5.11.2012

Marraskuukin pääsi yllättämään

Miten aika on kulunutkaan muutaman viime kuukauden aikana, sitä ei saa kiinni juoksemallakaan. Lukuvuoden ensimmäinen koeviikkokin oli vasta korkeintaan kolme päivää sitten ja seuraava siintää jo kahden viikon päässä. Tuntuu myöskin siltä, kuin olisin kirjoittanut viimeisimmän tekstini tänne korkeintaan puolitoista viikkoa sitten, vaikka todellisuudessa tämän ja aikaisemman kirjoituksen väli on häpeälliset kaksi kuukautta. Olen tosin ollut historiallisen kiireinen koulujen alkamisen jälkeen ja selkeästi olen myös kadottamassa normaalin ihmisen ajantajun, joten ihmekös tuo.
IMG_8091
Talvikin otti ja tuli. Eipä tuolla enää kamalasti lunta ole, valitettavasti, mutta toivotaan että se palailee pian takaisin. En nimittäin Skotlannissa (ei-yllättäen, mutta surukseni) kokenut kunnollista talvea, joten proper talvi varustettuna luuytimiin asti pureutuvilla pakkasilla ja metrin lumikinoksilla olisi erittäin tervetullut. Mulla oli ensimmäinen ajotunti juuri sinä päivänä, kun kaikki lumi ja loska olivat edeltävänä yönä jäätyneet herttaiseksi tappajajääpeitteeksi. Kyseisen ajotunnin olosuhteet tosin olivat etukäteen pelottavammat kuin itse ajotilanteessa, luojan kiitos.
IMG_8099
Edellisviikonloppuna pidimme friikkiporukalla Harry Potter -teemasyömingit. Oli varsin mukavaa vain istua pöydän ääressä (tuvittain, luonnollisesti), puhua joutavia, pelata rikkinäistä puhelinta (tai, siis, Errolia, koska Harry Potter) ja ahtaa naamat täyteen herkullisia leivonnaisia, karkkia ja tietysti Valion vaniljakastiketta, jota varsinkin Korpinkynnen ja Puuskupuhin pöydänpää jumaloi yli kaiken. Itse kuulun siis Korpinkynteen, ihan virallisestikin (eli Pottermoren lajitteluhatun kautta, se on ultimaalinen totuus).
IMG_8093
Voih, lunta. Ja kaunis (nope, nope, nope) Kaarinan vesitorni taustalla.
IMG_8124
Tänään tiemme vei Klassikkon lukioon valokuvaus kakkosen merkeissä. Tehtävänämme oli kuvata kyseistä lukiota Juhiksen rehtorin valmistelemaan esitteeseen, joka esittelee Juhiksen ja Klassikon yhdistymistä. Pakko sanoa, että paikalla ei ollut kovinkaan innostunutta porukkaa. Rakennuksia on muutenkin hivenen tylsä kuvata, sillä niiden rakenteissa ei juurikaan ole eloa. Kiinnostavien kuvakulmien ja muotojen etsiminen tosin toi tehtävään suuresti mielekkyyttä.
IMG_8176
Yllä on minun henkilökohtainen kannanottoni Juhana Herttuan lukion ja Klassikon yhdistämiseen. Kuvan ottopaikkana toimi Klassikon piha ja ko. laatikkorakennus tuolla taustalla komeileekin. Itse siis tulen suorittamaan lukion kolmosvuoteni Klassikossa, tai siis Turun Klassillisessa lukiossa. Mielestäni Turun lukioiden keskittäminen keskustaan muutamaksi jättilukioksi on typerää. Aamen.

16.9.2012

"Mä tajusin just, et kesän jälkeen tulee syksy."

Syksy alkaa jo kellastamaan lehtiä puissa ja aamuisin tuuli pureutuu paksunkin hupparin läpi. Sen kunniaksi onkin aiheellista palata kesäkuisen Skotlannin helleaaltoon otsikossa komeilevan ja ystäväni esilletuoman mietelauseen siivittämänä.
IMG_2812
IMG_2822
IMG_2885
IMG_2824
IMG_2855
IMG_2906
On hassua ajatella, että vuosi sitten olin ollut Skotlannissa kahta päivää vaille kuukauden. Vuosi sitten kiskoin aamuisin päälleni saman, tylsän ja mustavalkoisen koulupukuni, kävelin puoli minuuttia pysäkille, astuin kaksikerroksiseen bussiin ja menin kouluun saamaan englanninkielistä opetusta. Tuntuu erittäin omituiselta kun tajuaa, että aloitin Beeslack High Schoolissa yli kaksitoista kuukautta sitten. Jotenkin vaihtovuoden alkaessa sen koko kokemuksen mielsi tulevan kestämään niin kauan, että nyt on hankala ymmärtää, miten nopeasti se lopulta hurahtikaan.

Ensimmäiset kouluviikotkin ovat tosin hurahtaneet ohi kuin mitkäkin. Koulun alkamisen jälkeen tämä viikonloppu on ensimmäinen "vapaa" viikonloppu ja arkipäivätkin ovat olleet kunniallisesti täyteenahdettuja. Olen aloittanut autokoulun (anteeksi mitä?), hankkinut kuntosalijäsenyyden, käynyt useampaan kertaan teatterissa ja touhunnut ties mitä vakavasti aikaavievää. Koulutyötkin vievät suhteellisesti aikaa. Viikonloput ovat kuluneet aika lailla valvoen ja eläen muissa maailmoissa. Viime viikonloppuna esimerkiksi riensimme friikkiporukalla Tampereelle Traconiin, siitä on luvassa kuvia myöhemmin. (Itse nimittäin unohdin kamerani kotiin, joten kaikki kuvat tapahtumasta ovat tovereideni kuvauslaitteissa.) Muissa maailmoissa eläminen on toteutunut myös siten, että viime viikon aikana luin kaikki 108 lukua Full Metal Alchemistia ja huomaan todellisuuteen palaamisen muuttuneen hankalahkoksi.

Vaikka välillä ainainen kalenteriahtaus käy rasittavaksi, Skotlannin paikoittaisen toimettomuuden jälkeen ympäriinsäpoukkoilu ja tekemisen loputtomuus tuntuu harvinaisen mukavalta. En tosiaan olisi uskonut, että vaihtovuosi saisi minut arvostamaan jopa kiirettä, mutta oppia ikä kaikki.

18.8.2012

Nurkkiin kertyneitä muovikiekkoja

Tosiaan, tässä kolmen viime kuukauden aikana haltuuni on magikaalisesti ilmestynyt kasa erinäisiä tietokoneeni levyasemaan ja Pleikka kolmoseeni sopivia pyörylöitä. En suostu ottamaan vastuuta tapahtuneesta, sillä Anttilan, HMV:n ja Gamen liian alhaiset hinnat saavat ihmisen tekemään ajattelemattomia tekoja.
IMG_7987
Tässä on kolme todistuskappaletta teoista, joita Anttila saa sinut tekemään. Ja kyllä, useat lempisarjani ovat lapsille suunnattuja piirrossarjoja. Vähän aikaa sitten mukaani siis tarttui Avengers: Earth's Mightiest Heroesin ja Avatarin ensimmäiset tuotantokaudet. Missään en ole valitettavasti (lompakkoni saattaa tosin olla eri mieltä) törmännyt kyseisten sarjojen myöhempiin tuottareihin. Anttila tarjosi Avatarin myöhempiäkin kausia aikanaan, mutta ne ajat ovat näemmä ohi.

Nyt on aika pakollisen mainospuheen. Katsokaa Avataria! Avatar on upea sarja, sen maailma on kerrassaan ihana ja se on täynnä toinen toistaan täydellisempiä henkilöhahmoja. Vaikka se ollaan alunperin suunnattu lapsille, sanoisin, että hieman vanhempi katsojahenkilö saa sarjasta irti paljon enemmän kuin lapsi. Sarja on perinteistä fantasiaa ja se on toteutettu upeasti. Olen katsonut koko sarjan läpi ainakin kolme kertaa ja joitain yksittäisiä jaksoja olen saattanut katsoa viidestä kymmeneen kertaan, Avatariin ei vain kyllästy. Ensi viikonloppuna pidämme friikkitovereideni kanssa toisen Avatar-putkemme, koska ah. 
IMG_7996
About neljä kuukautta sitten tajusin, että hei, meidän yleensä pelkässä Blu-Ray-käytössä olevaa Pleikkaa voi käyttää myös pelaamiseen. En ollut hommannut pelejä aikaisemmin osittain siksi, että jostain syystä ajattelin etten nauttisi pelaamisesta. Voi menneisyyden minua, kuinka väärässä olinkaan. Nyt asiat ovat tosiaan muuttuneet  ja olen kartuttanut pelikokoelmaani muun muassa yllä näkyvillä ostoksilla. Kasan uusimpia hankintoja ovat GTA IV ja Deus Ex: Human Revolution, joita en ole ehtinyt vielä edes aloittamaan. Jos joukossamme muuten on ihmisiä, jotka ovat harkinneet X-Men: Destinyn ostamista - ei kannata vaivautua. Kyseinen pala moskaa on huonoin lätty, jota pleikkarini on koskaan joutunut pyörittämään.
IMG_7997
Kun nyt pelipuheeseen päästiin, ylpeänä esittelen tietokonepelikokoelmani. Jos koskaan piditte minua kypsänä ja aikuismaisia aktiviteetteja suorittavana, tämän kuvan myötä luulonne toivottavasti romahtavat. Sims-pelit ovat tosiaan olleet lähellä sydäntäni vuodesta 2003 lähtien (herranjestas, siitäkin on kohta jo kymmenen vuotta, pitäisikö ikäkriiseillä?), kun ensimmäisen kerran pelasin Sims ykköstä kaverini luona. Vuonna -04 Sims 2 tuli ulos ja tietenkin se piti hommata. Sen jälkeen säännöllisin väliajoin sijoitin viikkorahani lisäosiin ja pitihän se Sims 3:kin sitten ostaa kun moinen julkaistiin. Asensin muutama viikko sitten molemmat näistä peleistä uudelle koneelleni - simsseistä ei todellakaan kasveta yli noin vain.

14.8.2012

Puistohuveja

IMG_7967
IMG_7925
IMG_7968
IMG_7974
Viime viikonloppuna Eino ajoi ja pala friikkiporukasta istui kiltisti takapenkillä. Kohteessa oli erittäin mukavaa, päästimme sisäiset lapsemme valloilleen ja ei ole varmaan koskaan viirottanut niin monta tuntia putkeen. Näimme tanssivien karhujen lisäksi äärettömän coolin jarrumiehen ja yhden työntekijän jonka nimi oli ehkä Puudeli. Vastaan tuli myös tyttö päällään Vote Saxon -huppari ja se ilahdutti suuresti Einoa ja Amaa. Kohtasimme jarrumiehen, Puudelin ja whovianin lisäksi jättihattaran, joka ei loppunut koskaan.

Koulukin sitten alkoi tänään. Pelotti bussimatkalla hieman, se tosin oli turhaa. Muutaman viikon päästä varmaan tuntuu siltä, etten olisi Juhiksesta pois ollutkaan. Juhis on muuten paras lukio maan päällä. Itken karvaita kyyneleitä, kun meidät ensi vuonna yhdistetään Klassikkoon.

Ps. Enää 76 päivää ja Assassin's Creed III julkaistaan. En tosin jaksaisi odottaa päivääkään.

10.8.2012

Viimeiset päivät Pohjanmeren takana

IMG_2979
IMG_2936
IMG_2973
IMG_2941
IMG_2981

Suomessa


Vaikka Skotlantiin lähtiessäni maisemanvaihdos oli kaivattu ja tarpeellinen, paluutani Suomeen tarvitsin lähtöänikin enemmän.

Rakastin, rakastan Skotlantia sanoinkuvaamattoman paljon. Rakastan Edinburghin vuosisatojen kuluttamien kivirakennusten pintojen kuvioita, niitä iltaisin valaisevia lempeitä turkooseja ja merensinisiä, rakastan Skotlannin ihmisiä, ihmisten erilaista elämänasennetta, vihreitä nummia ja kukkuloita ja typeräkuvioisia autoteitä. Rakastan kaksikerroksisia busseja, kaksikerroksisten bussien pysäkkejä jotka usein ovat keskellä kaistaa (koska miksi kaksikerroksisen bussin pitäisi välittää siitä, että takana henkilöautot eivät mahdu liikkumaan) ja Omni Centerin elokuvateatteria. Elokuvateatteri oli upea ja sen kassalla oli usein miesmyyjä, jonka kanssa jäin monta kertaa keskustelemaan Game of Thronesista kun takanani ei ollut jonoa. Jopa smalltalkia opin rakastamaan. Skotlannin eri aksentit ja murteet ja sen kaupunkien väliset mukavihamielisyydet saavat minut huomaamattani hymyilemään. Unohtamatta tietenkään lampaita. Lampaattomana Suomi menettää enemmän kuin tajuaakaan.

Huolimatta loputtomasta rakkaudestani Skotlantia kohtaan, kotiinpaluu oli tähänastisen elämäni suurin helpotus. Kun istuin siivekkäässä metallirasiassa Lontoosta Helsinkiin ja näin ikkunasta Suomen etelärannikkoa täplittävät saaret, ylitseni pyyhkiytynyt aalto oli uskomattoman täynnä iloa ja onnea ja helpotuksenkyyneleitä. Tämä kyseinen aalto oli alkanut muotoutua jo siinä vaiheessa, kun Heathrown korkeat informaatioruudut ohjasivat minut Helsinki-lennon portille. Lentokoneeseenpääsyäni odotellessa näin ympärilläni niin paljon sinisilmäisiä vaaleatukkia ja ennen kaikkea kuulin niin paljon äidinkieltäni, että kasvoilleni hallitsemattomasti levinnyt hymy melkein sattui. Koneeseen astuessani stuertti hymyili, sanoi hyvät illat ja tervetuloa suomeksi. Minuun ei ole koskaan iskenyt niin ylitsepääsemättömän kova halu halata tuntematonta kuin silloin.

Lennolla Helsingistä Turkuun (toim. huom. Olemme tietoisia tämän minilennon epäekologisuudesta, mutta huomautamme vaihto-oppilasjärjestön suorittaneen buukkaustoimet) tuijottelin ulos, kuuntelin Olavia ja saatoin ehkä itkeä ikkunanäkymäni kauneudelle. Perheeni oli minua vastassa Turun lentoasemalla. Perheelläni oli myös mukanaan tervetulokyltti ja typerät virneet. Tämä perhe on juurikin se sama perhe, jonka jäsenet juoksivat ääliömäisesti vilkuttaen bussini perässä (bussin, joka sisälsi ainakin neljäkymmenhenkisen yleisön) keväällä Edinburghissa. Perheeni on loistavin.

Yli kahdentoista tunnin matkustamisen jälkeen romahdin omalle sängylleni ja tuntuu, etten ole herännyt unestani vieläkään. Voisin puolivarovaisesti väittää, että nämä kuukaudet Suomessa ovat olleet tähänastisen elämäni onnellisimmat. Olen soittanut ukulelea Aurajoen rannalla, karjunut kurkkuni kuoliaaksi Apulannan keikalla keskellä ei-mitään, juhlistanut ystävän kahdeksantoistavuotissyntymäpäivää pelaamalla tämän kanssa Simssiä kolmetoista tuntia putkeen, juossut leikkipuistossa sarjakuvahahmona keskellä yötä, majoittanut ukkospakolaispikkusiskoni neljäksi päiväksi huoneeseeni, kadottanut jok’ikisen järkevän ajatuksen päästäni Lahden mäkihyppytornissa, osallistunut jumalana lahjanäytelmään ja opetellut soittamaan ja laulamaan Robot Unicorn Attackin taustamusiikkia. Muun muassa.

Skotlanti oli upea, en vaihtaisi kokemustani mihinkään, mutta Suomen kanssa samalle tasolle sillä ei ole asiaa. Tunne kotimaasta, kodista, on iskeytynyt minuun niin vahvasti paluuni jälkeen, etten tiennyt sen olevan edes mahdollista. Skotlanti sai kotimaarakkauteni nousemaan sfääreihin. Kotimaatunne syntyy suomen ohella (suomi on kielenä upea, kaunis ja täydellinen – varokaa vain, koska saatan hyvinkin lähitulevaisuudessa kirjoittaa tänne esseen asiasta) esimerkiksi pahvitölkkimaidosta, Kimi Räikkösestä, mäntymetsistä, pahvisesta Mikko Koivusta Wiklundin kosmetiikkaosastolla, kymmenen uutisista, Salatuista Elämistä, Turun Sanomista, Aurajoesta, Kauppatorista, pääkirjaston keltaisista tuoleista, peltomaisemabussimatkoista ja suomenkielisestä palvelusta. Välillä se tunne iskee niin kovaa, että se pysäyttää totaalisesti. Näin tapahtui muutama viikko sitten siellä mainitsemassani ei-missään, kun kaiuttimista pamahti soimaan Aikuinen Nainen ja lähes kaikki ympärillä huutolauloivat biisin sanoja sen mukana.

Olen siis päässyt perille onnellisesti ja elämäni täällä on pyörähtänyt sulavasti liikkeelle – tuntuu kuin en olisi pois ollutkaan. Pahoittelen valokuvatonta postausta, jostain syystä olen joko kadottanut kahden viimeisen Skotlanti-kuukauden kuvat sisältävän muistikortin tai sitten kyseinen muistikortti on kamerassani, mutta on onnistunut tuhoamaan koko sisältönsä. Kuvia viimeisten Skotlanti-viikkojen ostoksista on joka tapauksessa luvassa pian!

Ps. Lähden toverien kanssa joululomalla Itävaltaan katsomaan mäkihyppyä. Kieriskelen onnenkyyneleissäni päivittäin.

23.5.2012

Skottimaan ylänummilla jalo sieluni vaeltaa, osa 3/3

Heh, pakko myöntää että olin täysin unohtanut näiden kuvien olemassaolon. Eihän ne ehtineet kuin parisen kuukautta mun Flickr-tilillä homehtua, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, right? Mun unohdus kuitenkin mahdollistaa sen että pääsen nyt värittämään kuvatylsää virtuaalipäiväkirjaani kamerani tuotoksilla.
IMG_2705
IMG_2711
IMG_2715
IMG_2727
IMG_2732
IMG_2738
IMG_2756
IMG_2773
IMG_2787
Nämä kauniit maisemat mä kolmen viikon päästä tuun sitten jättämään. On aika ristiriitaiset fiilikset, sillä en tiedä pitäiskö mun olla surullinen lähtöni takia vai iloinen kotiinpaluuni vuoksi. No, tänne varmaankin tulen ennen lähtöäni parkumaan, silloin sitten nähdään millaiset on fiilikset. Ei sitä oikeastaan voi ennustaa että miltä musta tuntuu. Kun mä lähdin tänne syksyllä, luulin että olisin parkunut kuin pikkuvauva ja ollut tajuttoman jännittynyt. No, kumpikaan noista ei tapahtunut, siksi en tiedä että mitä tämäkään tuo tullessaan.

22.5.2012

Asioita jotka tulevien vaihtareiden pitäisi tietää

Luonnollisesti vaihto-oppilas ei vaihtoonlähtiessään voi mitenkään tietää kaikkea mitä vastaan tulee tulemaan vaikka kuinka vaihtarijärjestö ja aluevalvojat olisi mukana auttamassa. Koska lukijoistani merkittävä osa on lähdössä vaihtoon tai harkitsee vaihtoonlähtöä, minä hyvänä ihmisenä päätin koota listan asioista joista kokisin tuleville vaihtareille olevan hyötyä ja joista olisin itse ennen lähtöäni halunnut tietää. Listassa tulee olemaan asiaa britteihinlähtijöille sekä minnevaanlähtijöille.

T ä r k e i m m ä t   e n s i n :

Tärkein asia, jota haluan painottaa niin paljon kuin vain kykenen, on että vaihtovuosi ei tule olemaan ruusuilla tanssimista, ei todellakaan. Suomalaisista vaihtarijärjestöistä vaikka EF mainostaa vaihtovuotta sloganilla "Vietä elämäsi paras vuosi!". Hah, niin varmaan. Vaihtovuosi voi olla varmasti ihana, loistava, upea ja ties mitä, mutta se ei todellakaan, ei siis missään nimessä, tule olemaan helppoa ja ihanaa ja kepeää jatkuvasti. Varmasti joillekin vaihtovuosi on ollut se elämän paras vuosi, mutta useimmille se ei ole. Noin puolet oppilaista vaihtaa perheitään vuoden aikana ongelmien takia, koti-ikävä on taattua ja vieras kulttuuri varmasti ahdistaa. En kadu vaihtovuottani tippaakaan, mutta tämä ei ole ollut elämäni paras vuosi, tämä ei ole ollut helppoa.

Suurella todennäköisyydellä ihmiset olettavat sun tietävän asioita joita kukaan ei ole sulle kertonut. Koulussa opettajat saattavat olettaa sun olevan tietoinen jostain koulun säännöstä tai toimintamenetelmästä josta et ole koskaan kuullutkaan, kotona host-äiti saattaa luulla että tiedät miten käytetään pyykinpesukonetta ja että sunnuntai on kirkkopäivä.

Aikaisemman takia käsken: käytä sun oikeutta kysyä. Varsinkin aluksi kaikki on uutta ja vierasta ja kuten sanoin, ihmiset saattavat olettaa että tiedät jotain mitä todellakaan et tiedä. Jos et ymmärrä mitä joku sanoo sulle: sano ettet ymmärrä tai pyydä toistamaan. Sä et anna itsestäsi tyhmää kuvaa jos kysyt, sillä sun englanti / saksa / espanja / [insert your exchange country's language here] on aivan varmasti paremmalla tasolla kuin vaihtomaasi paikallisten suomi. Mä esimerkiksi jouduin aluksi pyytämään ihmisiä toistamaan  sanomisiaan jatkuvasti, sillä skottiaksentti oli ihan järkyttävää puuroa mun korville ja joidenkin puhe kuulosti norjalta, koska niiden aksentti oli niin vahva.

Varsinkin hostperheesi kanssa tarvitsee muistaa, että sun ei tarvitse kestää kaikkea. Hostperheet ovat erittäin todennäköisesti kaukana täydellisestä ja jokaisella perheellä on plussansa ja miinuksensa. Jos miinuksia tuntuu olevan liikaa, on okei odottaa hetki että josko tilanne paranisi. Jos tilanne ei kuitenkaan parane huomattavasti, sulla on täysi oikeus vaihtaa perhettä. Tilanne saattaa olla kiperä jos aluevalvoja on perheen hyvä kaveri. Tällaisissa tilanteissa yhteyttä voi aina ottaa paikallisjärjestön korkeampiin tahoihin ja äärimmäisimmissä tapauksissa Suomen järjestöön.

Neljänneksi, järjestö ja varsinkin aluevalvoja eivät ole jumalia. Jos aluevalvojasi on perseestä eikä esimerkiksi suostu kuuntelemaan ongelmiasi — ota yhteyttä järjestön korkeimpiin tasoihin. Aluevalvojat eivät todellakaan ole ammattilaisia kaikkialla. Mun aluevalvoja täällä ei tosiaankaan ole sieltä miellyttävästä päästä vaan suorastaan melkoinen pain in the ass. Hän ei esimerkiks ollut halukas vaihtamaan mun perhettä edes sen jälkeen, kun olin sanonut että en tunne oloani turvalliseksi perheessäni, koska olin joutunut kestämään kaksi kuukautta raivoamista, tavaroiden paiskomista ja varoittamattomia vihanpuuskia, vaikka näiden pitäisi olla ehdoton merkki siitä, ettei kyseisessä perheessä voinut asua.

Jumalsääntöön liittyen haluan myös nostaa esille sen, että paikallisjärjestö ja aluevalvoja haluavat antaa itsestään sellaisen kuvan, että he tietävät kaiken, että heillä on suhteita kaikkialle ja että he saavat välittömästi tietää jos rikot sääntöjä. Asia kuitenkin on, että nämä tahot vain haluavat antaa tällaisen kuvan, se ei luultavasti todellakaan ole niin. Jotkut paikallisjärjestön säännöistä ovat tietenkin siellä ihan syyllä (esimerkiksi se sääntö, että ei saa hankkiutua raskaaksi), mutta jotkut niistä oikein huutavat rikkomista naurettavuudellaan (kuten joidenkin järjestöjen sääntö joka kieltää yökyläilyt ja seurustelun). Tietenkin sääntöjenrikkomisissa kannattaa käyttää maalaisjärkeä. Varsinkin sosiaalinen media on vaarallinen tässä suhteessa.

K ä y t ä n n ö n   v a i h t a r i a s i a t :

On erittäin suuri todennäköisyys että kohdemaassasi kotisi seinien omaavat pistorasiat eroavat suomalaisista vastineistaan. Kannattaa siis ostaa jostain useampi adapteri ennen lähtöä. Useampi, koska ne kapistukset on pirullisen pieniä ja saattaa helposti kadota teille tietämättömille ja kohdemaa ei välttämättä tarjoa tarvitsemaasi adapteria jos kyseinen vekotin päättää vierähtää rinnakkaisuniversumiin. Toinen sähköasia joka kannattaa ottaa mukaan on monipaikkainen jatkojohto. Tämä säästää pistorasiatilaa ja varsinkin mielenterveyttä huomattavasti — huoneesi saattaa olla varustettu vain kahdella pistorasialla ja dilemma on valmis kun haluat kuunnella virtaa vaativista kaiuttimistasi musiikkia tietokoneeltasi jonka johto pitää olla seinässä samalla kun suoristat hiuksiasi ja Nokiasi on latauksessa. Kyseisiä elämänhelpotuskapineita löytyy esimerkiksi Clas Ohlsonilta ja Hong Kongista, eikä kyseisten esineisiin sijoittaminen varmastikaan rasita lompakkoa liikaa.

Jos sulle ei oo erikseen aluavalvoja tai järjestö välittänyt informaatiota paikallisista bussiyhteyksistä, ota selvää niistä heti kun saavut. Heti kannattaa myös selvittää bussikorttimahdollisuudet, varsinkin jos menet bussilla kouluun (kuten esimerkiksi mä menin) tai jos bussinkäyttösi on muuten lähes jokapäiväistä. Bussikortti on myöskin yksi mielenterveydensäästäjistä — se takaa sen, ettei tarvitse stressata pikkurahan mukanaolosta.
 Skotlannissa busseissa pitää maksaa aina kolikoilla ja bussikuski ei anna vaihtorahaa. Koska Skotlannissa toimii samoja bussiyhtiöitä kuin muuallakin Britanniassa, teen villin oletuksen että käytäntö on tismalleen sama muissakin osissa tätä jaloa kuningaskuntaa. Bussiin tultaessa kuskin edessä on metallinen pönikkä johon raha on tiputettava ja sitten laite printtaa lipun.

Yksi asioista joka kannattaa myöskin selvittää heti vaihtomaahan saavuttua on uusi liittymä. Olen aivan varma, että minne tahansa mentäessä uuden SIM-kortin ostaminen on huomattavasti halvempi vaihtoehto kuin suomalaisen liittymän käyttäminen. Tämän ostoksen tekeminen ei todellakaan ole pelottava ja ylitsepääsemätön vaikka se saattaisi siltä tuntua, puhelinkaupoissa myyjät osaavat varmasti neuvoa sulle sopivan liittymän. Yleensä paras vaihtoehto on prepaid, sillä alle vuoden mittaisia "kunnollisia" liittymiä on lähes mahdoton saada mistään. Suomalainen SIM kannattaa pitää jossain paikassa josta löydät sen varmasti — se on aina hyvä olla hätävarana jos paikallisesta liittymästä loppuu saldo ja sun on esimerkiksi pakko saada jotenkin yhteys Suomi-perheeseesi.
 Puoti josta oman O2-prepaidini hommasin on nimeltään Carphone Warehouse (joka myy kaikkia saatavillaolevia liittymiä) ja niitä löytyy aika lailla kaikista suurista kauppakeskittymistä. Tietyillä liittymillä on myös omat kauppansa, josta luonnollisesti voi ostaa kyseistä liittymää. Tällaisia ovat esimerkiksi 3Orange, O2 ja Vodafone. Prepaidit voi uudelleenladata Carphone Warehouseissa, luonnollisesti liittymien kotikaupoissa ja useimmissa ruokakaupoissa, kioskeissa ja raha-automaateilla.

Mitä luultavimmin sä tulet olemaan vaihtomaassasi viikkoa tai jopa kahta ennen koulujen alkua. Tämä takaa roppakaupalla aikaa tapettavaksi maassa, josta et tunne ketään tai mitään paikkoja. Mukaan ei kannata ottaa paljon kirjoja tai muuta ylimääräistä painoa, mutta suosittelisin että otat mukaan muutaman kirjan alkutylsyyttä varten. Saattaa myös olla, että hostperheelläsi ei vielä ole nettiä tai he eivät nettiä ole hankkimassakaan (itse olen tämän vuoden mittaan ollut ilman kotona olevaa langatonta nettiä kolme ja puoli kuukautta). Ei hätää! Aikaisemmin mainitut liittymä- ja puhelinkaupat yleensä myyvät myös käteviä mokkuloita, joihin voi käydä lataamassa lisää rahaa melkein mistä vaan. Tämä kapistus osoittautui mun ultimaaliseksi pelastuksekseni.

K o u l u -   j a   k a v e r i a s i a a :

Paikallisen koulun menetelmät saattavat erota huomattavasti suomalaisista. Älä missään nimessä varustaudu sellaiseen koulumeininkiin johon olet tottunut. Suomessa lukiolaisia kohdellaan aika lailla aikuisina, meidän ympärillä ei ole jatkuvasti opettajat hössöttämässä ties mistä, vaan me tehdään itse kurssivalintamme ja kurssilta voi saada potkut jos pulpetin takana ei istu tarpeeksi. Vaihtovuosikoulussasi asiat saattavat olla tosi erilaisia ja todennäköisyys siihen, että opettajat kohtelevat lukioikäisiä oppilaita lapsina on erittäin suuri. Myös työtahti ja työskentelytavat saattavat olla rajustikin erilaisia.
 Britteihinmenijöiden kannattaa varautua siihen, ettei koulussa työskennellä koulukirjojen avulla paljoakaan. Koulutarvikkaita ostaessa kannattaa ostaa reiällistä paperia ja kansioita — erilaiset monisteet ja muistiinpanot korvaavat oppikirjat. Koulu ei paljoakaan tarjoa välineistöä, mutta koulunkäynti on kuitenkin paljon halvempaa kuin Suomessa, sillä koulukirjoja ei tarvitse ostaa.

Koska työskentelytahti ja -tavat tulevat mitä luultavimmin eroamaan siitä mihin olet tottunut, saattaa olla ettet pysty sopeutumaan siihen välittömästi, varsinkin koska olet koulun aloittaessasi ollut maassa vasta maksimissaan muutaman viikon. Kielenkin kanssa saattaa olla ongelmia, joka ei mitenkään helpota muuta taakkaa. Opettajat eivät välttämättä ymmärrä mitä kaikkea parhaillaan koet, joten jos tunnet paineiden kasautuvan liiaksi, kerro että tarvitset aikaa sopeutumiseen. Oppilaiden ei ole tarkoituskaan olla robotteja ja asioiden selittäminen opettajalle lieventää stressiä varmasti kun molemmat osapuolet tietävät vaihtarin hankalan tilanteen. Toinen tärkeä neuvo (jota kannattaa noudattaa koulun ulkopuolellakin) on että älä pelkää kysyä tai olla väärässä. Jos et ymmärrä mitä joku sana tarkoittaa, kysy. Jos et tajua mitä sulta vaaditaan, kysy. Opettajat eivät välttämättä tiedä millä tasolla olet paikallisen kielen kanssa ja saattavat tehdä yliarviointeja ja täten käyttää vaikeita sanoja tai nopeaa puhetahtia — sulla on täysi oikeus pyytää opettajaa hidastamaan tai selittämään uudelleen.

Olen maininnut sen muutamaan otteeseen, että vaihto-oppilaan oletetaan tietävän asioita joita oppilas ei tosiaankaan tiedä. Tämä voi tulla esiintymään myös vaihtokoulussa, varsinkin jos koulussa on paljon muita vaihtareita ja et saa kenenkään opettajan täyttä huomiota. Koulu voi olettaa että olet saanut tietoa järjestöltä, järjestö voi olettaa että tulet saamaan saman tiedon koululta. Järjestön antama tieto voi myös olla puutteellista. Esimerkiksi mulle paikallisjärjestöni sanoi koulupuvun olevan valkoinen paita ja mustat suorat housut, kun todellisuudessa koulupukusäännöt olivat paljon tiukemmat. Koulu oletti, että järjestö olisi antanut mulle täydet tiedot koulupuvusta, vaikkei se ollut. Loppujenlopuksi koulupukusäännöt olivatkin äärimmäisen tiukat — ei huiveja, ei roikkuvia korvakoruja, ei näkyviä kaulakoruja, ei kuviollisia sukkahousuja, ei legginssejä, ei sandaaleita, ei värjättyjä hiuksia, ei erikoista meikkiä, ei lävistyksiä.

Kavereista haluan sanoa sen verran, että sillä ei ole väliä onko sun kaverit muita vaihtareita vaiko ei. Mulla synkkasi eniten muiden vaihto-oppilaiden kanssa, mutta mun paikallisjärjestö painosti meitä ystävystymään paikallisten kanssa toisten vaihtareiden sijaan. Tämä aiheutti liian paljon ahdistusta ja vaivaa ennen kuin ymmärsin, että ystävät ajaa saman asian, oli ne sitten paikallisia tahi ei. Älä siis anna järjestön, perheen tai minkään muunkaan painostaa sua missään. Ymmärrän, että järjestön pointti tossa varmaan oli kielitaidon kehittyminen, mutta niin kauan kuin ei kavereiden kanssa puhu äidinkieltään, kyllä oma kielitaito kehittyy kaverien kansallisuudesta huolimatta.

Jos kenelläkään on mitään tarkempaa kysyttävää, kysykää pois! Itselläni on täällä aikaa vaikka muille jakaa, sillä loma alkoi kolme viikkoa sitten ja lomaa jäljelläolevat kolme viikkoa tulevat olemaan myöskin. Mulla on tekeillä postaus, joka vastaa niihin yleisimpiin kysymyksiin — millä järjestöllä lähdin vaihtoon, paljon vaihtoonlähtö on maksanut, kadunko, onko ollut koti-ikävä ja sitä rataa. Valitettavasti kuvia en mun blogiin saa, sillä mun vanha läppäriraukka on vanha ja raihnainen eikä jaksa pyörittää vaadittavia ohjelmia. Kotiintulemiseni (joka on noin kolmen viikon päästä, apua!) jälkeen tilanteeseen pitäisi tulla onneksi muutos.

M U O K K A U S   :   2 3 . 5 .  K L O   0 1 : 0 3

Vaihtaritoverini Ilona (klik) kommentoi tähän merkintään valaisten Englannin perspektiiviä. Koska siellä esille tuli hyödyllistä ja mullekin uutta tietoa, päätin lisätä sen tähän loppuun.
"Meilläpäin bussista saa vaihtorahaa, mutta välillä sitä on vähän niukasti ja sitten saa ihania "change vouchereita" joita joutuu toisilta bussikuskeilta nyhtämään. Parasta on tietenkin ne päivät, jolloin aamulla ostat koulubussista uuden lipun ja kuski ei annakkaan vaihtorahaa ja jäät ilman ruokaa, koska kouluun tullessasi huomaat unohtaneesi eväät ja kouluruokahan (siis rasvainen pitsa ja kylmät ranskalaiset tai mauton pastakastike) maksaa, eikä keittäjille valitettavasti bussikupongit kelpaa. 
Kouluruokailusta vähän. Se on siis pahaa. Enkä nyt tarkota silakkapihvejä tai tillilihaa. Ne ois täyttä luksusta. Lähinnä koulussa tarjotaan pitsaa, ranskiksia, jäätelöä... Kaikkea mitä ei pitäisi tarjota ja jotka kuulostaa herkulta, mutta ei sitä ole. Kannattaa siis hankkia eväät itse ja joku laatikko niitä varten. Myös juomapullo on ihan hyvä idea. Omaat eväät tulee luultavasti myös vuoden aikana halvemmaksi, kuin kouluruokailu. 
Koulukirjoista taas sen verran, että meillä oli ainakin ihan kunnon matikan kirjat ja saatiin myös vihkoja koulusta. Silti joihinkin aineisiin aika varmasti tarvitsee paperia ja omat kynät tietenkin. Ei kuitenkaan kannata hamstrata kauheesti tarvikkeita ennen kun koulu alkaa. Jos sitä paperia hiukan löytyy, niin sillä pärjää kyllä vaikka koko ekan viikon. 
Sitten yksi juttu, joka tuli mulle ainakin täysin puun takaa. Nimittäin kokeet. Täällä ei mitään ihania koeviikkoja järjestetä, mutta vuoden lopuksi onkin sitten jotain ylioppilaskirjoituksia vastaavaa, johon on pakko osallistua ainakin, jos on EF:n kanssa liikenteessä. Niistä ei kuitenkaan tarvitse päästä läpi(tuloksetkin tulee vasta elokuussa), joten itse ainakin olen jättänyt suosiolla lukematta."

16.4.2012

Apea ja väritön

Yleensä yritän etsiä kaikesta valonsäikeitä — tai ainakin niin yritän ajatella — mutta tänään tiesin päivän olevan harmaa heti kun heräsin. Suurin osa teistä varmaan tietää miltä se tuntuu kun herää aivan liian myöhään vapaapäivänä ja tietää tuhlanneensa niin monta tuntia nukkumiseen. Se latistaa tunnelmaa jo valmiiksi. Tämä aamu, tai oikeastaan iltapäivä, oli yksi noista, heräsin puoli neljältä.

Loppupäivä luisui pää edellä alamäkeen. Tänään on loman viimeinen päivä — huomenna mennään takaisin kouluun kahden viikon loman jälkeen ja lomaunirytmistä pitää hankkiutua eroon. Koulujenalkaminen on yhtäkuin läksyjä, kokeisiinlukua ja se sama loputtoman tylsä koulupuku ja samat tylsät käytävät jotka on kynnyslistojen rakosia myöten täynnä huonoa ilmaa joka saa oppilaat haukottelemaan kaiken järkevän ajatustoiminnan ulos. Jos joku ilmiö on ehdottoman universaali niin lomienloppumismasennus ja se kärsimys jota kesän takaisinhiipiminen ja luokkahuoneissa istuminen yhdessä aiheuttavat. Huomasin muuten, että kaikki käyttökelpoiset vaatteeni ovat mustia. Ainakaan vaatevarastollani en kesää kovinkaan riemulla vastaan tule ottamaan.

Lomienloppumismasennus ei ole ainut asia joka saa kaikesta harmaan. Pikkuasiat ovat muotoutuneet yhdeksi isoksi pisteliääksi rintalastanaluspalloksi — huomiseksi on kirjoitettava naurettavan pitkä ja naurettavasti koostettu draamaessee kysymyksellä "Identify and comment upon the social, political or religious divisions depicted in two or more contemporary Scottish plays", opeteltava noin viisikymmentä liian monimutkaista ja täysin turhaa fraasia saksaksi ja palautettava mielipidekirjoitus englannin loppukoetta varten. Jos laskee alentavat adjektiivit aikaisemmasta lauseesta, voi hyvinkin päätellä suhtautumiseni negatiivislatautumisen draamaa ja saksaa kohti. Pikkuasioihin kuuluu myöskin yleiset ahdistukset — miksi saan päänsärkyjä niin usein, miksi joudun liian usein yöllä heräämään siihen ettei kukaan ole lukinnut ulko-ovea ja tuuli avaa sen itsestään ja saan sydänkohtauksen koska luulen että sisälle on tullut murhaaja, miksi en yhtäkkiä haluakaan mennä senioreiden päättötanssijaisiin joista stressaan aivan liikaa.

Yksi harmaustekijöistä oli televisio. Tieni eksyi jossain vaiheessa meidän olohuoneeseen, loppuperheeni olivat siellä katsomassa jotain ohjelmaa. Ohjelma pian paljastui olevan dokumentti viimekesäisestä joukkomurhasta Norjassa ja oli virhe jäädä sohvalle istumaan niin pitkäksi aikaa. Dokumentissa näytettiin kuvamateriaalia saarelta pelastetuista, hysteerisesti itkevistä ihmisistä ja mä oon aina ollut niin hyvä ahdistumaan kun näen ja ajattelen ja kuvittelen kuinka paljon jotkut muut kärsivät. Toinen harmaustekijöistä liittyy myöskin teknologiaan — en saa Gimppiä aukeamaan mun koneella. Olen yrittänyt ties mitä ja turvautunut Googleen ja jumaliin ja Felipe Massaan ja ties mihin, mutta joka ikinen kerta kun Gimp yrittää aueta, se laukaisee hämärän kierteen jossa mun kone käynnistelee itseään päälle ja pois kuin mikäkin idiootti.

Yksi ei-niin-pikkuasioista kuitenkin on se, että yksi mun lähimmistä ystävistä täällä — Eva, aivan ihastuttava tyttö Tsekin ihmemaasta — lähtee huomenna kotiin. Tietenkin me ollaan alusta asti tiedetty että tämä ei tule kestämään ikuisesti, että me kaikki mennään kotiin jossain vaiheessa ja mikään täällä ei ole pitkässä mittakaavassa pysyvää, mutta silti se tuntuu pahalta. Varsinkin kun Eva ei edes päässyt alkuperäisen suunnitelman mukaan meille sanomaan hyvästejä. Vaikka meillä on jo suunnitelmia tulevaisuudelle, suunnitelmia että tietenkin me nähdään uudelleen, ei sitä koskaan voi tietää. En mä voi olla varma että tulenko näkemään Evaa tai ketään muutakaan täältä uudelleen jos elämä alkaa toden teolla heittelemään. Se ajatus satuttaa jo etukäteen.

Aloin kirjoittamaan tätä tekstiä saadakseni ajatuksiani kasaan, koska pienimuotoinenkaan kaaos pään sisällä ei todellakaan ole hyväksi. Yleensä ajatustenjäsennys auttaa. Ei näemmä tällä kertaa.

Voisin yrittää antaa positiivisille asioille myöskin suunvuoron. Doctor Who:n yhdestoista inkarnaatio eli Matt Smith on ihastuttava, etenin nimittäin tässä jalossa sarjassa jo viidenteen kauteen. Matt Smithin ääni on ihana, voisin kuunnella sitä päivät pitkät. Kotiintuloon on tasan kaksi kuukautta. (En kylläkään ole vielä päättänyt että onko se hyvä vai huono asia, olkoon nyt hyvä.) The Avengers -leffan näkemiseen vajaa kuukausi. Koulujen loppumiseen parisen viikkoa. Koen suurta tuskaa kun huomaan,että positiivisten asioiden listan kokoaminen tuottaa moninkertaisesti enemmän perinpohjaista pohtimista kuin sen pitäisi.

Tulinpa taas vuodattaneeksi sieluni puolikkaan näppäimistöni kautta. No, ehkä se tästä.

10.4.2012

Skottimaan ylänummilla jalo sieluni vaeltaa, osa 2/3

IMG_2577
IMG_2669
IMG_2632
IMG_2640
Loch Ness ja sorsa. Mulla on tosta sorsasta varmaan viiskymmentä kuvaa mun kiintolevyllä, se oli ihanan utelias ja suloinen ja tuli niin lähelle. Oli tuskaa valita tähän vain kolme. Loch Ness ei ollut mitenkään ihmeellinen, suoraan sanottuna se oli koko tän matkan tylsin osuus. Loch Nessistä levitetään ihmeellistä kuvaa että se olisi upea turistinähtävyys, mutta oikeasti se on vaan järvi. Ja järviä on Ylämaat pullollaan. On Suomikin, mutta järvet täällä on erilaisia. Täällä niitä reunustaa vuoret ja lampaat ja linnat, Suomessa ei oikeastaan mikään edeltävistä.
IMG_2679
IMG_2678
IMG_2684
IMG_2701
IMG_2699
IMG_2703
Loch Nessin rannalla oli linna. Linnasta on lisää kuvia, mutta lisäkuvat saapuvat myöhemmin. Linnan nimi on Urquhart's castle – suomalaisen silmään toi nimi vaikuttaa aika hassulta, mutta paikalliset lausuu sen vaan "ööerghart" (kuvittele hieno englantiaksentti niin pääset jyvälle) – ja se oli käytössä 1600-luvulle saakka. Siitä ei ollu kamalasti jäljellä mitään, mutta kaunista siellä ainakin oli. Ja lämmintä. Porukalla kauhisteltiin että onko Skotlanti mennyt rikki kun tolloin ihan tosissaan oli päälle plus kakskymmentä.

28.3.2012

Skottimaan ylänummilla jalo sieluni vaeltaa, osa 1/3

Netti palautui ja kuvia Highlands-reissulta vuotaa tänne kuten lupasinkin! Viime viikonloppuna siis tieni vei vähän päälle kymmenen muun vaihtarin kanssa Skotlannin pohjoiskeskiosiin. Skotlannin sään tuntien me odotettiin ihan järkyttävää sadesäätä, lähtöaamunakin oli hirveän sumuista ja pilvistä, mutta aurinko paistoi ja oli muutenkin lämmintä! Muutenkin ylämaamaisemat oli niin suloisia etten kestä. Tiesin että se tulisi olemaan visuaalisesti upea, mutta se oli kuvitelmianikin upeampi.

Ekana päivänä, joka oli lauantai, me käytiin muun muassa viskipanimolla (ei tosin maistettu mitään), käytiin muutamassa linnassa, söin kevään ekan tötteröjätskin ja mä näin J.K. Rowlingin talon! Vihertykää kateudesta.
IMG_2446
IMG_2460
IMG_2474
IMG_2499
IMG_2508
IMG_2518
IMG_2513
IMG_2527
IMG_2535
IMG_2541
IMG_2547
IMG_2564