Edinburghin ihanat pikkukaupat ovat taas suoneet mulle palasen loisteliaasta annistaan - tällä kertaa muutamien aivan ihastuttavien korvakorujen muodossa. Mehujää- ja lamppukorvikset olivat suhteellisen huokeita loistolöytöjä ja ne on päässeet mun korvia sulostuttamaan erittäin usein. Aluksi en täällä kamalasti korviksia käyttänyt kun koulusta sanottiin että ne suosittelisi kaikkien asusteiden minimoimista kouluun tultaessa (tekee kuulemma hallaa koulun maineelle?), mutta muutama kuukausi sitten tajusin, että ei niitä opettajia oikeasti kiinnosta. Ehkä jos jotain kirkkoveneitä korvanlehdistään roikuttelisi niin saattais tulla jotain noottia mutta muuten eipä juurikaan.
Mun kynsienkasvatusprojektikin on edennyt ihan kiitettävän hyvin! Mä rakastan pitää mun kynsiä pitkänä, mutta tän vaihtovuoden alussa mulla oli vaan niin plääh-olo niiden suhteen kun ne liuskottui ja katkeili kuin mitkäkin. Nyt ne on kuitenkin pidemmät kuin ehkä koskaan ja ah, miten näin pieni yksityiskohta voi tuottaakkin niin paljon iloa. Allaolevasta kuvasta ei ehkä saa oikeaa mielikuvaa siitä, miten pitkät ne oikeasti onkaan, mutta nä alkaa tuottaa pikkuhiljaa jo hankaluuksia kosketysnäyttöpuhelimen käyttämisessä. Ei tosin haittaa, koska ah, tätä on odotettu.
Ylläolevassa kuvassa olevan kynsilakan (♥) sain joululahjaksi Aadalta ja kuinka rakastankaan tota väriä, se on aivan loistava. Tota lakkaa saa kyllä pistää suhteellisen monta kerrosta jos haluaa että omaa kynttä ei näy sen alta ollenkaan, mutta sen jälkeen se pysyykin kynsissä täydellisesti.
Voisin vetäistä tähän vielä loppu-ulinat, koska en jatkuvasti voi luoda uutta merkintää inisemiselle – Facebook päätti ilmoittamatta vaihtaa mulle päälle timelinen! Onhan siinä jotain kivoja toimintoja kuten kansikuvahöskä, mutta muuten se on kamalan sekava enkä löydä enää mistään mitään. Mun ongelmat on valtavia, tiedän, mutta käytän Naamakirjaa kuitenkin niin paljon että en pääse ärsyttävistä muutoksista yli toviin. Hyvinvointivaltioteinin elämä on toisinaan niin rankkaa.
