Nurkkiin kertyneitä muovikiekkoja

Tosiaan, tässä kolmen viime kuukauden aikana haltuuni on magikaalisesti ilmestynyt kasa erinäisiä tietokoneeni levyasemaan ja Pleikka kolmoseeni sopivia pyörylöitä. En suostu ottamaan vastuuta tapahtuneesta, sillä Anttilan, HMV:n ja Gamen liian alhaiset hinnat saavat ihmisen tekemään ajattelemattomia tekoja.

Tässä on kolme todistuskappaletta teoista, joita Anttila saa sinut tekemään. Ja kyllä, useat lempisarjani ovat lapsille suunnattuja piirrossarjoja. Vähän aikaa sitten mukaani siis tarttui Avengers: Earth's Mightiest Heroesin ja Avatarin ensimmäiset tuotantokaudet. Missään en ole valitettavasti (lompakkoni saattaa tosin olla eri mieltä) törmännyt kyseisten sarjojen myöhempiin tuottareihin. Anttila tarjosi Avatarin myöhempiäkin kausia aikanaan, mutta ne ajat ovat näemmä ohi.

Nyt on aika pakollisen mainospuheen. Katsokaa Avataria! Avatar on upea sarja, sen maailma on kerrassaan ihana ja se on täynnä toinen toistaan täydellisempiä henkilöhahmoja. Vaikka se ollaan alunperin suunnattu lapsille, sanoisin, että hieman vanhempi katsojahenkilö saa sarjasta irti paljon enemmän kuin lapsi. Sarja on perinteistä fantasiaa ja se on toteutettu upeasti. Olen katsonut koko sarjan läpi ainakin kolme kertaa ja joitain yksittäisiä jaksoja olen saattanut katsoa viidestä kymmeneen kertaan, Avatariin ei vain kyllästy. Ensi viikonloppuna pidämme friikkitovereideni kanssa toisen Avatar-putkemme, koska ah. 

About neljä kuukautta sitten tajusin, että hei, meidän yleensä pelkässä Blu-Ray-käytössä olevaa Pleikkaa voi käyttää myös pelaamiseen. En ollut hommannut pelejä aikaisemmin osittain siksi, että jostain syystä ajattelin etten nauttisi pelaamisesta. Voi menneisyyden minua, kuinka väärässä olinkaan. Nyt asiat ovat tosiaan muuttuneet  ja olen kartuttanut pelikokoelmaani muun muassa yllä näkyvillä ostoksilla. Kasan uusimpia hankintoja ovat GTA IV ja Deus Ex: Human Revolution, joita en ole ehtinyt vielä edes aloittamaan. Jos joukossamme muuten on ihmisiä, jotka ovat harkinneet X-Men: Destinyn ostamista - ei kannata vaivautua. Kyseinen pala moskaa on huonoin lätty, jota pleikkarini on koskaan joutunut pyörittämään.

Kun nyt pelipuheeseen päästiin, ylpeänä esittelen tietokonepelikokoelmani. Jos koskaan piditte minua kypsänä ja aikuismaisia aktiviteetteja suorittavana, tämän kuvan myötä luulonne toivottavasti romahtavat. Sims-pelit ovat tosiaan olleet lähellä sydäntäni vuodesta 2003 lähtien (herranjestas, siitäkin on kohta jo kymmenen vuotta, pitäisikö ikäkriiseillä?), kun ensimmäisen kerran pelasin Sims ykköstä kaverini luona. Vuonna -04 Sims 2 tuli ulos ja tietenkin se piti hommata. Sen jälkeen säännöllisin väliajoin sijoitin viikkorahani lisäosiin ja pitihän se Sims 3:kin sitten ostaa kun moinen julkaistiin. Asensin muutama viikko sitten molemmat näistä peleistä uudelle koneelleni - simsseistä ei todellakaan kasveta yli noin vain.