Olen elossa vaikka todisteita onkin sitä vastaan

Voih ja huoh, viime viikot ovat olleet niin täynnä kaikennäkoistä etten oikein edes tiedä mistä aloittaa. Olen juhlinut, tehnyt uusia tuttavuuksia (mm. erään mieshenkilon joka näyttää Tuulin isoveljen ja charlieissocoolliken risteymältä), kehittänyt loistavan halloweenasun, valvonut, riehunut, juossut bussien perässä, saanut tuplavesikellot kantapäihin korkokenkäkävelyiden takia, ostanut uuden ihanan huulipunan, aloittanut päiväkirjan pitämisen taas kerran ja nähnyt aivan liikaa loistavia elokuvia.
Kirjoitan tätä muuten koulun koneella ja tässä ei tietenkään ole kaikkia kirjaimia. Päätin ratkaista tämän ongelman kopioimalla ä-kirjaimen mun leikepoydälle ja yksinkertaisesti olemalla ilman muita puuttuvia kirjaimia koska kirjoittaminen kävisi tälloin liian hitaaksi.

Tosiaan, edellistä postausta seuranneena päivanä mut potkastiin pois mun hostperheestä. Täysin ilman syytä, sen takaan, ja siksi se olikin äärimmäisen hämmentävää. Mä sain puhelun, että sulla on kakskytviis minuuttia aikaa pakata ja sua tulee hakemaan taksi. Mulle ei suostuttu kertomaan että mihin se taksi mut veisi tai mitään, joka teki tilanteesta vielä kaoottisemman / hysteerisemmän / hämmentävämmän. Kun pakkasin ja raahasin mun kamoja kahdet portaikot alas (se on muuten aika tujua hommaa, mulla on sitä kamaa kertynyt ihan kiitettävästi), mun hostäiti vaan istui sen huoneessa. Kun istuin kadulla odottamassa taksia, se vaan katsoi mua ilmeettomänä ikkunasta. Viis tuntia aikasemmin tää sama henkilo leperteli mulle miten se ei halua erota vihollisina. Ihmiskunta on kummallinen.

Loppu hyvin kaikki hyvin, taksissa hetken istuttuani tajusin että se on menossa Carolinen luokse ja sinne tosiaan päädyin. Sen jälkeen tapahtui soittelua Suomen Exploriuksen, mun vanhempien ja mun aluevalvojan toimesta toisilleen ja suhteellisen suurimittakaavaisen draamailun jälkeen mä sain jäädä Carolinelle asumaan pysyvästi.

Mä luulin että Carolinen kanssa asuminen tuntuisi ainakin aluksi jollain tapaa oudolta ja että me molemmat kaivattaisiin kamalasti omaa aikaa koska me nähdään toisiamme koulussakin lähes koko ajan, mutta niin ei ainakaan tähän mennessä ole käynyt. Me vietetään suurimman osan kotonakin vieteystä ajasta keskenämme ja se on itseasiassa aika hauskaa. Me myos ollaan alotettu katsomaan True bloodia koska norjalainen toverini omistaa kaikki jaksot ja valehtisin jos väittäisin että en olisi koukussa siihen.

Netin pitäisi saapua ensi tiistaina. Ero Ananasmaniasta tuntuu pahimmalta, koska sen välityksellä olen yhteydessä niin moniin ihmisiin. Facebookkiin pääsen toisinaan kun olen vierailemassa internetillisten tovierieni luona, se ei kirpaise niin paljoa, mutta blogin hylkääminen kirpaisee. Ei auta muuta kuin sinnitellä.

Kummat ensin, hyvät vai huonot?

Kyllä, minulla on uutisia. Hyviä sekä huonoja ja ne molemmat ovat vahvasti kytköksissä toisiinsa. En oikeastaan ole varma, että mikä uutisista on hyvää ja mikä huonoa koska niissä kaikissa on puolensa.

Ensinnäkin, vaihdan isäntäperhettäni täällä. Suunnitelmissani on lähteä lätkimään viimeistään tiistaina, silloin keskustelen isäntäperheongelmistani aluevalvojani kanssa. Jos näillä kilahtaa täällä ennen tiistaita, oon pakannut ovelasti mun lipastonlaatikoissa olevat tavarat pusseihin ja täten pääsen siis lähtemään alle kahdenkymmenen minuutin varoitusajalla ulos täältä.

[tähän väliin tuli odottamaton tunnin kirjoitustauko, koska hostäitini pimahti ja päätti sulkea netin]

Tässä välissä hostäitini aloitti suoraa kurkkua huutamisen, että miten kehtaan käyttää nettiä. Hän myös aloitti huutamisen kaikesta muusta ja esimerkiksi ovien ja muiden tavaroiden paiskomisen. Tässä välissä mulle todellakin riitti, pakkasin kaikki tavarani matkalaukkuihin ja aikaistin tapaamistani aluevalvojan kanssa huomiselle.

Unohdin tässä välissä, että mitkä ne hyvät uutiset olivatkaan. Ai niin, tosiaan pääsen täältä pois. Ehkä pääsen jopa Carolinen perheeseen asumaan, joka olisi aivan unelmaa. Mun pää vaan räjähtää tässä perheessä. Carolinella ei tosin ole nettiä, että sinne mahdollisesti muutettuani postaustahti saattaa olla hieman hidastua kunnes siihen talouteen saapuu netti.

Äh, saan päänsärkyä tästä kaikesta.

Rakkaat kansalaiset, pallo on teillä

Nyt pyydän teiltä, rakkaat lukijani, heittäkää mua

haasteilla,

postaustoiveilla,

ylipäätään millä tahansa toiveilla,

kysymyksillä,

anonyymillä

(tai anonyymittömällä)

palautteella

ja asioilla jotka nyt mieleen sattuu.

Ei kuitenkaan millään mikä sattuu osuessaan kohteeseen.

Toteuttamistakuu!

Päätin pystyttää tällaisen nyt, kun Ananasmania on saavuttanut ensimmäistä kertaa historiansa aikana sadan lukijan rajapyykin rikkoutumisen. Kiitos kaikille teille, purr. ♥

Alan muuten pikkuhiljaa pitämään saksantunneista.

Signaali Teelandiasta pätkii vielä

Heipähei, te punajuurikkaat ja muut oliot! Tiedottaisin vain itse otuksen pyynnöstä, ettei Ama suinkaan ole kuollut tai muutenkaan vahingoittunut, ei ollenkaan, hän on onnellisesti Teelandiassa ja katselee Big Brotheria, jossa on asukkaina Jedward! Kaiken muun ollessa kerrassaan mainiosti, vain nettiyhteys häneltä vielä uupuu, mutta ei huolta, se saapuu pian!

Ystävällisen terveisin Eino-täti, the virallinen tiedottaja.

Mitä fyysistä koskemattomuutta?

Olemme perustaneet friikkien kanssa surrealistista mielikuvitusmusiikkia tekevän yhtyeen.

Yhtyeen nimi on Yhden tähden mies.

Meillä on kasassa jo ainakin kaksi kokonaista kappaletta, joista toinen voitaisiin periaatteessa jo äänittää. Tämä toinen on nimeltään "Mitä fyysistä koskemattomuutta?" ja se on poliittisesti erittäin kantaaottava.

Aiomme tehdä musiikkivideoitakin. Valmis tuotanto päätyy varmasti Ananasmaniaan. Ja ei, tämä ei ollut vitsi. Perustimme yhtyeen ja jos yhtye perustetaan, perustamispäätöksen takana seistään.

Postaustauko, koska