Tasan viikko sitten Helsinki kutsui Amaa. Menin sinne tapaamaan erästä ystävätärtäni nimeltään Julia. Meillä oli varsin hauskaa. Tämän matkan ansiosta käytin junaa ensimmäisen kerran päälle kuuteen vuoteen. Junankäyttö oli jännää.
Tuli se Helsinkikin sitten nähtyä ensimmäistä kertaa melkein-kunnolla. Olen siis aikaisemmin käynyt Helsingissä vain mennäkseni Helsinki-Vantaalle ja kerran mennäkseni teatteriin, noilla reissuilla ei kamalasti itse kaupunkiin ehtinyt tutustua. Ellei kuikuilua auton ikkunasta lasketa.
kuva 1: Metrossa ensimmäistä kertaa lyhyen elämäni aikana! Me tunnettiin olomme niin maalaistytöksi kun me seistiin niissä rullaportaissa ja katsottiin ympärillemme woah täällä on paljon ihmisiä nämä rullaportaat ovat pitkät tämä on ihmeellinen uusi kokemus -asenteella.
kuva 2: Arnolds pitkästä aikaa ja spinny vielä pidemmästä. Kuvassa näkyy myös punainen vasta-aseeni tuolloin iskua yrittäneeseen migreeniin. Aseen nimi oli Perttu, se piti inhimillistää että pystyin nielemään sen mahdollisimman nopeasti.
kuva 3: Söpö kauppa Itäkeskuksessa inspiroitti meidät tuunaamaan Julian kameran ja puhelimen ja minun oma puhelimeni nimeltään 성 sopi osaksi kolmikkoa täydellisesti.
kuva 4: "Mä otan kuvan Timo Soinista kun se seuraavaks menee ohi."
ui, supersöpöjä nuo puhelimet ja tuo kamera :)
VastaaPoistamonnsteri: Hihii, kiitos, ne todellakin ovat! Mä en yleensä tykkää mistään tollasesta prinsessavaaleanpunainenkimalleihanasta, mutta pikkuelektroniikassa se kieltämättä toimii. :---)
VastaaPoista