"Mä tajusin just, et kesän jälkeen tulee syksy."

Syksy alkaa jo kellastamaan lehtiä puissa ja aamuisin tuuli pureutuu paksunkin hupparin läpi. Sen kunniaksi onkin aiheellista palata kesäkuisen Skotlannin helleaaltoon otsikossa komeilevan ja ystäväni esilletuoman mietelauseen siivittämänä.

On hassua ajatella, että vuosi sitten olin ollut Skotlannissa kahta päivää vaille kuukauden. Vuosi sitten kiskoin aamuisin päälleni saman, tylsän ja mustavalkoisen koulupukuni, kävelin puoli minuuttia pysäkille, astuin kaksikerroksiseen bussiin ja menin kouluun saamaan englanninkielistä opetusta. Tuntuu erittäin omituiselta kun tajuaa, että aloitin Beeslack High Schoolissa yli kaksitoista kuukautta sitten. Jotenkin vaihtovuoden alkaessa sen koko kokemuksen mielsi tulevan kestämään niin kauan, että nyt on hankala ymmärtää, miten nopeasti se lopulta hurahtikaan.

Ensimmäiset kouluviikotkin ovat tosin hurahtaneet ohi kuin mitkäkin. Koulun alkamisen jälkeen tämä viikonloppu on ensimmäinen "vapaa" viikonloppu ja arkipäivätkin ovat olleet kunniallisesti täyteenahdettuja. Olen aloittanut autokoulun (anteeksi mitä?), hankkinut kuntosalijäsenyyden, käynyt useampaan kertaan teatterissa ja touhunnut ties mitä vakavasti aikaavievää. Koulutyötkin vievät suhteellisesti aikaa. Viikonloput ovat kuluneet aika lailla valvoen ja eläen muissa maailmoissa. Viime viikonloppuna esimerkiksi riensimme friikkiporukalla Tampereelle Traconiin, siitä on luvassa kuvia myöhemmin. (Itse nimittäin unohdin kamerani kotiin, joten kaikki kuvat tapahtumasta ovat tovereideni kuvauslaitteissa.) Muissa maailmoissa eläminen on toteutunut myös siten, että viime viikon aikana luin kaikki 108 lukua Full Metal Alchemistia ja huomaan todellisuuteen palaamisen muuttuneen hankalahkoksi.

Vaikka välillä ainainen kalenteriahtaus käy rasittavaksi, Skotlannin paikoittaisen toimettomuuden jälkeen ympäriinsäpoukkoilu ja tekemisen loputtomuus tuntuu harvinaisen mukavalta. En tosiaan olisi uskonut, että vaihtovuosi saisi minut arvostamaan jopa kiirettä, mutta oppia ikä kaikki.

Nurkkiin kertyneitä muovikiekkoja

Tosiaan, tässä kolmen viime kuukauden aikana haltuuni on magikaalisesti ilmestynyt kasa erinäisiä tietokoneeni levyasemaan ja Pleikka kolmoseeni sopivia pyörylöitä. En suostu ottamaan vastuuta tapahtuneesta, sillä Anttilan, HMV:n ja Gamen liian alhaiset hinnat saavat ihmisen tekemään ajattelemattomia tekoja.

Tässä on kolme todistuskappaletta teoista, joita Anttila saa sinut tekemään. Ja kyllä, useat lempisarjani ovat lapsille suunnattuja piirrossarjoja. Vähän aikaa sitten mukaani siis tarttui Avengers: Earth's Mightiest Heroesin ja Avatarin ensimmäiset tuotantokaudet. Missään en ole valitettavasti (lompakkoni saattaa tosin olla eri mieltä) törmännyt kyseisten sarjojen myöhempiin tuottareihin. Anttila tarjosi Avatarin myöhempiäkin kausia aikanaan, mutta ne ajat ovat näemmä ohi.

Nyt on aika pakollisen mainospuheen. Katsokaa Avataria! Avatar on upea sarja, sen maailma on kerrassaan ihana ja se on täynnä toinen toistaan täydellisempiä henkilöhahmoja. Vaikka se ollaan alunperin suunnattu lapsille, sanoisin, että hieman vanhempi katsojahenkilö saa sarjasta irti paljon enemmän kuin lapsi. Sarja on perinteistä fantasiaa ja se on toteutettu upeasti. Olen katsonut koko sarjan läpi ainakin kolme kertaa ja joitain yksittäisiä jaksoja olen saattanut katsoa viidestä kymmeneen kertaan, Avatariin ei vain kyllästy. Ensi viikonloppuna pidämme friikkitovereideni kanssa toisen Avatar-putkemme, koska ah. 

About neljä kuukautta sitten tajusin, että hei, meidän yleensä pelkässä Blu-Ray-käytössä olevaa Pleikkaa voi käyttää myös pelaamiseen. En ollut hommannut pelejä aikaisemmin osittain siksi, että jostain syystä ajattelin etten nauttisi pelaamisesta. Voi menneisyyden minua, kuinka väärässä olinkaan. Nyt asiat ovat tosiaan muuttuneet  ja olen kartuttanut pelikokoelmaani muun muassa yllä näkyvillä ostoksilla. Kasan uusimpia hankintoja ovat GTA IV ja Deus Ex: Human Revolution, joita en ole ehtinyt vielä edes aloittamaan. Jos joukossamme muuten on ihmisiä, jotka ovat harkinneet X-Men: Destinyn ostamista - ei kannata vaivautua. Kyseinen pala moskaa on huonoin lätty, jota pleikkarini on koskaan joutunut pyörittämään.

Kun nyt pelipuheeseen päästiin, ylpeänä esittelen tietokonepelikokoelmani. Jos koskaan piditte minua kypsänä ja aikuismaisia aktiviteetteja suorittavana, tämän kuvan myötä luulonne toivottavasti romahtavat. Sims-pelit ovat tosiaan olleet lähellä sydäntäni vuodesta 2003 lähtien (herranjestas, siitäkin on kohta jo kymmenen vuotta, pitäisikö ikäkriiseillä?), kun ensimmäisen kerran pelasin Sims ykköstä kaverini luona. Vuonna -04 Sims 2 tuli ulos ja tietenkin se piti hommata. Sen jälkeen säännöllisin väliajoin sijoitin viikkorahani lisäosiin ja pitihän se Sims 3:kin sitten ostaa kun moinen julkaistiin. Asensin muutama viikko sitten molemmat näistä peleistä uudelle koneelleni - simsseistä ei todellakaan kasveta yli noin vain.

Puistohuveja

Viime viikonloppuna Eino ajoi ja pala friikkiporukasta istui kiltisti takapenkillä. Kohteessa oli erittäin mukavaa, päästimme sisäiset lapsemme valloilleen ja ei ole varmaan koskaan viirottanut niin monta tuntia putkeen. Näimme tanssivien karhujen lisäksi äärettömän coolin jarrumiehen ja yhden työntekijän jonka nimi oli ehkä Puudeli. Vastaan tuli myös tyttö päällään Vote Saxon -huppari ja se ilahdutti suuresti Einoa ja Amaa. Kohtasimme jarrumiehen, Puudelin ja whovianin lisäksi jättihattaran, joka ei loppunut koskaan.

Koulukin sitten alkoi tänään. Pelotti bussimatkalla hieman, se tosin oli turhaa. Muutaman viikon päästä varmaan tuntuu siltä, etten olisi Juhiksesta pois ollutkaan. Juhis on muuten paras lukio maan päällä. Itken karvaita kyyneleitä, kun meidät ensi vuonna yhdistetään Klassikkoon.

Ps. Enää 76 päivää ja Assassin's Creed III julkaistaan. En tosin jaksaisi odottaa päivääkään.

Viimeiset päivät Pohjanmeren takana