29.7.2011

Näkökenttäni uudet reunukset ovat liian levottomat jeesusasentoon

Katsokaa alla olevaa kuvaa. Etsikää minusta yksi ero verrattuna aikaisempiin mun naamakuviin joita olette nähneet.
Photobucket
Oi kyllä, olen vihdoin päässyt niistä ärsyttävistä, sumeista ja rumistakin silmälaseistani eroon. Tänään koitti siis auvon päivä vaatimattomassa elämässäni - uudet ihanat mustasankaiset ja isot silmälasini noudettiin liikkeestä. Nämä ovat aivan kerrassaan ihastuttavat ja näillä näkeekin jotain. Aikaisempien lasieni pinnoite kun tosiaan oli niin kulunut, että niillä kaikki näytti enemmän tai vähemmän harmaalta. Tai likaiselta.

Kesäni on tähän mennessä sujunut aivan ihanasti ja aion käyttää tulevat kaksikymmentä viimeistä päivää aivan yhtä tehokkaasti kuin aikaisemmatkin. Friikkien kanssa olemme luonnollisesti nähneet useasti, viimeksi edellispäivänä kokoonnuimme yön yli kestäneeseen suomalaiset leffat kunniaan -leffailtaan. Katsoimme Saippuaprinssin (ne ohjaajat olivat niin selkeästi yhdessä ettei mitään rajaa, äänitehostemies oli hieno mies ja alkutunnari myöskin), Helmiä ja sikoja (hienoja miehiä täälläkin, pisti miettimään että mistä voisin ostaa oman Last hetero -paidan), Pahat pojat (Jasper Pääkkönen alkaa pikkuhiljaa nousemaan jumalasemaan) ja Napapiirin sankarit (Jasper Pääkkönen jatkaa matkaansa jumalasemaa kohti, Jussi Vatanen!) ja hauskaa oli.

Haluan myös kertoa sen, että on enemmän kuin kivaa olla random friikki omien friikkien kanssa. Juosta puoli seitsemältä aamulla ilman kenkiä autotienviereiseen hiekkakasaan koska se tuntuu polvissa saakka mukavalta, keskustella melkein vakavissaan Mikaelin ja pyhän kolminaisuuden ja punaisen ja sinisen maalin toisiinsa liittävistä asioista. Ja papukaijamerkeistä. Heikkikommuuni näiden ihmisten kanssa olisi maanpäällinen pala taivasta.

Suosittelen suomalaisten elokuvien katsomista ja randomiutta kaikille erittäin lämpimästi.

19.7.2011

Te kysyitte mitä vaan, minä vastaan mitä vaan

Mistä löydät näitä taustoja blogiisi?
Yleensä olen löytänyt blogini taustakuvat googlaamalla "tumblr backrounds", ihan ensimmäiseltä sivultakin tulee vaikka millä mitalla ihania taustakuvasivuja, kuten esimerkiksi KLIK, KLIK ja KLIK.

Miksi alotit bloggaamisen?
Olen aina ollut surkea pitämään päiväkirjaa, yritykseni yleensä lopahtavat viikossa, joten päätin yrittää päiväkirjan virtuaalista muotoa. Ihan siis päiväkirjanpitämisen vuoksi, että voisin jälkeenpäin lukea ja katsoa, että mitä olen tehnyt ja mitä päässäni on liikkunut. Ja koska Ananasmania täyttää pian vuoden, virtuaalinen päiväkirja taisi tosiaan olla mun juttuni.

Miksi bloggaat ja miksi blogisi on uniikki?
Bloggaamisen syitä avasinkin vähän tuossa ylempänä - blogi on mulle päiväkirja. Toinen syy bloggaamiselleni on varmaankin se, että Ananasmanian kautta läheiseni Suomessa saavat selville sen, miten mulla Skotlannissa menee ja mitä olen siellä puuhaillut ilman, että mun pitäisi informoida kaikkia erikseen esimerkiksi sähköpostin välityksellä. Blogini on uniikki koska on olemassa vain yksi Ama, vain yksi minä ja tämä blogi heijastaa uniikkia Amaa ja hänen ajatuksiaan.

Millaiset hiukset sulla on ollut ja on nyt?
Ensimmäiset viisitoista vuotta mun hiukseni olivat blondit. Luonnollisen blondit, olenhan luonnolliselta värintäni blondi. Ne olivat myöskin pitkät, yli hartioille saakka, kunnes saapui seitsemännen luokan kevät ja leikkasin ne melko lyhyeksi, polkkaa lyhyemmäksi. Otsatukan kera. Sen jälkeen olen pitäytynyt lyhyehköissä otsatukkahiuksissa suhteellisen pysyvästi. Lukion jossain vaiheessa värjäsin hiukseni punaisiksi:
Photobucket
Tällä hetkellä lettini on samanmallinen kuin yllä, mutta vaaleanoranssi blondeilla raidoilla. Varmaan värjään hiukseni takaisin blondeiksi ennen kuin lähden Skotlantiin, en nimittäin tiedä kampaajamahdollisuuksista siellä ja jäätävää juurikasvua en siellä halua.

Miten kuvailet sun tyyliäsi ja olemustasi?
Mun tyyli on vaihteleva, värikäs ja panostukseni riippuu siitä, mikä mua minäkin päivänä sattuu huvittamaan tai mitä jaksan. Tyyliini kuuluu oleellisesti pitkät ja väreillä lakatut kynnet (tällä hetkellä ne ovat pidemmät kuin aikoihin ja kirkuvanoranssit) sekä kirkas huulipuna jota ilman mua ei yleensä nää missään julkisella paikalla. Lempihuulipuniani ovat peruspunainen, pinkki ja violetti. Tykkään pukeutua persoonallisesti, mutta joskus tulee päiviä kun tyyliseikat eivät vain jaksa kiinnostaa sitten yhtään ja olen kokomustissa tylsyyksissä.

Unelma-ammattisi pienenä?
Ihan pikkupikku-Aman unelma-ammattia en muista, mutta sen muistan, että ykkös- ja kakkosluokalla halusin olla opettaja. Historian ja äidinkielenopettaja. Yläasteen alussa hylkäsin haaveeni ajatellen, että en kuitenkaan kestäisi kiukuttelevia oppilaita ja samojen asioiden jauhantaa, mutta lukion aikana sama opettajahaave on pikkuhiljaa alkanut palailla mieleeni uudelleen.

Onko maan ulkopuolella elämää? Kenties suurisilmäisiä vihreitä miehiä?
Luokittelen itseni ääriääriskeptikoksi, eli suhtaudun oikeastaan kaikkeen ei-arkipäiväiseen mitään-ei-voi-tietää-asenteella, mutta jos ajatellaan sitä, mikä minun mielestäni voisi olla mahdollista, niin vastaus olisi kyllä. Maan ulkopuolella voi olla elämää, kenties suurisilmäisiä vihreitä miehiä, kenties sateenkaarirobottiyksisarvisia, sitä voimme vain arvailla.

Mihin maahan et ikinä matkustaisi?
Tšekkiin. Tää on todella hankala kysymys, jota en oikeastaan ole miettinyt ennen tätä hetkeä... Vastaus tähän olisi varmaankin, että Irakiin. Matkustaminen islamvoittoiseen, melko terrorialttiiseen ja kuivaan maahan ei suuremmin pistä matkusteluviettiäni surraamaan.

Mitä tekisit miljoonalla?
Lahjottaisin osan hyväntekeväisyyteen, osan sijoittaisin osakkeisiin ja/tai pistäisin korkoa tuottavalle säästötilille. Jäljelle jäävän rahasumman käyttäisin mitä luultavimmin matkustelemiseen ympäri maailmaa, kirjoihin, ylipäätään taiteeseen ja mäkihyppykisojen kiertämiseen. Ostaisin itselleni ehkä muutaman asunnon eri puolilta maailmaa, en välttämättä kovinkaan prameita, pelkkä mun viihtyminen riittäisi. Ne tietenkin kalustaisin boheemin suloisesti. Ostaisin itselleni paljon erivärisiä isoja silmälaseja!

Jos joku koputtaisi ikkunaasi yöllä, mitä tekisit?
Tässä saattaisi hyvinkin käydä niin, että hyvät unenlahjat omaavana jatkaisin nukkumista kuin onnellinen porsas. Jos kuitenkin oletetaan että heräisin, aivan ensimmäiseksi pelästyisin. Kovasti. Varmaan tipahtaisin pois sängyltä. Sänkyni nimittäin on ikkunan vieressä ja nukun yleensä sälekaihtimet nostettuina ylös, joten jos kesken unien avaan silmät, nään suoraan ikkunastani ulos.

Pelästymisen jälkeiset tapahtumat riippuisivat täysin koputtajan henkilöllisyydestä. Jos kyseessä olisi vain hyväntahtoinen karvaotus joka halusi herättää minut jotta vastaisin hänen vilkutukseensa, vilkuttaisin hänelle takaisin. Jos ikkunani takana olisikin ollut eksyksissä oleva Norjan mäkihyppymaajoukkueen edustaja joka haluaisi vain tietää miten soutaa takaisin Lillehammeriin, tietenkin neuvoisin hänelle tien. Saattaisin ehkä lähteä mukaankin, spontaani ihminen kun olen. Jos koputtelija näyttäisi pahantahtoiselta ja/tai Walter Hoferilta, ensi töikseni sulkisin sälekaihtimeni ja herättäisin jonkun kertoakseni etupihaamme kansoittavasta pahantahtoisesta eläväisestä.

Minkä kautta lähdet vaihtoon?
Lähden vaihtoon vähän vähemmän tunnetulla ja pienemmällä, mutta äärettömän ystävällisella ja herttaisella vaihtarijärjestöllä nimeltään EXPLORIUS. Brittilässä mulla toimii vastaanottavana järjestönä paikallinen ETS.

Jännittääkö?
Ei. Jos kysyisit saman kysymyksen kun olen lentokoneessa matkalla Edinburghin lentokentälle, vastaus olisi erilainen.

Mitä viet tuliaisiksi?
Hyvä kysymys, johon mulla ei ole vielä käsinkosketeltavaa vastausta, ajatuksia ja ostoaikeita kylläkin. Olen ajatellut viedä jotain suomalaista brändiä, kuten Aarikkaa, Marimekkoa tai Pentikkiä. Sen lisäksi luultavasti vien salmiakkia, ruisleipää ja muuta Suomen sielua kuvastavaa syömäkelpoista. Leipäjuustoa!

Paljonko vuodellesi tuli hintaa?
Itse vuosi maksoi noin 8 000 euroa, siihen tulee lisäksi vielä vakuutus ja mun vuoden käyttörahat.

Top 5 -maat?
1.
Photobucket
2.
Photobucket
3.
Photobucket
4.
Photobucket
5.
Photobucket

Mistä saat ideoita tähän sun blogiin?
Jos puhutaan postausideoista, niin niitä kumpuaa ihan mun päivittäisestä elämästä. Tai joissain tapauksissa elämättömyydestä, tylsyys toisinaan innoittaa varsin voimakkaasti postailemaan.

Mitä mieltä olet Harry Potterin Snape/Lily -parituksesta?
Rakastan sitä paritusta. En tiedä, miten suuremmin voisin suhdettani tähän paritukseen kuvailla. Snape/Lily on kaikin puolin traaginen. Ehkä tämän kysymyksen vastauksessa voisin luontevasti kertoa, että itkin kuin viimeistä koko Prinssin tarinan ajan uusinta Harry Potter -leffaa katsoessani.

Purjo vai parsa?
Photobucket
En alennu Einon tasolle.

Jos saisit valita yhden mäkipaikkakunnan, jonne menisit kisaa katsomaan, mikä se olisi ja miksi?
Photobucket
Se yksi mäkipaikkakunta olisi ehdottomasti Planica, Planica monenkin syyn takia. Se olisi viimeinen kisa ennen seuraavan talven Kuusamoa, Planicassa olisi tajuttomasti väkeä paikalla ja se on edelleen mäkien kuningas.

Mikä on elämäsi suurin saavutus?
Yläasteelta selviytyminen omana itsenäni ja henkisestikin melkein yhtenä palana.

Liittyisitkö Vapaustaistelijoihin, jos Jet pyytäisi sinua liittymään?
Photobucket

Kuka on mielestäsi coolein mäkihyppääjä?
Photobucket
Tästä tittelistä ei ollut edes taistelua. Kaikki huutaa "Oh!" - täältä tulee Roman Kudelka
Martin Koch!

Miksi salskea ja urheilullinen nuorimies Jari oli sidottu laituriin?
Jos multa kysytään tällainen kysymys niin SAAMANNE PITÄÄ! [lisätkää maailmanvalloitusnaurua tähän]
Salskea ja urheilullinen nuorimies Jari oli suuri Itävallan mäkihyppymaajoukkueen fani ja hän rakasti varsinkin erästä hyppääjää nimeltään Manuel Fettner. Erään kerran Jari oli tullut kesällä lomailemaan Itävaltaan ja kun hän suoritti normaalia jokapäiväistä ikkunastakiikarointiaan hotellihuoneessaan, hän huomasi että Itävallan mäkihyppymaajoukkue on viereisessä hotellissa! Jari lähtikin siis oitis viereiselle hotellille joka sijaitsi saman järven rannalla kuin hänen omansakin.

Käyskennellessään hotellin pihalla Jari joutui lähes shokkiin huomatessaan itse Manuel Fettnerin! Manuel joutui lähes shokkiin huomatessaan lähes shokissa olevan suomalaisfanin - Manuelilla oli fanifobia - ja huusi apuun Thomas Morgensternin ja Gregor Schlierenzauerin. Thomas ja Gregor saapuivat paikalle nopeasti (ja yhdessä, kuten aina) ja alkoivat heti suorittaa Manuelin heille antamaa käskyä viedä Jari pois, Jari tietenkin vastusteli poisvientiään voimakkaasti. Koska Thomasin pipo (jota hän siis piti 24/7, kesälläkin) kiristi estäen verenkierron hänen päässään, joutui Gregor suorittamaan kaiken ajattelun Jarin suhteen. Gregor pohti ja pohti, miten hän saisi Jarin sekä rauhoittumaan että pois Manuelin luota?

Manuelin paetessa Gregor sai kun saikin idean! Hän sanoi ohjeet Thomasille ja niinpä he kaksi lähtivät raahaamaan rimpuilevaa ja panikoivaa Jaria kohti laituria.
"Veden läheisyys kuulemma rauhoittaa ihmisiä", totesi Gregor itsetietoisena Thomasille, "ja varsinkin suomalaisia. Tuhannen järven maa ja sillee."
Ja täten Gregor ja Thomas sitoivat Jarin kiinni laituriin. Sitomisvälineenä he käyttivät Thomasin piposta irroittamaansa harmaata lankaa.
"Ei mitään hätää, suomalainen", sanoi Thomas rauhoitellen Jarille (hän oli tottunut suomalaisten rauhoitteluun, viime kaudella Anssi Koivuranta oli saanut usein paniikki-ikäväkohtauksia yhdistetty-eroahdistuksensa takia ja Thomas oli aina löytänyt oikeat sanat hänen rauhoittelemisekseen), "me irroitamme sinut heti kun olet hieman rauhoittunut."

Heti tämän sanottuaan Thomas tajusi että heidän käyttämänsä harmaa lanka oli tosiaankin tullut hänen pipostaan (joka siis langankäytön takia oli täysin turmeltunut) ja hän purskahti itkuun ja lähti soperrellen juoksemaan takaisin hotellihuoneeseensa, pipo oli hänelle kaikki kaikessa, sillä oli kuulemma nimikin (huhujen mukaan pipon nimi olisi ollut G14, mutta Thomas ei itse suostunut kommentoimaan tätä juorua millään lailla).
"Odota siinä, tulen irroittamaan sinut kohta, mutta nyt Thomas tarvitsee minua", Gregor huudahti Jarille ja lähti juoksemaan Thomasin perään, "minulla on omat keinoni miten saan hänet aina rauhoittumaan."
Jostain syystä ketään ei kuitenkaan ilmestynyt irroittamaan Jaria muutamaan tuntiin.

Siksi salskea ja urheilullinen nuorimies Jari oli sidottu laituriin.

Mikä on majavanimesi?
Photobucket

Kumpi on kivampi, Miss Innsbruck vai Kosmetologi?
Olet julma ja tunteeton ihminen kun kysyt tällaisia kysymyksiä, taivas varjele... Pakko sanoa, että Kosmetologi, koska se, etten pidä hänestä perustuu vain yhteen kuvaan (hrr...). Miss Innsbruckin ja minun yksipuolinen inhosuhteeni pohjautuu monellekin asialle ja on kestänyt kauemmin kuin kosmetologiviha, joten pitkin hampain siis valitsen Kosmetologin.
Teille jotka ette ole tietoisia että mitä hittoa tämä kysymys koskee, voin kohteliaana bloginpitäjänä kertoa sen verran että tämäkin kysymys on liittyväinen mäkihyppyyn.

Miksi Sofi Oksasen Puhdistus on mielestäsi hyvä kirja?
Puhdistus on mielestäni hyvä kirja, koska pidän Sofi Oksasen kirjoitustyylistä hirveän paljon, rakastan sitä, miten kirjan tapahtumat etenevät monessa aikatasossa, Puhdistuksen hahmot ja tapahtumat olivat kiinnostavia ja mielestäni oli karmivan kiehtovaa, että kirjan miljöö ja osittain tapahtumatkin perustuivat meidän maailmamme todelliseen menneisyyteen.

Millaisen uuden tositv-ohjelmaformaatin kehittäisit?
Uudessa ohjelmaformaatissani (itse ohjelman nimi voisi olla esimerkiksi "Atleetin käsivara") erinäisille urheilijoille (ihan talviurheilijoista moottoriurheilijoihin) yli maiden rajojen annettaisiin videokamerat ja he saisivat avata oman urheilulajinsa kulissien takaista maailmaa faneilleen. Urheilijat siis kuvaisivat jokapäiväistä urheilijan elämäänsä ja fanit nauttisivat. Tarvitaanko nykyajan tositv-formaattiin muuta? Ovat ne tositv-ohjelmat vähemmälläkin toimineet. Ja tälle sarjalle löytyisi varmasti pysyvä katsojakanta.

Mikä on sun ekan lapsesi nimi?
Ei harmaintakaan aavistusta. En ole sellaista tyyppiä joka suunnittelisi jotain näin yksityiskohtia tulevaisuudestaan tarkoituksella ja mikään nimi ei ole muhun erityisemmin kolahtanut että hei, lapsestani tulee tämänniminen.

Mikä on sun lempikalakeitto?
Kalakeitto ei ole suurinta herkkuruokaani, mutta sanotaan vaikka että lohi sinne soppaan parhaiten sopii.

Tuumia Harry Potter kirjoista?
Harry Potterit ovat melkein mun elämäni, ne on puhdasta neroutta nidottuna kansien väliin. Luin ensimmäisen Harry Potterini lapsena ja olen kasvanut niiden kanssa, toinen kotini on Tylypahkassa ja kirjojen hahmot ovat mulle tajuttoman läheisiä. Harry Potterit ovat saaneet mut itkemään, nauramaan ja tuntemaan. Ennen kaikkea ne ovat saaneet mut rakastamaan.

Kadutko jotain menneisyydestäsi? 
En.

Onko joitain asioita, joita haluaisit ehtiä vielä tekemään ennen kuin lähdet vaihtoon?
Mulla ei missään vaiheessa oikein ollut mitään must do -asioita jotka mun pitäisi ennen lähtöä tehdä. Jos jotain sellaisia ilmenee, yritän tietenkin ne tässä vajaassa kuukaudessa toteuttaa, mutta elämä jatkuu vaihtovuoden jälkeenkin. Isäntäperheelle olisi kiva saada kirje lähetetyksi ennen lähtöä, mutta se ei ehkä ollut ihan sellainen asia jota kysymyksessä haettiin.

Mistä mäkihypyn kesä-gp:tä voi seurata, näytetäänkö sitä tv:ssä jollakin kanavalla...tiedätkö miten ulkomailla voi seurata mäkihyppyä ilmaiseksi, siis voiko sitä katsoa jostakin muualta kuin mtv3 katsomosta?
Kesä-gp:tä näytetään Eurosportilla ja satunnaisilla ulkomaalaisilla nettitv-kanavilla. Eräältä ihanalta puolalaiselta sivulta (KLIK) voi seurata seuraavat kolme kisaa jotka järjestetään Puolassa. Suosittelen katsomaan! Ulkomailla mäkihyppyä voi katsoa myöskin näiltä samoilta satunnaisilta nettitelevisiokanavilta, jotka löytää yleensä vain etsimällä oikein kovasti. Tai Tumblrista kysymällä. En itse ole näiltä kanavilta talvimäkihyppyä katsonut, mutta tiedän sellaisten olevan olemassa.

Mikä on sun elämäsi tarkoitus?
Elää siten, että olen oma itseni ja että mua ei jälkeenpäin kaduta että jäi jotain tekemättä.

Oletko koskaan syönyt paperia?
Olen. Useasti. En tosin tarkoituksella, vaan esimerkiksi Hesburgerin käärepaperia vahingossa. Paljon. Monta kertaa. En tosin suuremmin pidä paperin mausta, olen syönyt paljon maukkaampiakin ruokia. Tosin purkkiananas on paperia pahempaa, sen voin myöntää.

Oletko koskaan lentänyt unissasi?
Jos tällä kysymyksellä tarkoitetaan unissaanlentämistä eli siis lentämistä samaan aikaa kun nukun, en ole ihan varma. Kuitenkin olen uneksinut monesti että lennän, rakastan sellaisia unia! Aikoinaan opettelin näkemään selkouniakin pelkästään siksi että pääsisin uneksimaan lentämisestä useammin.

Kumpi on parempaa, kiivi kuorineen vai red bull?
Photobucket
Tähän on hyvä lopettaa.

17.7.2011

He ovat täällä taas!

Olemme odottaneet vähän päälle neljä tuskaisaa kuukautta. Se tekee seitsemäntoista viikkoa, mikä tekee noin 120 päivää.

Satakaksikymmentä päivää. Yksi kolmasosa vuodesta. Yhden kolmasosan vuodesta me ja kansa johon kuulumme, vietimme piinassa ja tuskassa, sydämet tulevaisuuden maisemissa Puolan eteläosan ilmatilassa.

Mutta nyt, nyt odotuksemme on palkittu. Vihdoin.

Kotkat ovat täällä taas.
Photobucket
Psst, kysymyspostaus odottelee lisää kysymyksiänne! 

15.7.2011

Ongelma päivässä pitää ongelmattomuuden loitolla

Minulla on ongelma.

Sen huomaa siitä, että ongelman ratkaisemisen sijaan tulen kertomaan sen olemassaolosta tänne.

Mun pitäisi kirjoittaa tuleville skotlantilaisille vanhemmille kirje. Kirje ihan käsin, koska heillä ei kummallakaan ole sähköpostia. Ongelma ilmenee siinä, että mulla ei ole pienintäkään ideaa mitä kertoisin tai kysyisin. Näillä ideoilla mitä päässäni on nyt, kirjeestä tulisi suurinpiirtein tätä luokkaa:

"Hei,

kiitos että otitte minut vuodeksi osaksi perhettänne.
Mitä harrastatte puutarhanhoidon lisäksi?
Pidän nykyään mäkihypystä.

Nähdään kuukauden päästä,
Amanda"

Nyt varmaan ymmärrätte missä ongelma piilee. Jos lähettäisin tuollaisen kirjeen, se ei ehkä antaisi minusta kovinkaan hyvää kuvaa. Ytimekkään ehkä. Minunko piti olla ilmaisulukiolaisena luova ja selviytyä tällaisista luovuutta vaativista tilanteista? Pah. Kirje olisi tarkoitus saada maanantaina vietyä postiin jotta se ehtisi perille ja ehtisin ehkä saamaan vastauksenkin. Suurimman osan päästäni täyttää tällä hetkellä mäkihyppy - joka alkaa uudelleen huomenna! - ja se ei kovinkaan paljon auta työtäni.

Käykää muuten jättämässä ihan mitä tahansa kysymyksiä TÄNNE jotta saan kysymyspostauksen kasaan! Kiitos kaunis ja kumarrus, arvostan kaikkia kysyjiä hirmuisesti!

14.7.2011

Kysymyspostaus on täällä tänään!

Photobucket
Suoritin pohdintaa ja tulin virallisesti siihen tulokseen, että rakkaan blogini yksivuotissynttäreidenkin jo lähestyessä Ananasmania on edennyt kysymyspostauspisteeseen.

Pyydänkin siis teitä, rakkaat blogini lukijat tai täällä muuten vaan vierailevat eläväiset, kysykää mitä vain tämän postauksen kommenteissa! Mitä vain todellakin tarkoittaa mitä vain, asiallisuuden rajoissa tietenkin pysyen. Kysymisen saa suorittaa anonyyminä tai nimimerkillä, miten kukin itse vain haluaa. Useamman kysymyksen jättämistä suositellaan!

Kiitän ja kumarran jo näin etukäteen.

Ei sittenkään kauhukuvieni mukainen sadan ihmisen kylä kolmella lampaalla

Tänään koitti se päivä, jota olen odottanut sydän karrella varsin monta piinaisaa kuukautta ja jonka saapumisen vetelehtimistä olen tännekin ehtinyt muutamaan otteeseen itkemään. Isäntäperhe- ja koulutietoni kolahtivat nimittäin vihdoin virtuaaliseen postilaatikkooni! Samalla lähtöpäiväni varmistui, neljäs elokuuta muuttuikin kahdeksanneksitoista elokuuta, sain siis tasan kaksi viikkoa lisää suomessaoloaikaa.

Tuleva kotipaikkakuntani sijaitsee seitsemän kilometrin päässä Skotlannin pääkaupungista Edinburghista ja on nimeltään Loanhead. Eli siis vapaasti suomenettuna Lainapää. Loanheadissa on noin 7000 asukasta ja hieman googlemapsittaneena voin kertoa, että se on äärimmäisen suloinen paikka. Isäntäperheeseeni kuuluu isä, äiti ja kissa. Alla näkyy googlemapsitukseni tuloksia, tuolta siis näyttää kotikatuni.
Photobucket
Kouluni on nimeltään Beeslack high school ja se sijaitsee Loanheadin lähellä sijaitsevassa, noin 20 000 asukkaan kaupungissa nimeltään Penicuik. Beeslack high school on ainakin mun mittakaavassa suhteellisen iso, siellä opiskelee kutakuinkin 900 oppilasta ja jos nettiin on luottaminen, mun on ehkä mahdollista jatkaa saksanopintojani siellä. Koulun nettisivuilla (KLIK) on muutama kuva koulurakennuksesta ja koko paikka vaikuttaa äärimmäisen viihtyisältä, koulun alueeseen näemmä lukeutuu kuntosalin ja uima-altaan lisäksi melkoisen paljon vihreää ulkotilaa.

Olen tajuttoman innoissani, kaikki skottiaksentit ovat niin ihania, ettei mitään rajaa ja mitä luultavimmin moinen tulee puheeseeni vaihtovuoden myötä tarttumaan. Olin elätellyt pääseväni johonkin Englannin suurkaupungin sykkeeseen, mutta Skotlanti käy paremmin kuin hyvin. Mun skottivaihtovuodesta tulee varmaan vallan mainio kokemus.

13.7.2011

Together

Rakas ystäväni Eino kirjoitti omaan blogiinsa viimeisen Harry Potterin yönäytöksestä johon minä ja muutama muu friikki, Eino siis mukaanlukien, osallistuimme. En itse olisi osannut kirjoittaa näitä ajatuksia yhtään paremmin, joten lainaan pätkän tämän otuksen kirjoitusta.
"Viime yönä minä ja yli 16 000 muuta suomalaista täytimme elokuvateatterit ja katselimme, miten meidän kotimme sytytettiin tuleen, miten jotkut ystävistämme kuolivat ja miten osasta tuli sankareita ja lopultakin näimme hyvän pääsevän jälleen valloilleen maailmassa, jota me kaikki rakastamme.  En ole koskaan kuullut yhtä monen ihmisen itkevän ja nauran yhtä aikaa niin, että molemmat, sekä itku, että nauru kumpuavat syvältä sydämestä asti.  
J. K Rowling on jättänyt pysyvän jäljen tähän maailmaan. Hän opetti minua ja miljoonia ja taas miljoonia ihmisiä rakastamaan, ymmärtämään, luottamaan, uskomaan itseemme, antamaan anteeksi ja valitsemaan oikein silloinkin, kun kaikki valo näyttää kadonneen. Se on enemmän, kuin yhdeltäkään opettajalta voi koskaan pyytää."

Joenrantaauringonlasku ja himo opiskella saksaa - eli hetkiä kesästäni

Photobucket
Pyöräilimme keskustaan jotta huulemme pääsisivät koskettamaan sinihopeaa lentämisen sanansaattajaa, sylissä keltainen vihko täynnä niitä, jotka lentämisen ovat jo oppineet. Materian riemua - uudet ihanat kukkahousut ovat mukavat jalassa ja kynnetkin ovat kasvaneet pidemmiksi.
Photobucket
Viisikymmentä kilometriä aikaisemmin aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta joka päätti muuttua ukkoseksi ja hirmuiseksi kaatosateeksi. Onneksi pysäkin katos yläpuolella ja ystävä vieressä ovat olemassa. Tieto siitä, että kymmenen sekuntia sateen alla kastelisi aivan täysin, naurattaa.
Photobucket
"Tehkää hei jotai isoja käsiliikkeitä yms niin näytte täs palopesäkkeenetsinkameras kunnol!" sanoo otus jonka sisäinen valokuvaaja pääsi valloilleen. Vieressä seisoo poika jonka otus voitti jalkapallotietovisassa.

Tässä hetkessä jota elän juuri nyt tätä kirjoittaessani, tunnen oloni varsin monikulttuurilliseksi. Kuuntelen ranskalaista elektromusiikkia, jota eräs itävaltalainen käytti taustamusiikkina tekemässään videossa joka käsitteli matkaa Japaniin, odottelen milloin haluni opiskella saksaa juuri nyt kasvaa sietämättömäksi ja ajattelen erästä puolalaista kaupunkia ja mitä siellä tulee neljän päivän päästä tapahtumaan. Samalla tietenkin ajatellen Iso-Britanniaa ja tulevaa kotiani. Jonka sijaintia en vieläkään ole saanut tietooni.

4.7.2011

Hipaiseva ajatuskin saa jo itkemään



Is it so hard to believe our hearts
Are made to be broken by love
That in constant dying lies
The beauty of it all
My darling won't you feel
The sweet heaven in
Our endless cry

Oh at least you could try
For this one last time

So amazed how bright are the flames
We are burning in
Ever smiled at the tragedies
We hold inside
My darling won't you cherish
The fear of life that keeps
You and me so alive

Oh at least you could try
For this one last time
It could be alright
For this one last time

Oh at least you could try
and we just will be closer
For this one last time
let me fall into your arms
It could be alright
don't let us grow colder
For this one last time
let me close to your heart

Oh at least you could try
before it's all over
For this one last time
let me fall into your arms
It could be alright
before it's all over
For this one last time
let me close to your heart


a fictional book / a non-fictional book / a fanfic / a song that makes you cry / an art piece (painting, drawing, sculpture, etc.) / whatever tickles your fancy / a talent of yours / a hobby of yours / a recipe / a YouTube video / a place you've travelled to / whatever tickles your fancy / your day, in great detail / your week, in great detail / this month, in great detail  / this year, in great detail / hopes, dreams and plans for the next 365 days / whatever tickles your fancy

tämä on kaunein kappale jonka tiedän. lempikappaleenikin. kuuntelen sitä säästellen syystäkin, sillä pelkästään tämän kappaleen lyriikoiden ajatteleminen saa mut itkemään. valehtelematta.

2.7.2011

Ei väsytä vaikka pitäisi

Photobucket
Photobucket
Lähden kuukauden päästä. En ole varma kuinka paljon se haittaa, että nyt, nyt kun olen lähtemässä pois, asiat ovat paremmin kuin ne ovat olleet moneen vuoteen. Ehkä se ei haittaa liikaa, ei ainakaan tällä hetkellä kun voisin jopa luonnehtia oloani varovaisen onnelliseksi. Varovaisen, koska en tiedä milloin ja mistä syystä inhottava teräväkäpäläinen kiertyy asumaan rintalastalleni taas.

Nyt kuitenkin kaikki on melkein täydellistä. Kirkkaanvihreä aamutakkini on muuttunut kirkkaanvihreäksi päivätakiksi koska nykyään aamut ovat nukkumaanmenemiseen, eivät heräämiseen. Puhuin eilen kolme tuntia puhelimessa ja sen jälkeen neljä tuntia koneen välityksellä saman henkilön kanssa ja rakastan sitä tosiasiaa, että lähelläni on ihmisiä jotka ovat kiinnostuneet samojen spontaaniomituisten aktiviteettien suorittamisesta kuin minä. Enkä myöskään tule pitkään aikaan kyllästymään tämän tosiasian kuuluttamiseen.

Red bull -kokoelmani hyllynlaidalla on hieno ja olen kiitollinen hänelle joka esitteli minut uudelle hyvälle musiikille.