Miten rakastankaan kameraani

The Drums - Let's go surfing

Kymmenen lukijaa, awww, kiitos! :3

Viime päivinä olen ottanut kamerani myös kouluun, joten koulukuvia on kertynyt koneelle nopeasti jotain tuhat, huh. Parhaimmiston pistän tännekin, kuten varmaan olette huomanneet. Kamerani, Canonin EOS550D, jonka näkee esimerkiksi ihan ensimmäisestä postauksestani heinäkuun puolelta, on muuten saanut nimen! Tästä lähtien kutsunen häntä nimellä Ruben, kiitos nimiehdotuksesta jalolle ystävälleni Einolle. Pitäähän kunnon kameralla nyt nimi olla, tuntui aina liian viralliselta sanoa, että missä järkkäri on, otanko järkkärin sinne mukaan, ootko nähnyt järkkärin laturia. Sana 'Ruben' sopii paljon paremmin suuhun, eikö?

  Olen muuten viime aikoina löytänyt kamalasti uusia, ihania bändejä, kuten The Drumsin, oi. Näiden uusiem bändien musiikkia tullaan varmasti näkemään Ananasmaniassakin, niin paljon niistä tykkäilen. Mutta sitten kuviin.

Oi, miten rakastankaan Einon suloista ja lapsekasta käsialaa, aww, sanon mä.

Hyppytunnilla me päästiin meidän lempipuuhan - kortinpeluun - pariin. Pelin nimi oli paskahousu, as usual. Tähän jaloon peliin tutustuin melko läheisesti yhdeksän päivän partioleirillä, sitä pelattiin joka päivä useampaan kertaan. Yleensäkin koulussa jos välkällä ollaan hiukan pienemmässä porukassa, niin jonkun suusta pääsee kysymys: "Pelataaks paskahousua?"

Hihi, semisamikset Säde ja Eikka videotunnilla. Meidän videotunnit on muuten aina melko rakentavia, kuten esimerkiksi Einosta allaolevasta kuvasta huomaa. Kyllä me ollaan oikeasti kuvattukin ja alla näkyvä Einon asustevalikoima liittyi siihen! Meidän ryhmän käytössä ollut kamera ei kylläkään suostunut millään meidän kanssa yhteistyöhön, joten saatiin sellanen kiva Säde kuolee -remix nauhalle.


Kun koulu päättyi neljältä, meillä oli välipala. Sämpylä liilassa kelmussa ja mehua, joka oli oikeasti vain puanista vettä. Jotain tunnin hilluimme salissa leikkien ryhmäytymisleikkejä. Mä esimerkiksi yhden leikin ohjeistuksen mukaisesti kerroin mun elämänkerran jollekin tuntemattomalle minuutissa pidellen samalla sen hartioista kiinni. Outoa, mutta hauskaa! Leikkien jälkeen kipitimme busseille, jotka suuntasivat kohti Naantalia, Muumimaailmaa ja sen Emma-teatteria, jossa katsoimme aivan loistavan huumoriversion nykyaikaisesta Seitsemästä veljeksestä. Jukka Rasila on totaalisen loistava!

Tuulin ja Islan fiilikset juuri näytelmän loputtua, huomatkaa myös se, et mun kädet ei pysyny millään paikallaan. Ennen näytelmää satoi niin pirusti että kastuin ihan läpimäräksi ja ne luonnollisesti tärisi kuin mitkäkin, hörr. Näytelmän jälkeen kuitenkaan ei satanut, vaan silloin sain ikuistettua tuon alla näkyvän auringonlaskun, jonka kaikkia värejä en valitettavasti saanut kuvaan, snif.

Kun Einon kanssa saavuimme kymmenen maissa väsyneinä ja nälkäisinä meille, oli ihana yllätys, kun jääkaapista löytyi meidän molempien lemppariruokaa - kiinalaista. Alla eilisen kuvia, menimme siis Eikan kanssa koulun jälkeen elokuviin katsomaan Sisko tahtoisin jäädä. Olisin niin mielelläni lähtenyt sieltä ennen elokuvan loppumista, en oikein pitänyt siitä. Ohjaus toimi, mutta muuten äh. Odotin koko ajan, että milloin se oikea toiminta alkaisi. Ei se sitten koskaan alkanut. Henkilöhahmot oli epäuskottavia ja tuossa meni todellakin se päälle kuusi euroa hukkaan. Leffan jälkeen harmitti.

Oo, löysin mun tietokoneeseen kaukosäätimen ja oon nyt ihan hurmoksissani, en edes tiennyt tällaisen pienen vempeleen olemassaolosta, varsin kätevää. Ja loppuun vielä eilisen asu.

? olen hämilläni

Päivä kuvina

Bloc Party - Flux

Voi ei, löysin lisää Amandan hallitsemisia paperilapulla, tällä kertaa vuosi ei ollut 2006, kun tän raapustin, vaan luultavasti 2000. Aww! Toi on ollut ne kymmenen vuotta meidän keittiön korkkitaulussa ja edelleen saan nauruja tosta. Näitä samantyyppisiä löytyy enemmänkin jos vain jaksaisin etsiä.

Eli - päiväni kuvina, olkaa hyvä:

06:45

Bussipysäkkimaisemaa.


Converset Espanjasta, me likes. ♥

Joku on purkanut luovuuttaan psykanluokan pulpettiin.

Eino ♥ ruotsi

Kuvasi: Säde

Ja sama tekstiversiona. Aamulla olin erittäin pirteänä suihkussa 06:15, kuuden tunnin yöunilla. Tarvitsen todellakin ainakin yhdeksän tuntia unta, että näytän ihmiseltä ja jaksan kuunnella koulussa. Tänään se nukkumisen vähäisyys näkyi varsinkin ruotsintunnilla, se on liian helppoa ja tylsää. Argh. Koulupäivä sisälsi ruotsin lisäksi liikuntaa sulkapallon muodossa, opoa (heh, multa puuttui ihan kiitettävästi pakollisia kursseja), psykaa, joka on oikeasti tosi mielenkiintosta ja videota, josta viimeisimmät otokset on. Toi kuvatulvan päättävä randomkuva ei oikeastaan liity aiheeseen mitenkään, mutta nuo kaksi kuningatarta komeilevat mun huoneen ovessa.

Nyt, kun multa tulee suunnilleen postaus per päivä, niin huomennakin multa on odotettavissa varmaankin erittäin kuvaisa postaus, koulussa on nimittäin iltapäivällä ryhmäytymisleikkejä ja illalla teatteriin muiden ykkösten kanssa ja Eino jää meille vielä yöksi, hoh.

Toisinaan kannattaa siivota

M. I. A. - Bucky done gun

Iltaa, hih. Olen kovin, kovin iloinen, jo kuusi lukijaa, aww! Viikonloppuna kärsin niin rankasta tylsyydestä, että oikeastaan toivoin, että tulisi maanantai ja koulu alkaisi. Siellä olikin tänään varsin mukavaa ja 75:n minuutin oppitunnit menee tajuttoman nopeesti. Ooh vaikka oon ollut tuolla vasta viis päivää niin tuntuu siltä että oon tullut ihan oikeeseen paikkaan. Tänään matikantunnilla raapustelin Einon vihon kanteen uskomattoman hienon sarjakuvan, pitääkin ottaa siitä huomenissa kuva jos satun ottamaan kameran mukaan. Matikka muuten on tajuttoman helppoa ja rakastan sitä, kun voi vaan ripustaa aivot narikkaan ja laskea jotain mekaanisesti ajattelematta oikeastaan mitään.

Asiasta kukkaruukkuun, tein mun porukoiden kanssa diilin - jos siivoan mun tuhat kaappia ja laatikkoa ne hommaa mulle Globen hopen laukun, jota oon kuolannut iät ja ajat. Inhoat inhoan inhoan siivoamista, mutta olen löytänyt kaappien syvyyksistä vaikka mitä, esimerkiksi...

... tämän ihanan penaalin, joka oli mulla joskus kolmosella, aww! Seuraava kuvasarja esittelee tän vaaleanpunaisen hurmaavuuden moninaisia ominaisuuksia.

Hei oikeasti, siinä on jopa kalenteri! Voiko olla yhtään suloisempaa penaalia? Muistin muuten, että siitä esittelystäni ensimmäisessä postauksessa jäi puuttumaan vielä yksi mun elämässä varsin tärkeä elektroninen laite, nimittäin suloinen iPod nanoni, jonka sain kuudennella luokalla ja hyvin pelittää. Taustassa oleva tarra on itseasiassa pysynyt melko hyvin jos ajattelee, että liimasin sen siihen helmikuussa ja tuo soitin on mun käytössä päivittäin.

Siivotessani löysin jotain muutakin hilpeää, mulla oli jo vuonna 2006, jolloin ton lapun kirjoitin, erittäin rikas elämä, kuten ehkä huomaatte. Voi ei.