Miten rakastankaan kameraani

The Drums - Let's go surfing

Kymmenen lukijaa, awww, kiitos! :3

Viime päivinä olen ottanut kamerani myös kouluun, joten koulukuvia on kertynyt koneelle nopeasti jotain tuhat, huh. Parhaimmiston pistän tännekin, kuten varmaan olette huomanneet. Kamerani, Canonin EOS550D, jonka näkee esimerkiksi ihan ensimmäisestä postauksestani heinäkuun puolelta, on muuten saanut nimen! Tästä lähtien kutsunen häntä nimellä Ruben, kiitos nimiehdotuksesta jalolle ystävälleni Einolle. Pitäähän kunnon kameralla nyt nimi olla, tuntui aina liian viralliselta sanoa, että missä järkkäri on, otanko järkkärin sinne mukaan, ootko nähnyt järkkärin laturia. Sana 'Ruben' sopii paljon paremmin suuhun, eikö?

  Olen muuten viime aikoina löytänyt kamalasti uusia, ihania bändejä, kuten The Drumsin, oi. Näiden uusiem bändien musiikkia tullaan varmasti näkemään Ananasmaniassakin, niin paljon niistä tykkäilen. Mutta sitten kuviin.

Oi, miten rakastankaan Einon suloista ja lapsekasta käsialaa, aww, sanon mä.

Hyppytunnilla me päästiin meidän lempipuuhan - kortinpeluun - pariin. Pelin nimi oli paskahousu, as usual. Tähän jaloon peliin tutustuin melko läheisesti yhdeksän päivän partioleirillä, sitä pelattiin joka päivä useampaan kertaan. Yleensäkin koulussa jos välkällä ollaan hiukan pienemmässä porukassa, niin jonkun suusta pääsee kysymys: "Pelataaks paskahousua?"

Hihi, semisamikset Säde ja Eikka videotunnilla. Meidän videotunnit on muuten aina melko rakentavia, kuten esimerkiksi Einosta allaolevasta kuvasta huomaa. Kyllä me ollaan oikeasti kuvattukin ja alla näkyvä Einon asustevalikoima liittyi siihen! Meidän ryhmän käytössä ollut kamera ei kylläkään suostunut millään meidän kanssa yhteistyöhön, joten saatiin sellanen kiva Säde kuolee -remix nauhalle.


Kun koulu päättyi neljältä, meillä oli välipala. Sämpylä liilassa kelmussa ja mehua, joka oli oikeasti vain puanista vettä. Jotain tunnin hilluimme salissa leikkien ryhmäytymisleikkejä. Mä esimerkiksi yhden leikin ohjeistuksen mukaisesti kerroin mun elämänkerran jollekin tuntemattomalle minuutissa pidellen samalla sen hartioista kiinni. Outoa, mutta hauskaa! Leikkien jälkeen kipitimme busseille, jotka suuntasivat kohti Naantalia, Muumimaailmaa ja sen Emma-teatteria, jossa katsoimme aivan loistavan huumoriversion nykyaikaisesta Seitsemästä veljeksestä. Jukka Rasila on totaalisen loistava!

Tuulin ja Islan fiilikset juuri näytelmän loputtua, huomatkaa myös se, et mun kädet ei pysyny millään paikallaan. Ennen näytelmää satoi niin pirusti että kastuin ihan läpimäräksi ja ne luonnollisesti tärisi kuin mitkäkin, hörr. Näytelmän jälkeen kuitenkaan ei satanut, vaan silloin sain ikuistettua tuon alla näkyvän auringonlaskun, jonka kaikkia värejä en valitettavasti saanut kuvaan, snif.

Kun Einon kanssa saavuimme kymmenen maissa väsyneinä ja nälkäisinä meille, oli ihana yllätys, kun jääkaapista löytyi meidän molempien lemppariruokaa - kiinalaista. Alla eilisen kuvia, menimme siis Eikan kanssa koulun jälkeen elokuviin katsomaan Sisko tahtoisin jäädä. Olisin niin mielelläni lähtenyt sieltä ennen elokuvan loppumista, en oikein pitänyt siitä. Ohjaus toimi, mutta muuten äh. Odotin koko ajan, että milloin se oikea toiminta alkaisi. Ei se sitten koskaan alkanut. Henkilöhahmot oli epäuskottavia ja tuossa meni todellakin se päälle kuusi euroa hukkaan. Leffan jälkeen harmitti.

Oo, löysin mun tietokoneeseen kaukosäätimen ja oon nyt ihan hurmoksissani, en edes tiennyt tällaisen pienen vempeleen olemassaolosta, varsin kätevää. Ja loppuun vielä eilisen asu.