Skottimaan ylänummilla jalo sieluni vaeltaa, osa 3/3

Heh, pakko myöntää että olin täysin unohtanut näiden kuvien olemassaolon. Eihän ne ehtineet kuin parisen kuukautta mun Flickr-tilillä homehtua, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, right? Mun unohdus kuitenkin mahdollistaa sen että pääsen nyt värittämään kuvatylsää virtuaalipäiväkirjaani kamerani tuotoksilla.

Nämä kauniit maisemat mä kolmen viikon päästä tuun sitten jättämään. On aika ristiriitaiset fiilikset, sillä en tiedä pitäiskö mun olla surullinen lähtöni takia vai iloinen kotiinpaluuni vuoksi. No, tänne varmaankin tulen ennen lähtöäni parkumaan, silloin sitten nähdään millaiset on fiilikset. Ei sitä oikeastaan voi ennustaa että miltä musta tuntuu. Kun mä lähdin tänne syksyllä, luulin että olisin parkunut kuin pikkuvauva ja ollut tajuttoman jännittynyt. No, kumpikaan noista ei tapahtunut, siksi en tiedä että mitä tämäkään tuo tullessaan.