Skottimaan ylänummilla jalo sieluni vaeltaa, osa 2/3

Loch Ness ja sorsa. Mulla on tosta sorsasta varmaan viiskymmentä kuvaa mun kiintolevyllä, se oli ihanan utelias ja suloinen ja tuli niin lähelle. Oli tuskaa valita tähän vain kolme. Loch Ness ei ollut mitenkään ihmeellinen, suoraan sanottuna se oli koko tän matkan tylsin osuus. Loch Nessistä levitetään ihmeellistä kuvaa että se olisi upea turistinähtävyys, mutta oikeasti se on vaan järvi. Ja järviä on Ylämaat pullollaan. On Suomikin, mutta järvet täällä on erilaisia. Täällä niitä reunustaa vuoret ja lampaat ja linnat, Suomessa ei oikeastaan mikään edeltävistä.

Loch Nessin rannalla oli linna. Linnasta on lisää kuvia, mutta lisäkuvat saapuvat myöhemmin. Linnan nimi on Urquhart's castle – suomalaisen silmään toi nimi vaikuttaa aika hassulta, mutta paikalliset lausuu sen vaan "ööerghart" (kuvittele hieno englantiaksentti niin pääset jyvälle) – ja se oli käytössä 1600-luvulle saakka. Siitä ei ollu kamalasti jäljellä mitään, mutta kaunista siellä ainakin oli. Ja lämmintä. Porukalla kauhisteltiin että onko Skotlanti mennyt rikki kun tolloin ihan tosissaan oli päälle plus kakskymmentä.