Oh, Blaise

Hyvää ja parempaa iltaa, tervetuloa Ananasmaniaan. Mun nimeni on Amanda ja toisinaan kuullostan tv-visailun juontajalta. Ylemmästa kuvasta mut voi havaita vasemmalla. Vieressäni seisova suloinen rastaotus on hyvä ystäväni Eino, jonka koottuja kommelluksia voitte lukea hänen blogistaan. Mutta tosiaan, olen Amanda, asun eteläisessä Suomessa ja kesäloman päättyessä aloitan mun lukio-opinnot.

Tykkään kamalasti kynsistäni ja lakkaan niitä usein, lakkoja multa löytyykin useita kymmeniä. Tällä kertaa niissä on Lumenen Quick&Chic-lakkaa sävyllä Syyskanervat.

Varpaiden pinkit lakanjäämät ovat muisto kahden viikon takaisesta lomamatkasta Kreikkaan. Tuhrut isovarpaissani olen taiteillut kovin järkevästi permanenttitussilla ja ne jopa esittävät jotain - ehdottoman lempibändini HIMin logoa. HIM on ollut mun ehdoton ykkösrakkaus musiikin saralla jo vuodesta -03. Keikoille en oo valitettavasti päässyt, pitää pitää peukut pystyssä, et josko herrat suvaitsis saapua vaikkapa ensi vuoden Ruissiin.

Hyökkäilen tosiaan kynäni kanssa muidenkin kuin omien ja toisinaan kaverieni viattomien raajojen kimppuun, paperille piirtelen myös. Suurimmaksi osaksi raapustelen kummallisia hahmoja kuten yllä. Toinen kestoaihe ovat silmät, niitä löytyy ihan joka paikasta - koulukirjoista, mun kämmenselästä, vihkojen marginaaleista, you name it.

Kamerakin eksyy toisinaan mun käteen, varsinkin tää yksilö. Canon 550D on mun sielunkumppani ja rakkaus, joka ymmärtää mua vaikka kukaan muu ei. Kaikki tässä ja tulevissa postauksissa olevat kuvat oon ottanut ja tuun ottamaan hänellä. Lukuunottamatta tietenkin tuota kuvaa, se on otettu pikku-Penalla, erittäin pienellä digikameralla. Nimiehdotuksia otetaan muuten kernaasti vastaan 550D:tä varten!

Ah, toinen suurensuuri rakkauteni, läppärini Helga-Ernesti, joka on siunattu kunniakkaimmalla nimellä joka koneelle voidaan antaa. Taustakuvana toimivan kissan on muuten ikuistanut minä Kreikassa, tykkään siitä kovasti, aww.

Tässä kuvassa uinuvat mun suloiset kaksivuotiset rotanrontit, Hugo ja Oliver. Lempipuuhassaan luonnollisesti.

Tässä taas poseeraa maailman suloisin terrieri, Viivi. Viivi on vasta vuoden, mutta ulkonäköä, luonnetta ja varsinkin egoa löytyy useamman vuoden edestä. Epäilen kyllä vahvasti väitettä, että Viivi näkisi jotain tuon silmät peittävän karvaverhon takaa, katsokaa nyt!

Lopuksi vielä pari kuvaa meidän reissusta Helsinkiin. Ylempänä jälkiruoka suoraan taivaasta - tuoreita mansikoita, jogurttimoussea, suklaa-kaura-pähkinäkeksejä ja jotenkin erikoiskäsiteltyä raparperia, mmm. Toinen kuva on samalta päivältä Pinkin konsertista, tarkempia kuvia en viitsi enkä halua julkaista.

Näkemisiin!