Postaustauko, koska

Brittilä kutsuu?

Tänään olin Exploriuksen haastattelussa.

Sain paikan!

Aaaa en kestä, posahdan pian tai jotain.

Nyt kaikki on vaan kiinni siitä, että suostuuko porukat.

Ne on tän asian kanssa varmaan vähän puolivälissä et päästääkö mut vai ei.

Aaaaa!

Kuvat

Oi kyllä!

Kyllä, nyt myönnän ehdottoman fanityttöyteni.

Oon niin Harry Potter -fanityttö ettei mitään rajaa, aa! Kyllä, olen lukenut kaikki kirjat niiden ilmestymisvuonna, kyllä, olen nähnyt kaikki elokuvat useaan kertaan ja kyllä, oi kyllä, olen myös HP-ficceillyt. Voisin viettää kepeästi kuukauden niin, että puhuisin pelkästään Harry Pottereista. Onneksi multa löytyy myös eräs tärkeä ystävä, joka voisi viettää kuukauden näin myös, joten en ole fanaattisuuteni kanssa yksin.

En malta odottaa, että viimeisesta kirjasta tehdyt elokuvat tulee teattereihin. Sitten, kun ensi-iltaliput tulee myyntiin, nappaan ehdottomasti Einon kainaloon ja varaan parhaat paikat salin keskeltä. Oi kyllä, niin tehtiin edellisen leffankin kanssa ja se tapahtunee vielä kahdessa. Kesällä, viimeisen viimeisen elokuvan ilmestyessä kutsuu meitä Helsinki.

Olisiko kellään lainata kelausnappulaa marraskuuhun?

Kuva-arvoitus kaikille mun koululaisille!

Kiitos, raitaseepra!

Oi, kiitos raitaseepralle tästä tunnustuksesta, oon kovin mielissäni ja piristyin, hymyilyttää. Omassa blogissaan raitaseepra kirjoitti näin:

"1. Ananasmanian Amanda, joka vaikuttaa mielenkiintoiselta persoonalta ja jonka blogin nimi saa minut hymyilemään."

Tähän juttuun kuuluu, että bloggaaja, jolle tämä kunnia suodaan, kertoo itsestään seitsemän faktaa ja sen jälkeen pistää tämän tunnustuksen eteenpäin seitsemälle bloggaajalle. En haluaisi millään nostaa monista lukemistani blogeista muutamia ylös, joten jätän tämän osuuden tekemättä, en uskoisi sen olevan keneltäkään pois. Mutta ne seitsemän faktaa, olkaa hyvät:

1. Vaatekaappini ovet on vuorattu fanityttömäisesti Ville Valon kuvilla.
2. Musiikkimakuni vaihtelee kausittain. Ysin lopussa kuuntelin raskasta rockia, kesällä kuuntelin indietä ja nyt mukaan on tullut elektro.
3. Mielestäni Jon LaJoie on nerokas!
4. Olen tosi ristiriitainen persoona, kysykää vaikka Einolta!
5. Rakastan äidinkieltä.
6. Voin jättää vaatekappaleen, jonka kovasti haluaisin, ostamatta, jos samanlainen näkyy liian monen muunkin päällä.
7. Sama musiikin suhteen. Mainstreamia en kuuntele ihan periaatteesta.

Joutsen

 

Tui

Löysin varsin aww-kuvan meidän olohuoneesta, tässä siis mä ja mun rakas pikkusiskoni Aada.

Hysteria

The Cribs - Hey scenesters

Kyllä, hysteria. Muhun tässä muutama päivä sitten iski sellainen lopullinen into ja mania ja hysteria - mun on pakko päästä jonnekin vaihto-oppilaaksi. Haluan niin paljon, oon itseasiassa pyöritellyt tätä ajatusta mun päässä jo pidemmän aikaa, ysin alusta jo. Muotoilin oikeastaan ensimmäisen virkkeen hassusti, en halua jonnekin, vaan ehdottomasti Iso-Britanniaan! Aaa en tosiaankaan kestä, tahtoisin vaihtoon niin. Tätä asiaa ei mitenkään helpota, että yksi hyvä ystäväni on nyt USA:ssa, kaksi uutta tuttavuutta koulusta viettivät molemmat vuoden samaisessa maassa, toinen ystäväni lähtee ensi lukuvuoden alussa vuodeksi Ranskaan, entinen naapurinikin huitelee ties missä vuoden ja tämä listahan voisi jatkua tosi pitkään.

Tahtoisin oppia englannin kunnolla (enkä tosiaankaan panisi pahakseni jos aksenttikin tarttuisi muhun, niin kuin se oletettavasti tekeekin), tutustua johonkin toisen maan kulttuuriin paremmin, saada ystäviä ulkomailta ja luonnollisesti saada uusia kokemuksia ja itsenäistyäkin siinä sivussa.

Jos sinne vaihtoon pääsisin, menisin mielelläni ensi lukuvuoden alkaessa ja tietenkin pitäisin vaihtariaikanikin tätä blogia, silloin siitä tulisi vielä enemmän sellainen tietolähde kaikille läheisille, että mitä mulle kuuluu.

Kiitos ja aamen, oli pakko päästä vuodattamaan osa tästä intoilusta tännekin. Vielä loppuun muutamia mukavia vaihtariblogeja:

• My American Dream - USA, Oregon
• Bonne chance! - Ranska
• Eyes wide open - Hollanti
• Dear Tokyo - Japani

Kuvat täältä.

Saturday 11th

Hoh, jaksoin ottaa itseäni niskasta kiinni ja tein tänne uuden ulkoasun, josta ainakin itse tykkään hirmuisesti. Huomhuom leveämmät kuvat! Jotenkin tykkään vaan kamalasti ananaksista, ne on ulkomuodoltaan niin veikeitä, vaikka maku onkin ihan hirveä, yöh. Mutta siis, kokoonnuimme tosiaan lauantaina yläasteaikaisen kaveriporukkamme kanssa ja meno oli (luonnollisesti) hulvatonta.

Pahoittelen suuresti sitä, että tässä lähiaikoina mun postaukset on ollut enimmäkseen mun päivien kuviin pohjautuvia, mutta lupaan, että tänne on tulossa tyyli- ja elokuvapostauksiakin piakkoin!

Muuten, mitä mieltä te, rakkaat 26 lukijaani (ja miksei toki muutkin) olette uudesta ulkasta? Vastauspakko!

Kuvatulva eilisestä

Nyt kun sain vihdoin kamerani Rubenin mukaan, niin todellakin räpsisin kuvia kuin hullu. Aloitin aktiivisen kuvaamisen eilen joskus iltapäivällä ja iltaan mennessä niitä oli kertynyt jo noin 200, melko hyvin, siis. Eilinen päivä sujui aamu- ja kouluosuuksiltaan varsin tavanomaisesti. Heräys oli tuskaa, auringonnousu kaunis. Ruotsi mateli, psyka oli mielenkiintoista ja starttikurssin tunnilla, joka siis oli mun koulupäivän tunneista viimeinen, mun ja Islan juttujen taso oli erittäin korkealla.










Katrin rusettipinni ja Irinan rusettikaulakoru. ♥ Varastaisin ne jos se ei olisi ilkeää ja melkoisen epäreilua.

Vessateinipeileilyn jälkeen mun converseaskeleet suuntasivat kohti Turun keskustaa ja Arnoldsia, siellä kahvittelin kesäisellä partioleirillä tapaamani Kaisan kanssa ja juttujen taso laski jo miinuksen puolelle.

Spinnyt, ninjapilli mun 7upissa ja Suomen armeijan kirjeidenkuljettajarotat - kyllä, meillä oli melkoisen hauskaa. Kahvittelutuokion jälkeen mua kiskottiinkin jo toisaalle, menin Tuulin kanssa H&M:ään ja sen jälkeen suuntasimme Tuulin kämpille.


Tuulin kissa Kasper on aivan hirmuisen ihana, aww. Ihme vompattikehrääjä, jota pystyi rapsuttamaan mahasta loputtomiin. Välillä se kyllä haukkaa sormesta, mutta se on vaan niin suloista eikä edes satu. Meidän iltaan sisältyi myös esimerkiksi

taivaallista kanasalaattia,

kitaransoittoa ja laulamista,

taidenäyttelydatausta,

tärähtäneitä kuvia nukkekodin äärestä,

epäonnistuneita köyhiä ritareita,

joiden tilalle me taiottiin ihania hunajavohveleita

ja varsin suloinen leffa nimeltään Shelter. Jossain vaiheessa, varmaan ennen vohveleiden tekemisen aloittamista, me tajuttiin, ettei todellakaan ehdittäisi tekemään kaikkea mitä haluttiin, joten jäin Tuulille yöksi. Ja vaikkei mulla ollutkaan kaikkia asianmukaisia varusteita, niin hulvatonta oli, hih.

Tässä muutamaan viikkoon en varmaankaan ehdi ihan hirveästi postailemaan, silloin nimittäin me kuvataan kaikkina mahdollisina päivinä meidän videokurssin ryhmän (johon kuuluu minä, Säde, Eino ja Hetti) lopputyötä, josta muuten tulee aivan mahtava! Kun kuvaukset on saatu purkkiin, alkaakin sitten lopputyön editointi, joka jatkuu myös koeviikolla, joka on muutenkin hirmuisen kiireinen.

Me Tuulin kanssa hämmennyttiin

Yhtäkkiä

Katselin mun koneelta vanhoja valokuvia ja yllättäen se vaan iski. Hirveän suuri ikävä. Mä tiedän, me ollaan nähty peruskoulun jälkeen usein, mut ei tä tietenkään oo samanlaista.