Elokuvailta

Remember - Dream boy

Katsoin eilen kaksi elokuvaa. Dream boyn ja Antique bakeryn, molemmat jonkun suosittelemana. Toinen sai mut itkemään, toinen nauramaan, molempiin ihastuin.

Dream boy oli haikea, 1970-luvulle sijoittuva, surullinen kahden teinipojan rakkaustarina, joka käsitteli melkoisen raskaita asioita. Aika monet asiat jäivät katsojan oman tulkinnan varaan, toisinaan jopa niin paljon, että se vaikutti paikoittain sekavalta, epäjohdonmukaiseltakin. Kuitenkin Dream boy yltää mun lempielokuvien listaan, johtunee varmaan ainakin osittain siitä, että olen ryhdistäytynyt kunnon leffojen katselemisessa vasta viime vuosina. Musiikki elokuvassa oli todellakin mun makuun, rakastan akustista kitaraa ja väriseviä ääniä. Elokuvan sanoma oli koskettava ja sen haikea tunnelma häilyy mun sisällä edelleen.

Antique bakery oli aivan eri sarjaa Dream boyssa, vaikkei elokuville nauraminen ole mulle yhtään tyypillistä, tälle nauroin. Monessakin kohtaa. Elokuva oli täynnä hyväntuulista musiikkia, oivaltavaa tietokonegrafiikkaa, ihanaa epäjohdonmukaisuutta ja tragikoomisia hahmoja. Vaikka Antique bakeryssa oli havaittavissa pientä ylinäyttelyä ja kliseisiäkin juonikuvioita, se oli erittäin nautittava ja hauska katselukokemus. Valtaosa leffasta oli kepeää draamaa vaikka päähenkilön tarina ei kovin ruusuinen ollutkaan. Tässäkin elokuvassa oli joitain tulkinnanvaraisia kohtia, mutta ainakaan mulle loppu ei jättänyt kuin yhden hennon kysymyksen, jonka vastausvaihtoehdot oli tosin elokuvassa jo annettu.

Tätä kirjoittaessani muuten yllätin itsenikin, en uskonut kykeneväni kirjoittamaan väsyneenä mitään näinkin analyyttistä.