Tämä on historiallinen postaus. Yksikään tämän merkinnän kuvista ei nimittäin ole minun ottamani. Sen sitä saa, kun jättää oman kameransa lojumaan makuuhuoneeseen, muut valtaavat sen ja sitä ei saakkaan ihan heti takaisin. En kai voi valittaa.
Eilen Carolinen luona järjestettiin hänen hostäidin lapsen aviomiehen synttärit ja koska
tykkään kuokkia minulle ilmaistiin että voin tulla paikalle jos haluan, liityin juhlijakansaan. Kuvia itse juhlaosuudesta en tänne viitsi tunkaista. Ihan vain siksi että niissä esiintyy liikaa henkilöstöä jotka eivät ehkä halua naamavärkkejään satojen ihmisten tarkasteltaviksi.
Yllä yksi parhaista yhteiskuvista joka sisältää mut ja Carolinen. Voin valehtelematta sanoa, että Caroline on mun paras ystävä täällä ja me ollaan suunniteltu jo, et miten me ens kesänä järjestetään vierailut toistemme luokse. Haha, mua naurattaa kun tiedän, että se yrittää jossain vaiheessa kuitenkin kääntää tätä tekstiä ystäviemme Larry Pagen ja Sergei Brinin perustaman internetpalvelun kääntötoiminnolla (jota myös Google kääntäjäksi kutsutaan, mutta kukapa ei haluaisi toisinaan tunkea blogiteksteihinsä jotain muka-piilosivistävää) koska mainitsen sen nimen niin monta kertaa tässä ja se saa tulokseksi jotain ihan randomia.
Se on muuten hassua, miten Carolinen nimellä on mun päässä kolme eri muotoa. Ensimmäinen on sen nimi lausuttuna ihan suomalaisittain, toinen on sen englanninkielinen versio (Carolain lausuttaessa) ja kolmas on sen norjalainen muoto (joka lausutaan sellasella riikinruotsihtavalla aksentilla "Kha-ru-li-n
e"). Oon epätoivoisesti yrittänyt opetella lausumaan sen nimeä norjalaisittain kohta kaks kuukautta ja edistystä on kieltämättä tapahtunut - aluksi norjalaisedustus nauroi itsensä tärviölle mutta nyt mulle suodaan jo tyytyväisiä nyökkäilyjä. Se on oikeasti vaikeampaa mitä voisi kuvitella.
Talosta löytyi myös synttärikakku, olihan kyseessä synttärijuhlat. Kun ilta eteni ja tunnelman jäykkyys hupeni (okei, tunnelma ei missään vaiheessa ollut mitään muuta kuin riemukas, halusin vaan saada tohon jotain rimmaavaa), ihmiset tajusi että sitä kakkua voi käyttää esim. aseena. Siellä siis jossain vaiheessa aikuisetkin ihmiset juoksi ympäri kämppää kakunpaloja käsissä ja yritti tahria sillä mahdollisimman paljon kaikkea liikkuvaa. Mä onneksi säästyin suuremmilta vahingoilta, toisin kuin eräät jotka sai kakkua mm. silmään ja joka puolelle päälysvaatteitaan, koska näytin uhkaavalta melkein yli laitojensa loiskuvan juomani kanssa aina kuin joku kakkuisa sattui lähettyvilleni. Yllä Anette ja Caroline demonstroivat miltä näyttää kun kakku lentää, lentää ja osuu kohteeseen.
Tätä veikkaan Lauran tai Evan huippuotokseksi. Carolinella on mielikuvituksellinen tapa kuivattaa sen pesusta tulleet sukat. Alla näkyy myös, että sillä on mielikuvituksellinen tietokonealusta, joka arvostaa tätä keksintöä suuresti.
Illan paras läppä: "
Thank you for flying with Netherland Airlines, here's your free package of weed!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti