Skottimaan ylänummilla jalo sieluni vaeltaa, osa 3/3

Heh, pakko myöntää että olin täysin unohtanut näiden kuvien olemassaolon. Eihän ne ehtineet kuin parisen kuukautta mun Flickr-tilillä homehtua, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, right? Mun unohdus kuitenkin mahdollistaa sen että pääsen nyt värittämään kuvatylsää virtuaalipäiväkirjaani kamerani tuotoksilla.

Nämä kauniit maisemat mä kolmen viikon päästä tuun sitten jättämään. On aika ristiriitaiset fiilikset, sillä en tiedä pitäiskö mun olla surullinen lähtöni takia vai iloinen kotiinpaluuni vuoksi. No, tänne varmaankin tulen ennen lähtöäni parkumaan, silloin sitten nähdään millaiset on fiilikset. Ei sitä oikeastaan voi ennustaa että miltä musta tuntuu. Kun mä lähdin tänne syksyllä, luulin että olisin parkunut kuin pikkuvauva ja ollut tajuttoman jännittynyt. No, kumpikaan noista ei tapahtunut, siksi en tiedä että mitä tämäkään tuo tullessaan.

Asioita jotka tulevien vaihtareiden pitäisi tietää

Luonnollisesti vaihto-oppilas ei vaihtoonlähtiessään voi mitenkään tietää kaikkea mitä vastaan tulee tulemaan vaikka kuinka vaihtarijärjestö ja aluevalvojat olisi mukana auttamassa. Koska lukijoistani merkittävä osa on lähdössä vaihtoon tai harkitsee vaihtoonlähtöä, minä hyvänä ihmisenä päätin koota listan asioista joista kokisin tuleville vaihtareille olevan hyötyä ja joista olisin itse ennen lähtöäni halunnut tietää. Listassa tulee olemaan asiaa britteihinlähtijöille sekä minnevaanlähtijöille.

T ä r k e i m m ä t   e n s i n :

Tärkein asia, jota haluan painottaa niin paljon kuin vain kykenen, on että vaihtovuosi ei tule olemaan ruusuilla tanssimista, ei todellakaan. Suomalaisista vaihtarijärjestöistä vaikka EF mainostaa vaihtovuotta sloganilla "Vietä elämäsi paras vuosi!". Hah, niin varmaan. Vaihtovuosi voi olla varmasti ihana, loistava, upea ja ties mitä, mutta se ei todellakaan, ei siis missään nimessä, tule olemaan helppoa ja ihanaa ja kepeää jatkuvasti. Varmasti joillekin vaihtovuosi on ollut se elämän paras vuosi, mutta useimmille se ei ole. Noin puolet oppilaista vaihtaa perheitään vuoden aikana ongelmien takia, koti-ikävä on taattua ja vieras kulttuuri varmasti ahdistaa. En kadu vaihtovuottani tippaakaan, mutta tämä ei ole ollut elämäni paras vuosi, tämä ei ole ollut helppoa.

Suurella todennäköisyydellä ihmiset olettavat sun tietävän asioita joita kukaan ei ole sulle kertonut. Koulussa opettajat saattavat olettaa sun olevan tietoinen jostain koulun säännöstä tai toimintamenetelmästä josta et ole koskaan kuullutkaan, kotona host-äiti saattaa luulla että tiedät miten käytetään pyykinpesukonetta ja että sunnuntai on kirkkopäivä.

Aikaisemman takia käsken: käytä sun oikeutta kysyä. Varsinkin aluksi kaikki on uutta ja vierasta ja kuten sanoin, ihmiset saattavat olettaa että tiedät jotain mitä todellakaan et tiedä. Jos et ymmärrä mitä joku sanoo sulle: sano ettet ymmärrä tai pyydä toistamaan. Sä et anna itsestäsi tyhmää kuvaa jos kysyt, sillä sun englanti / saksa / espanja / [insert your exchange country's language here] on aivan varmasti paremmalla tasolla kuin vaihtomaasi paikallisten suomi. Mä esimerkiksi jouduin aluksi pyytämään ihmisiä toistamaan  sanomisiaan jatkuvasti, sillä skottiaksentti oli ihan järkyttävää puuroa mun korville ja joidenkin puhe kuulosti norjalta, koska niiden aksentti oli niin vahva.

Varsinkin hostperheesi kanssa tarvitsee muistaa, että sun ei tarvitse kestää kaikkea. Hostperheet ovat erittäin todennäköisesti kaukana täydellisestä ja jokaisella perheellä on plussansa ja miinuksensa. Jos miinuksia tuntuu olevan liikaa, on okei odottaa hetki että josko tilanne paranisi. Jos tilanne ei kuitenkaan parane huomattavasti, sulla on täysi oikeus vaihtaa perhettä. Tilanne saattaa olla kiperä jos aluevalvoja on perheen hyvä kaveri. Tällaisissa tilanteissa yhteyttä voi aina ottaa paikallisjärjestön korkeampiin tahoihin ja äärimmäisimmissä tapauksissa Suomen järjestöön.

Neljänneksi, järjestö ja varsinkin aluevalvoja eivät ole jumalia. Jos aluevalvojasi on perseestä eikä esimerkiksi suostu kuuntelemaan ongelmiasi — ota yhteyttä järjestön korkeimpiin tasoihin. Aluevalvojat eivät todellakaan ole ammattilaisia kaikkialla. Mun aluevalvoja täällä ei tosiaankaan ole sieltä miellyttävästä päästä vaan suorastaan melkoinen pain in the ass. Hän ei esimerkiks ollut halukas vaihtamaan mun perhettä edes sen jälkeen, kun olin sanonut että en tunne oloani turvalliseksi perheessäni, koska olin joutunut kestämään kaksi kuukautta raivoamista, tavaroiden paiskomista ja varoittamattomia vihanpuuskia, vaikka näiden pitäisi olla ehdoton merkki siitä, ettei kyseisessä perheessä voinut asua.

Jumalsääntöön liittyen haluan myös nostaa esille sen, että paikallisjärjestö ja aluevalvoja haluavat antaa itsestään sellaisen kuvan, että he tietävät kaiken, että heillä on suhteita kaikkialle ja että he saavat välittömästi tietää jos rikot sääntöjä. Asia kuitenkin on, että nämä tahot vain haluavat antaa tällaisen kuvan, se ei luultavasti todellakaan ole niin. Jotkut paikallisjärjestön säännöistä ovat tietenkin siellä ihan syyllä (esimerkiksi se sääntö, että ei saa hankkiutua raskaaksi), mutta jotkut niistä oikein huutavat rikkomista naurettavuudellaan (kuten joidenkin järjestöjen sääntö joka kieltää yökyläilyt ja seurustelun). Tietenkin sääntöjenrikkomisissa kannattaa käyttää maalaisjärkeä. Varsinkin sosiaalinen media on vaarallinen tässä suhteessa.

K ä y t ä n n ö n   v a i h t a r i a s i a t :

On erittäin suuri todennäköisyys että kohdemaassasi kotisi seinien omaavat pistorasiat eroavat suomalaisista vastineistaan. Kannattaa siis ostaa jostain useampi adapteri ennen lähtöä. Useampi, koska ne kapistukset on pirullisen pieniä ja saattaa helposti kadota teille tietämättömille ja kohdemaa ei välttämättä tarjoa tarvitsemaasi adapteria jos kyseinen vekotin päättää vierähtää rinnakkaisuniversumiin. Toinen sähköasia joka kannattaa ottaa mukaan on monipaikkainen jatkojohto. Tämä säästää pistorasiatilaa ja varsinkin mielenterveyttä huomattavasti — huoneesi saattaa olla varustettu vain kahdella pistorasialla ja dilemma on valmis kun haluat kuunnella virtaa vaativista kaiuttimistasi musiikkia tietokoneeltasi jonka johto pitää olla seinässä samalla kun suoristat hiuksiasi ja Nokiasi on latauksessa. Kyseisiä elämänhelpotuskapineita löytyy esimerkiksi Clas Ohlsonilta ja Hong Kongista, eikä kyseisten esineisiin sijoittaminen varmastikaan rasita lompakkoa liikaa.

Jos sulle ei oo erikseen aluavalvoja tai järjestö välittänyt informaatiota paikallisista bussiyhteyksistä, ota selvää niistä heti kun saavut. Heti kannattaa myös selvittää bussikorttimahdollisuudet, varsinkin jos menet bussilla kouluun (kuten esimerkiksi mä menin) tai jos bussinkäyttösi on muuten lähes jokapäiväistä. Bussikortti on myöskin yksi mielenterveydensäästäjistä — se takaa sen, ettei tarvitse stressata pikkurahan mukanaolosta.

→ Skotlannissa busseissa pitää maksaa aina kolikoilla ja bussikuski ei anna vaihtorahaa. Koska Skotlannissa toimii samoja bussiyhtiöitä kuin muuallakin Britanniassa, teen villin oletuksen että käytäntö on tismalleen sama muissakin osissa tätä jaloa kuningaskuntaa. Bussiin tultaessa kuskin edessä on metallinen pönikkä johon raha on tiputettava ja sitten laite printtaa lipun.

Yksi asioista joka kannattaa myöskin selvittää heti vaihtomaahan saavuttua on uusi liittymä. Olen aivan varma, että minne tahansa mentäessä uuden SIM-kortin ostaminen on huomattavasti halvempi vaihtoehto kuin suomalaisen liittymän käyttäminen. Tämän ostoksen tekeminen ei todellakaan ole pelottava ja ylitsepääsemätön vaikka se saattaisi siltä tuntua, puhelinkaupoissa myyjät osaavat varmasti neuvoa sulle sopivan liittymän. Yleensä paras vaihtoehto on prepaid, sillä alle vuoden mittaisia "kunnollisia" liittymiä on lähes mahdoton saada mistään. Suomalainen SIM kannattaa pitää jossain paikassa josta löydät sen varmasti — se on aina hyvä olla hätävarana jos paikallisesta liittymästä loppuu saldo ja sun on esimerkiksi pakko saada jotenkin yhteys Suomi-perheeseesi.

→ Puoti josta oman O2-prepaidini hommasin on nimeltään Carphone Warehouse (joka myy kaikkia saatavillaolevia liittymiä) ja niitä löytyy aika lailla kaikista suurista kauppakeskittymistä. Tietyillä liittymillä on myös omat kauppansa, josta luonnollisesti voi ostaa kyseistä liittymää. Tällaisia ovat esimerkiksi 3, Orange, O2 ja Vodafone. Prepaidit voi uudelleenladata Carphone Warehouseissa, luonnollisesti liittymien kotikaupoissa ja useimmissa ruokakaupoissa, kioskeissa ja raha-automaateilla.

Mitä luultavimmin sä tulet olemaan vaihtomaassasi viikkoa tai jopa kahta ennen koulujen alkua. Tämä takaa roppakaupalla aikaa tapettavaksi maassa, josta et tunne ketään tai mitään paikkoja. Mukaan ei kannata ottaa paljon kirjoja tai muuta ylimääräistä painoa, mutta suosittelisin että otat mukaan muutaman kirjan alkutylsyyttä varten. Saattaa myös olla, että hostperheelläsi ei vielä ole nettiä tai he eivät nettiä ole hankkimassakaan (itse olen tämän vuoden mittaan ollut ilman kotona olevaa langatonta nettiä kolme ja puoli kuukautta). Ei hätää! Aikaisemmin mainitut liittymä- ja puhelinkaupat yleensä myyvät myös käteviä mokkuloita, joihin voi käydä lataamassa lisää rahaa melkein mistä vaan. Tämä kapistus osoittautui mun ultimaaliseksi pelastuksekseni.

K o u l u -   j a   k a v e r i a s i a a :

Paikallisen koulun menetelmät saattavat erota huomattavasti suomalaisista. Älä missään nimessä varustaudu sellaiseen koulumeininkiin johon olet tottunut. Suomessa lukiolaisia kohdellaan aika lailla aikuisina, meidän ympärillä ei ole jatkuvasti opettajat hössöttämässä ties mistä, vaan me tehdään itse kurssivalintamme ja kurssilta voi saada potkut jos pulpetin takana ei istu tarpeeksi. Vaihtovuosikoulussasi asiat saattavat olla tosi erilaisia ja todennäköisyys siihen, että opettajat kohtelevat lukioikäisiä oppilaita lapsina on erittäin suuri. Myös työtahti ja työskentelytavat saattavat olla rajustikin erilaisia.
→ Britteihinmenijöiden kannattaa varautua siihen, ettei koulussa työskennellä koulukirjojen avulla paljoakaan. Koulutarvikkaita ostaessa kannattaa ostaa reiällistä paperia ja kansioita — erilaiset monisteet ja muistiinpanot korvaavat oppikirjat. Koulu ei paljoakaan tarjoa välineistöä, mutta koulunkäynti on kuitenkin paljon halvempaa kuin Suomessa, sillä koulukirjoja ei tarvitse ostaa.

Koska työskentelytahti ja -tavat tulevat mitä luultavimmin eroamaan siitä mihin olet tottunut, saattaa olla ettet pysty sopeutumaan siihen välittömästi, varsinkin koska olet koulun aloittaessasi ollut maassa vasta maksimissaan muutaman viikon. Kielenkin kanssa saattaa olla ongelmia, joka ei mitenkään helpota muuta taakkaa. Opettajat eivät välttämättä ymmärrä mitä kaikkea parhaillaan koet, joten jos tunnet paineiden kasautuvan liiaksi, kerro että tarvitset aikaa sopeutumiseen. Oppilaiden ei ole tarkoituskaan olla robotteja ja asioiden selittäminen opettajalle lieventää stressiä varmasti kun molemmat osapuolet tietävät vaihtarin hankalan tilanteen. Toinen tärkeä neuvo (jota kannattaa noudattaa koulun ulkopuolellakin) on että älä pelkää kysyä tai olla väärässä. Jos et ymmärrä mitä joku sana tarkoittaa, kysy. Jos et tajua mitä sulta vaaditaan, kysy. Opettajat eivät välttämättä tiedä millä tasolla olet paikallisen kielen kanssa ja saattavat tehdä yliarviointeja ja täten käyttää vaikeita sanoja tai nopeaa puhetahtia — sulla on täysi oikeus pyytää opettajaa hidastamaan tai selittämään uudelleen.

Olen maininnut sen muutamaan otteeseen, että vaihto-oppilaan oletetaan tietävän asioita joita oppilas ei tosiaankaan tiedä. Tämä voi tulla esiintymään myös vaihtokoulussa, varsinkin jos koulussa on paljon muita vaihtareita ja et saa kenenkään opettajan täyttä huomiota. Koulu voi olettaa että olet saanut tietoa järjestöltä, järjestö voi olettaa että tulet saamaan saman tiedon koululta. Järjestön antama tieto voi myös olla puutteellista. Esimerkiksi mulle paikallisjärjestöni sanoi koulupuvun olevan valkoinen paita ja mustat suorat housut, kun todellisuudessa koulupukusäännöt olivat paljon tiukemmat. Koulu oletti, että järjestö olisi antanut mulle täydet tiedot koulupuvusta, vaikkei se ollut. Loppujenlopuksi koulupukusäännöt olivatkin äärimmäisen tiukat — ei huiveja, ei roikkuvia korvakoruja, ei näkyviä kaulakoruja, ei kuviollisia sukkahousuja, ei legginssejä, ei sandaaleita, ei värjättyjä hiuksia, ei erikoista meikkiä, ei lävistyksiä.

Kavereista haluan sanoa sen verran, että sillä ei ole väliä onko sun kaverit muita vaihtareita vaiko ei. Mulla synkkasi eniten muiden vaihto-oppilaiden kanssa, mutta mun paikallisjärjestö painosti meitä ystävystymään paikallisten kanssa toisten vaihtareiden sijaan. Tämä aiheutti liian paljon ahdistusta ja vaivaa ennen kuin ymmärsin, että ystävät ajaa saman asian, oli ne sitten paikallisia tahi ei. Älä siis anna järjestön, perheen tai minkään muunkaan painostaa sua missään. Ymmärrän, että järjestön pointti tossa varmaan oli kielitaidon kehittyminen, mutta niin kauan kuin ei kavereiden kanssa puhu äidinkieltään, kyllä oma kielitaito kehittyy kaverien kansallisuudesta huolimatta.

Jos kenelläkään on mitään tarkempaa kysyttävää, kysykää pois! Itselläni on täällä aikaa vaikka muille jakaa, sillä loma alkoi kolme viikkoa sitten ja lomaa jäljelläolevat kolme viikkoa tulevat olemaan myöskin. Mulla on tekeillä postaus, joka vastaa niihin yleisimpiin kysymyksiin — millä järjestöllä lähdin vaihtoon, paljon vaihtoonlähtö on maksanut, kadunko, onko ollut koti-ikävä ja sitä rataa. Valitettavasti kuvia en mun blogiin saa, sillä mun vanha läppäriraukka on vanha ja raihnainen eikä jaksa pyörittää vaadittavia ohjelmia. Kotiintulemiseni (joka on noin kolmen viikon päästä, apua!) jälkeen tilanteeseen pitäisi tulla onneksi muutos.

M U O K K A U S   :   2 3 . 5 .  K L O   0 1 : 0 3

Vaihtaritoverini Ilona (klik) kommentoi tähän merkintään valaisten Englannin perspektiiviä. Koska siellä esille tuli hyödyllistä ja mullekin uutta tietoa, päätin lisätä sen tähän loppuun.

"Meilläpäin bussista saa vaihtorahaa, mutta välillä sitä on vähän niukasti ja sitten saa ihania "change vouchereita" joita joutuu toisilta bussikuskeilta nyhtämään. Parasta on tietenkin ne päivät, jolloin aamulla ostat koulubussista uuden lipun ja kuski ei annakkaan vaihtorahaa ja jäät ilman ruokaa, koska kouluun tullessasi huomaat unohtaneesi eväät ja kouluruokahan (siis rasvainen pitsa ja kylmät ranskalaiset tai mauton pastakastike) maksaa, eikä keittäjille valitettavasti bussikupongit kelpaa. 

Kouluruokailusta vähän. Se on siis pahaa. Enkä nyt tarkota silakkapihvejä tai tillilihaa. Ne ois täyttä luksusta. Lähinnä koulussa tarjotaan pitsaa, ranskiksia, jäätelöä... Kaikkea mitä ei pitäisi tarjota ja jotka kuulostaa herkulta, mutta ei sitä ole. Kannattaa siis hankkia eväät itse ja joku laatikko niitä varten. Myös juomapullo on ihan hyvä idea. Omaat eväät tulee luultavasti myös vuoden aikana halvemmaksi, kuin kouluruokailu. 

Koulukirjoista taas sen verran, että meillä oli ainakin ihan kunnon matikan kirjat ja saatiin myös vihkoja koulusta. Silti joihinkin aineisiin aika varmasti tarvitsee paperia ja omat kynät tietenkin. Ei kuitenkaan kannata hamstrata kauheesti tarvikkeita ennen kun koulu alkaa. Jos sitä paperia hiukan löytyy, niin sillä pärjää kyllä vaikka koko ekan viikon. 

Sitten yksi juttu, joka tuli mulle ainakin täysin puun takaa. Nimittäin kokeet. Täällä ei mitään ihania koeviikkoja järjestetä, mutta vuoden lopuksi onkin sitten jotain ylioppilaskirjoituksia vastaavaa, johon on pakko osallistua ainakin, jos on EF:n kanssa liikenteessä. Niistä ei kuitenkaan tarvitse päästä läpi(tuloksetkin tulee vasta elokuussa), joten itse ainakin olen jättänyt suosiolla lukematta."