Aivan. Eikä kiherrytä syyttä, ei todellakaan.
Muljahtanyt, nyrjähtänyt ja muutenkin elämän hetkellisesti pahoinpitelemä nilkkani on parantunut niin paljon, että pärjään koulussa ilman tukisidettä vallan mainiosti. Uudet kenkäni ovat löystyneet sopivasti joten voin käyttää niitä ilman huolta haavoista tahi vesikelloista ja muutenkin olen lähiaikoina ollut äärimmäisen pirteä. Tämä fakta johtunee varmaankin siitä, että olen nukkunut yhdeksän tuntia yössä arkenakin ja olen aloittanut säännöllisen liikunnan.
Mikä lisää mielialani kohoumaprosenttia entisestään on se, että Britit lähestyvät kovaa vauhtia ja järjestö, jonka kautta lähden vaihtoon, laittoi mulle sähköpostissa ihastuttavan fantastisen hihityttävän tiedon - mulla on mahdollisuus, ei kovinkaan suuri, mutta mahdollisuus kuitenkin, päästä johonki taidepainoitteiseen high schooliin siellä ollessani. Se olisi tosi hieno juttu, varsinkin kun taidekoulut harvemmin ovat missään käpyisissä takaloissa.
Perhetietoja odotellessa.
tää on ihana postaus
VastaaPoistamakes me think of England.
Love those pics.
Ohoho, mulla taala on vuosi melkein ohi ja sulla se vasta alkaa pian :) Mahdat olla into piukeena, tai niin sun tekstista voi ainakin paatella :)
VastaaPoistaTorstai: Kiitos, tarkoitukseni siis onnistui. Mäkin rakastan noita kuvia, oioi! :3
VastaaPoistaVk: Tosi omituista, mä oon lukenut sun blogia siitä saakka kun aloitit sen ja nyt yhtäkkiä sun vuosi onkin jo puolessavälissä ja mä oon jo lähdössä! :'D Ja innoissani olen todellakin, enkä syyttä.