Viime päivinä elämäni on koostunut
asioista jotka pitäisi hoitaa pois alta,
asioista joita teen pakollisia mielummin,
lentävistä miehistä,
lentävien miehien ilmiselvistä ihmissuhteista,
muutamasta naisestakin,
huutamisesta,
kauhunkiljaisuista,
kiljaisuista joiden aiheuttaja pitää elämäni ilmassa,
kolmeminuuttisista sanoja joita en ymmärrä,
sanoista jotka ymmärtää liiankin hyvin,
metsistä,
ajasta joka leikkii lyhyempää mitä oikeasti on,
matkalaukusta jota ei ole,
fyysisestä ahdistuksesta,
umpikujasta,
tekstistä,
nestemäisestä energiasta joka nostaa jalat maanpinnasta,
otuksista joita voin kutsua minun otuksiksini,
talosta joka saa uuden asukkaan,
heppoisesta ruokavaliosta,
siitä että sängyssänukkuminen on yliarvostettua,
helpottavasta oivalluksesta,
kultaakin kalliimmista sukulaisista,
paikoittaisesta ajatuksettomuudesta,
ajatuksista silloin kun niitä ei kaivata,
riemusta,
haikeudesta,
lentämisestä
ja ennen kaikkea siitä,
että en ymmärrä edessä siintävää uutta ja sen hetkellistä pysyvyyttä vieläkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti