Oi kyllä, olen vihdoin päässyt niistä ärsyttävistä, sumeista ja rumistakin silmälaseistani eroon. Tänään koitti siis auvon päivä vaatimattomassa elämässäni - uudet ihanat mustasankaiset ja isot silmälasini noudettiin liikkeestä. Nämä ovat aivan kerrassaan ihastuttavat ja näillä näkeekin jotain. Aikaisempien lasieni pinnoite kun tosiaan oli niin kulunut, että niillä kaikki näytti enemmän tai vähemmän harmaalta. Tai likaiselta.
Kesäni on tähän mennessä sujunut aivan ihanasti ja aion käyttää tulevat kaksikymmentä viimeistä päivää aivan yhtä tehokkaasti kuin aikaisemmatkin. Friikkien kanssa olemme luonnollisesti nähneet useasti, viimeksi edellispäivänä kokoonnuimme yön yli kestäneeseen suomalaiset leffat kunniaan -leffailtaan. Katsoimme Saippuaprinssin (ne ohjaajat olivat niin selkeästi yhdessä ettei mitään rajaa, äänitehostemies oli hieno mies ja alkutunnari myöskin), Helmiä ja sikoja (hienoja miehiä täälläkin, pisti miettimään että mistä voisin ostaa oman Last hetero -paidan), Pahat pojat (Jasper Pääkkönen alkaa pikkuhiljaa nousemaan jumalasemaan) ja Napapiirin sankarit (Jasper Pääkkönen jatkaa matkaansa jumalasemaa kohti, Jussi Vatanen!) ja hauskaa oli.
Haluan myös kertoa sen, että on enemmän kuin kivaa olla random friikki omien friikkien kanssa. Juosta puoli seitsemältä aamulla ilman kenkiä autotienviereiseen hiekkakasaan koska se tuntuu polvissa saakka mukavalta, keskustella melkein vakavissaan Mikaelin ja pyhän kolminaisuuden ja punaisen ja sinisen maalin toisiinsa liittävistä asioista. Ja papukaijamerkeistä. Heikkikommuuni näiden ihmisten kanssa olisi maanpäällinen pala taivasta.
Suosittelen suomalaisten elokuvien katsomista ja randomiutta kaikille erittäin lämpimästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti