
Kuvavyöry!
Nyt on tammikuu. En arvosta tätä värimaailmaa täällä, kun kuitenkin on ihan tajuttoman kylmä.
Tämä kyltti esti meitä kiipeämästä yhdelle tosi korkealle kukkulalle - siellä siis oli armeijan harjoitusalue ja sen kukkulan päällä oli jäätävän kokoinen punainen tolppa punaisella lipulla ilmoittamassa että sen takana on sotaharjoitus käynnissä.
Lampaita! Me mentiin niin lähelle niitä kun pystyttiin ja aina välillä jähmetyttiin pidätetystä naurusta hytkyviksi patsaiksi kun joku isoista mieslampaista isoine sarvineen kääntyi yllättäen katsomaan meitä vihaisesti.
Lisää lampaita! On niin epäreilua kun norjalaisillakin on lampaita mut meillä Suomessa ei itkuparku.
Random kyltti ja vieressä vielä randomimpi eläjä joka kirjaimellisesti tunkee jokaiseen kuvaan mitä joku koittaa ottaa.
Me katsotaan maisemaa analyyttisesti. Ja ei, en ole raskaana, mä seison etukenossa ja mulla oli kolme hupparia päällekäin (ei, äiti, mulla ei oo edelleenkään takkia).
Järvi keskellä sitä kaikkea. Sen nimeä ei muistanut meistä kukaan, joten me nimettiin se Loch Ochiksi.
Puukansaa. Eva poseerasi tollee mielenkiintosesti puusta roikkumalla jotain viis minuuttia ja vaati, että otan siitä kuvan tollee. No, tapansa kullakin.
Jos toi kuva jatkuisi kymmenen senttiä vasemmalle, mun kotikaupunki (tai ennemminkin -kylä) näkyisi siellä, ihan näin superoleellisena infona.
Näissä kuvissa näette nuoremman Aman. Kuvissa hän on noin viisitoista tai kuusitoista. Tätä Amaa kaipaan.
Tätä Amaa kaipaan niin paljon, että toisinaan se sattuu liikaa ja jään sängynpohjalle makaamaan koska kipeys on liian ylitsepääsemätöntä. Tiedän, että tämä Ama on siellä alla jossain ja tiedän että se tulee takaisin, mutta yli vuosi ilman sen pysyvää läsnäoloa tuntuu nakerruksena sydänjuurissa enkä enää jaksaisi sitä.
Ai niin, kaipaan yläasteaikaisia tennareitanikin. Rakastin ne pohjista puhki, nyt ne lepää hyvinpalvelleiden kenkien hautausmaalla. Kengännauhat on ehkä tallessa, mutta ei mukanani Skotlannissa.
Kaikissa amakuvissa esiintyvä keltainen rakkauspiponi ei muuten suunnitellusti esiintynyt kaikissa kuvissa, huomasin sen jälkeenpäin ja alkoi hymyilyttämään.
Antaisitko hallitukselle ja nettioperaattorillesi luvan sorkkia internethistoriaasi ja kirjaimellisesti monitoroida mitä teet netissä? Et varmaankaan, kukapa moista haluaisi. Lähitulevaisuudessa meidät saatetaan pakottaa taipumaan tällaiseen järjestelyyn, joka pitää sisällään lukemattomia muitakin aivan-kuin-trilleristä-piirteitä. Tämä järjestely on lakiehdotus nimeltään ACTA (Anti-Counterfeiting Trade Agreement), vastine USA:ssa jo kuukausia pyörineelle SOPA:lle. Tämä ei ole maanjäristys Japanissa tai ihmisoikeusrikoksia Afrikassa - tämä eroaa kaikesta muusta maailmalla tapahtuvasta sillä, että tämä tulee vaikuttamaan meihin Suomessa. Voin vakuuttaa, että niitä vaikutuksia emme halua, kaikkia sen vaikutuksia ei luultavasti ole edes saatu vedetyksi julkisuuteen.
Syy sille, miksi kuulemme tästä vasta nyt, ei suinkaan ole se, että ACTA olisi uusi asia. Ehei, tätä ovat isot pamput pyöritelleet jo yli kolme vuotta. Kaikki se keskustelu on käyty suunnitellusti julkisen korvan kuulematta. Keskustelijat eivät edes ole olleet meidän itse demokraattisesti äänestämiämme ehdokkaita. He ovat narujenvetäjiä kulissien takana. Jos ACTA menee läpi, se tulee näillä näkymin voimaan EU:ssa (Suomi siis mukaanlukien), Sveitsissä, Australiassa, Etelä-Koreassa, Japanissa, Kanadassa... Mistään pikkujutusta ei siis ole kyse.
Mikä ACTA siis ylipäätään on? Oheinen video selittää asian niin hyvin kun sen vain voi sanoiksi pistää. Ihmiset, kuluttakaa konesessioistanne kaksi vaivaista minuuttia tämän videon katsomiseen, se on yksi parhaimmista ACTA-tiivistelmistä mitä netistä voi löytää.
Jos klipin katsominen ei nappaa tai jos englanti ei luista, summaan tämän lakiehdotuksen myös suomeksi. ACTA on siis maailmanlaajuinen lakiehdotus jonka saralla äänestetään lähiaikoina. Jos tämä lakiesitys menee läpi, piratismia aletaan valvomaan tavalla, joka rikkoo ihmisoikeuksia enemmän kuin yhdellä tapaa. Nettiyhteyttäsi aletaan kirjaimellisesti valvomaan, mikään mitä teet netissä ei tulisi olemaan yksityistä. Keskustelut, sähköposti ja varsinkin netistä lataaminen, kaikki se muuttuu lailliseksi tarkastelukohteeksi. Jos lataat laittomasti muutaman elokuvan, on paljon enemmän kuin mahdollista, että ylemmät tahot ottavat sinut käsiinsä ja voit saada pahimmassa tapauksessa jopa vuosien vankeusrangaistuksia. Lievempi rangaistusmuoto on lakia rikkoneen käyttäjän nettiyhteyden tahallinen hidastaminen tai osittainen lamauttaminen.
ACTA ei ole pohjimmiltaan paha. Sen tarkoitus on suojella tavallisia kansalaisia ja yrityksiä joiden tekijänoikeuksia internetissä rikotaan, onhan piratismin määrä viime vuosina räjähtänyt. Sen toteutusmuoto kuitenkin tulisi olemaan kaikkea muuta kuin tavalliselle kansalaiselle suotuisa. Kuten mainittu aikaisemmin, se talloo railakkaasti ihmisoikeuksia. Jos valtiolle sallitaan ihmisten nettiyhteyksien siällön tarkasteleminen, todennäköisyys tuon oikeuden väärinkäyttämiselle on erittäin suuri - onhan nyt ylemmillä tasoilla pääsytie ihmisten välisiin keskusteluihin. Tämä taas voi johtaa sananvapauden jatkuvasti laajenevaan rajoittamiseen, varsinkin ACTA-maissa joissa sananvapaus ei alun perinkään ole A-luokkaa. ACTA aiheuttaisi myös sen, että rangaistuksia rapisee laittoman lataamisen lisäksi myös kaikesta netissä tapahtuvasta, joka ei ole hallituksen toimintotapojen mukaista. Rangaistuksia voi napsahdella aivan ilman sanaakaan netinkäyttäjältä, vain muutaman tahon yksinkertainen sana riittää. Nämä tahot eivät edes ole tahoja joilla kuuluisi olla rangaistustenanto-oikeuksia, ACTA:n mukana suuret mediayhtiöt saisivat valtaa jonka säätelemiseen valtiolla ja hallituksella ei olisi asiaa.
Kuten sanottu, tämän lakiehdotuksen takana on narujenvetelijöitä, henkilöitä joita kansalaiset eivät ole virkoihinsa valinneet. Demokratiaa? Eipä juurikaan. Jos tämä laki menee läpi, sitä tulee johtamaan järjestäytynyt joukko ihmisiä, jotka ovat demokratian ja samalla kansalaisten vaikutuksen ulkopuolella. Toiseksi, onko tämä oikeasti kohde johon hallitukset ja EU aikovat sijoittaa miljoonia ja taas miljoonia kun meillä on vakavampiakin asioita jotka tarvitsisivat ojentamista. Onko ihmisoikeuksia rikkovalla tavalla internetin valvominen tosiaan tärkeysjärjestyksessä korkeammalla kuin ympäristöasiat ja ihmisoikeuksien edistäminen?
Toivottavasti tämä teksti antoi asiasta aikaisemmin tietämättömille jonkinlaisen pohjan tästä kyseisestä lakiehdotuksesta. Jos haluaisit tietää tästä asiasta lisää tai saada selville mitä konkreettista tavallinen kansalainen voi ACTA:aa vastaan tehdä, seuraavat linkit auttavat:
Kyllä se aika rientää kun on hauskaa - tai sitten todellakaan ei. Oletteko koskaan kokeneet niin suurta ajan temppuilemista, ettei melkein pysy itsekään kärryillä? Mä oon täällä, vahvemmin kuin koskaan aikaisemmin. Kun katsoo viikon taaksepäin, se tuntuu karanneen sekunneissa kun taas juuri tällä hetkellä mateleva minuutti ei ilkeyttään voisi olla varmaan tippaakaan hitaampi.
Joulu oli, meni, ja kamera unohtui huoneen takanurkkaan, ei ollut edes lunta maassa. Videomateriaalia on kylläkin, yritän vaan saada siihen materiaalisotkuun jotain tolkkua. Aika on muutenkin livennyt aivan liikaa sormien välistä. Ihmiset hyvät, älkää todellakaan ottako mallia mun noehtiihän sen nyt hei huomennakin -asenteesta, välillä oman asennepinttymäni takia voisin hypätä Pohjanmereen ja jäädä sinne. Ehkä oppisin läksyni jos joku päivä vaikka päättäisin ruveta Winkyksi ja toteuttaisin aikeeni. Ainakin tiedätte sitten mistä hakea jos mua ei löydy. (lisäys jälkikäteen ihan vaan koska äitini on ...no, äiti: tuo oli vitsi. en oikeasti hyppäisi pohjanmereen. se on niin kylmäkin.)
Elän ristiriitaisia aikoja. Mulla on enää kaksikymmentäkaksi viikkoa jäljellä, toisaalta helpottaa ja toisaalta kauhistuttaa. Kaikki te, jotka harkitsette vaihtoonlähtöä - varautukaa hitonmoiseen tunnemyrskyrataan joka tulee pauhaamaan koko vuoden mitä erilaisimmissa muodoissa. En nyt puhu vain itseni puolesta, jaan myös kuuden muun Skotlannissa asustelevan vaihtaritoverini ajatukset. Kun on puolenvälin raja melkein ylitetty, en mä suuremmin tunne kuuluvani Skotlantiin enemmän kun kuulun Suomeen.
Ihan tosissani luulin Suomen sään olevan suoraan sieltä missä aurinko ei paista (heh heh, kaksoismerkitykset, yllätän hauskuudellani itsenikin), mutta Skotlanti on osoittanut mulle aivan uudenlaisen sääeksoottisuuden - kaatosateet ja helvetinmoisen tuulen. Tä on tosin aivan taivaallinen paikka jota jään kaipaamaan - arkkitehtuuri, shoppailumahdollisuudet, vuosituhansia taaksepäin kiemurteleva vankka historia, upeat maisemat - mutta Suomi on mun koti silti. On mun koti täälläkin, todellakin. Varsinkin tähän perheyhteisöön täällä tunnen kuuluvani niin vahvasti ja sitä jään kaipaamaan varmaan eniten. Evalla, mun host-sisarentyttärellä (tähän on oikeasti ihan valtavan hieno looginen selitys; Eva on mun hostäidin tyttären, eli mun host-siskon host-tytär, joka tekee periaatteessa musta sen host-tädin vaikka oonkin sitä nuorempi) Tsekistä, on enää yksitoista viikonloppua jäljellä täällä. Aika, pelotat minua, mene pois.
(kuvassa esiintyä henkilö ei ole minä)
Kevyemmistä aiheista sen verran, että mun on pakko pyhittää muutama rivi itsetyytyväisyydelle. Opiskelen täällä siis higher englishiä ja uskokaa tai älkää - oon mun koko kurssin yksi parhaista oppilaista vaikka oon sen koko rotlan ainoa henkilö jonka äidinkieli ei ole englanti. Oon kyllä tehnyt töitäkin sen eteen, että ei siinä mitään. Koulussa viihdyn koko ajan hieman paremmin, tuplasaksat joka tiistai ja torstai vähän kirpaisee mutta nykyään tupladraama maanantaisin sattuu roimasti enemmän, mun kahdesta draamaopettajasta toinen (se on muuten tanskalainen, ihan näin random fact nro. 5152) on sietämätön. Siirtyen taas positiivisiin asioihin, organisoin mun koululaukun eilen illalla ja nyt se painaa kirjaimellisesti jotain kolme kiloa vähemmän!
Peilistä mua vastaan katsovaa blondia pipopäätä en kyllä edelleenkään laske liittolaisekseni, päinvastoin, mutta ehkä opin elämään sen kanssa joku päivä. Ehkä.
