Voih ja huoh, viime viikot ovat olleet niin täynnä kaikennäkoistä etten oikein edes tiedä mistä aloittaa. Olen juhlinut, tehnyt uusia tuttavuuksia (mm. erään mieshenkilon joka näyttää Tuulin isoveljen ja charlieissocoolliken risteymältä), kehittänyt loistavan halloweenasun, valvonut, riehunut, juossut bussien perässä, saanut tuplavesikellot kantapäihin korkokenkäkävelyiden takia, ostanut uuden ihanan huulipunan, aloittanut päiväkirjan pitämisen taas kerran ja nähnyt aivan liikaa loistavia elokuvia.
Kirjoitan tätä muuten koulun koneella ja tässä ei tietenkään ole kaikkia kirjaimia. Päätin ratkaista tämän ongelman kopioimalla ä-kirjaimen mun leikepoydälle ja yksinkertaisesti olemalla ilman muita puuttuvia kirjaimia koska kirjoittaminen kävisi tälloin liian hitaaksi.
Tosiaan, edellistä postausta seuranneena päivanä mut potkastiin pois mun hostperheestä. Täysin ilman syytä, sen takaan, ja siksi se olikin äärimmäisen hämmentävää. Mä sain puhelun, että sulla on kakskytviis minuuttia aikaa pakata ja sua tulee hakemaan taksi. Mulle ei suostuttu kertomaan että mihin se taksi mut veisi tai mitään, joka teki tilanteesta vielä kaoottisemman / hysteerisemmän / hämmentävämmän. Kun pakkasin ja raahasin mun kamoja kahdet portaikot alas (se on muuten aika tujua hommaa, mulla on sitä kamaa kertynyt ihan kiitettävästi), mun hostäiti vaan istui sen huoneessa. Kun istuin kadulla odottamassa taksia, se vaan katsoi mua ilmeettomänä ikkunasta. Viis tuntia aikasemmin tää sama henkilo leperteli mulle miten se ei halua erota vihollisina. Ihmiskunta on kummallinen.
Loppu hyvin kaikki hyvin, taksissa hetken istuttuani tajusin että se on menossa Carolinen luokse ja sinne tosiaan päädyin. Sen jälkeen tapahtui soittelua Suomen Exploriuksen, mun vanhempien ja mun aluevalvojan toimesta toisilleen ja suhteellisen suurimittakaavaisen draamailun jälkeen mä sain jäädä Carolinelle asumaan pysyvästi.
Mä luulin että Carolinen kanssa asuminen tuntuisi ainakin aluksi jollain tapaa oudolta ja että me molemmat kaivattaisiin kamalasti omaa aikaa koska me nähdään toisiamme koulussakin lähes koko ajan, mutta niin ei ainakaan tähän mennessä ole käynyt. Me vietetään suurimman osan kotonakin vieteystä ajasta keskenämme ja se on itseasiassa aika hauskaa. Me myos ollaan alotettu katsomaan True bloodia koska norjalainen toverini omistaa kaikki jaksot ja valehtisin jos väittäisin että en olisi koukussa siihen.
Netin pitäisi saapua ensi tiistaina. Ero Ananasmaniasta tuntuu pahimmalta, koska sen välityksellä olen yhteydessä niin moniin ihmisiin. Facebookkiin pääsen toisinaan kun olen vierailemassa internetillisten tovierieni luona, se ei kirpaise niin paljoa, mutta blogin hylkääminen kirpaisee. Ei auta muuta kuin sinnitellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti