Naurattaa vaikka olo tuntuu ehkä surulliselta.
Tasan kaksi viikkoa lähtöön. Ei, mua ei jännitä vieläkään. Ehkä kauhistuttaa, mutta aivan pienen hippusen verran. Pitäisi hoitaa muutamia käytännön asioita, kuten ruotsinkirjojen ostaminen, kampaaja ja kaivaa matkalaukku jostain. Ehkä miettiä, mitä otan mukaan, jotta osaisin arvioida lopullisen tavaramäärän. Huonekin pitäisi siivota. Kuten aina.
Onneksi käytännön asiat voi aina hoitaa hieman myöhemminkin.
Olen viime päivinä katsonut harvinaisen paljon laatuelokuvia ja kuunnellut laatumusiikkia. Kävin Helsingissäkin, kuljin junalla toista kertaa elämäni aikana ja olo tuntui maalaiselta metron korkeissa liukuportaissa. Helsingissä nimesin punaisen pillerin Pertuksi ja Perttu ei kärsinyt ollenkaan. Unirytmiänikin olen onnistunut nyrjäyttämään rankalla kädellä, se ei ole ikinä aikaisemmin ollut näin nyrjähtänyt ja pidän siitä. Nettipeli koukuttaa ja oloni on juuri nyt hupaisan haikea.
Ai niin, rakastumaankin olen ehtinyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti