Itävalta ja talvi

Skottimaan ylänummilla jalo sieluni vaeltaa, osa 3/3

Heh, pakko myöntää että olin täysin unohtanut näiden kuvien olemassaolon. Eihän ne ehtineet kuin parisen kuukautta mun Flickr-tilillä homehtua, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, right? Mun unohdus kuitenkin mahdollistaa sen että pääsen nyt värittämään kuvatylsää virtuaalipäiväkirjaani kamerani tuotoksilla.

Nämä kauniit maisemat mä kolmen viikon päästä tuun sitten jättämään. On aika ristiriitaiset fiilikset, sillä en tiedä pitäiskö mun olla surullinen lähtöni takia vai iloinen kotiinpaluuni vuoksi. No, tänne varmaankin tulen ennen lähtöäni parkumaan, silloin sitten nähdään millaiset on fiilikset. Ei sitä oikeastaan voi ennustaa että miltä musta tuntuu. Kun mä lähdin tänne syksyllä, luulin että olisin parkunut kuin pikkuvauva ja ollut tajuttoman jännittynyt. No, kumpikaan noista ei tapahtunut, siksi en tiedä että mitä tämäkään tuo tullessaan.

Skottimaan ylänummilla jalo sieluni vaeltaa, osa 2/3

Loch Ness ja sorsa. Mulla on tosta sorsasta varmaan viiskymmentä kuvaa mun kiintolevyllä, se oli ihanan utelias ja suloinen ja tuli niin lähelle. Oli tuskaa valita tähän vain kolme. Loch Ness ei ollut mitenkään ihmeellinen, suoraan sanottuna se oli koko tän matkan tylsin osuus. Loch Nessistä levitetään ihmeellistä kuvaa että se olisi upea turistinähtävyys, mutta oikeasti se on vaan järvi. Ja järviä on Ylämaat pullollaan. On Suomikin, mutta järvet täällä on erilaisia. Täällä niitä reunustaa vuoret ja lampaat ja linnat, Suomessa ei oikeastaan mikään edeltävistä.

Loch Nessin rannalla oli linna. Linnasta on lisää kuvia, mutta lisäkuvat saapuvat myöhemmin. Linnan nimi on Urquhart's castle – suomalaisen silmään toi nimi vaikuttaa aika hassulta, mutta paikalliset lausuu sen vaan "ööerghart" (kuvittele hieno englantiaksentti niin pääset jyvälle) – ja se oli käytössä 1600-luvulle saakka. Siitä ei ollu kamalasti jäljellä mitään, mutta kaunista siellä ainakin oli. Ja lämmintä. Porukalla kauhisteltiin että onko Skotlanti mennyt rikki kun tolloin ihan tosissaan oli päälle plus kakskymmentä.

Skottimaan ylänummilla jalo sieluni vaeltaa, osa 1/3

Netti palautui ja kuvia Highlands-reissulta vuotaa tänne kuten lupasinkin! Viime viikonloppuna siis tieni vei vähän päälle kymmenen muun vaihtarin kanssa Skotlannin pohjoiskeskiosiin. Skotlannin sään tuntien me odotettiin ihan järkyttävää sadesäätä, lähtöaamunakin oli hirveän sumuista ja pilvistä, mutta aurinko paistoi ja oli muutenkin lämmintä! Muutenkin ylämaamaisemat oli niin suloisia etten kestä. Tiesin että se tulisi olemaan visuaalisesti upea, mutta se oli kuvitelmianikin upeampi.

Ekana päivänä, joka oli lauantai, me käytiin muun muassa viskipanimolla (ei tosin maistettu mitään), käytiin muutamassa linnassa, söin kevään ekan tötteröjätskin ja mä näin J.K. Rowlingin talon! Vihertykää kateudesta.

Pääkaupunkikin kutsui

Tasan viikko sitten Helsinki kutsui Amaa. Menin sinne tapaamaan erästä ystävätärtäni nimeltään Julia. Meillä oli varsin hauskaa. Tämän matkan ansiosta käytin junaa ensimmäisen kerran päälle kuuteen vuoteen. Junankäyttö oli jännää.

Tuli se Helsinkikin sitten nähtyä ensimmäistä kertaa melkein-kunnolla. Olen siis aikaisemmin käynyt Helsingissä vain mennäkseni Helsinki-Vantaalle ja kerran mennäkseni teatteriin, noilla reissuilla ei kamalasti itse kaupunkiin ehtinyt tutustua. Ellei kuikuilua auton ikkunasta lasketa.

kuva 1: Metrossa ensimmäistä kertaa lyhyen elämäni aikana! Me tunnettiin olomme niin maalaistytöksi kun me seistiin niissä rullaportaissa ja katsottiin ympärillemme woah täällä on paljon ihmisiä nämä rullaportaat ovat pitkät tämä on ihmeellinen uusi kokemus -asenteella.

kuva 2: Arnolds pitkästä aikaa ja spinny vielä pidemmästä. Kuvassa näkyy myös punainen vasta-aseeni tuolloin iskua yrittäneeseen migreeniin. Aseen nimi oli Perttu, se piti inhimillistää että pystyin nielemään sen mahdollisimman nopeasti.

kuva 3: Söpö kauppa Itäkeskuksessa inspiroitti meidät tuunaamaan Julian kameran ja puhelimen ja minun oma puhelimeni nimeltään 성 sopi osaksi kolmikkoa täydellisesti.

kuva 4: "Mä otan kuvan Timo Soinista kun se seuraavaks menee ohi."

Kuva-arvoitus!

Lähden tänään ja palaan sunnuntaina, kysymys kuuluukin että minne.

Koska olen salaperäinen enkä paljasta todellista määränpäätäni selkokielellä tai muutenkaan sanoin, annan teille kuva-arvoituksen pohdittavaksi siksi aikaa kun viivyn poissa. Kun palaan, saatte valokuviakin sisältävän postauksen tästä reissusta, sen lupaan, Ruben huutaa haluavansa tulla käytetyksi.

Kuvat, olkaa hyvät:

PS. En ehkä palaa ikinä.