Kyllä, hysteria. Muhun tässä muutama päivä sitten iski sellainen lopullinen into ja mania ja hysteria - mun on pakko päästä jonnekin vaihto-oppilaaksi. Haluan niin paljon, oon itseasiassa pyöritellyt tätä ajatusta mun päässä jo pidemmän aikaa, ysin alusta jo. Muotoilin oikeastaan ensimmäisen virkkeen hassusti, en halua jonnekin, vaan ehdottomasti Iso-Britanniaan! Aaa en tosiaankaan kestä, tahtoisin vaihtoon niin. Tätä asiaa ei mitenkään helpota, että yksi hyvä ystäväni on nyt USA:ssa, kaksi uutta tuttavuutta koulusta viettivät molemmat vuoden samaisessa maassa, toinen ystäväni lähtee ensi lukuvuoden alussa vuodeksi Ranskaan, entinen naapurinikin huitelee ties missä vuoden ja tämä listahan voisi jatkua tosi pitkään.
Tahtoisin oppia englannin kunnolla (enkä tosiaankaan panisi pahakseni jos aksenttikin tarttuisi muhun, niin kuin se oletettavasti tekeekin), tutustua johonkin toisen maan kulttuuriin paremmin, saada ystäviä ulkomailta ja luonnollisesti saada uusia kokemuksia ja itsenäistyäkin siinä sivussa.
Jos sinne vaihtoon pääsisin, menisin mielelläni ensi lukuvuoden alkaessa ja tietenkin pitäisin vaihtariaikanikin tätä blogia, silloin siitä tulisi vielä enemmän sellainen tietolähde kaikille läheisille, että mitä mulle kuuluu.
Kiitos ja aamen, oli pakko päästä vuodattamaan osa tästä intoilusta tännekin. Vielä loppuun muutamia mukavia vaihtariblogeja:
Hoh, jaksoin ottaa itseäni niskasta kiinni ja tein tänne uuden ulkoasun, josta ainakin itse tykkään hirmuisesti. Huomhuom leveämmät kuvat! Jotenkin tykkään vaan kamalasti ananaksista, ne on ulkomuodoltaan niin veikeitä, vaikka maku onkin ihan hirveä, yöh. Mutta siis, kokoonnuimme tosiaan lauantaina yläasteaikaisen kaveriporukkamme kanssa ja meno oli (luonnollisesti) hulvatonta.
Pahoittelen suuresti sitä, että tässä lähiaikoina mun postaukset on ollut enimmäkseen mun päivien kuviin pohjautuvia, mutta lupaan, että tänne on tulossa tyyli- ja elokuvapostauksiakin piakkoin!
Muuten, mitä mieltä te, rakkaat 26 lukijaani (ja miksei toki muutkin) olette uudesta ulkasta? Vastauspakko!
Nyt kun sain vihdoin kamerani Rubenin mukaan, niin todellakin räpsisin kuvia kuin hullu. Aloitin aktiivisen kuvaamisen eilen joskus iltapäivällä ja iltaan mennessä niitä oli kertynyt jo noin 200, melko hyvin, siis. Eilinen päivä sujui aamu- ja kouluosuuksiltaan varsin tavanomaisesti. Heräys oli tuskaa, auringonnousu kaunis. Ruotsi mateli, psyka oli mielenkiintoista ja starttikurssin tunnilla, joka siis oli mun koulupäivän tunneista viimeinen, mun ja Islan juttujen taso oli erittäin korkealla. Katrin rusettipinni ja Irinan rusettikaulakoru. ♥ Varastaisin ne jos se ei olisi ilkeää ja melkoisen epäreilua.
Vessateinipeileilyn jälkeen mun converseaskeleet suuntasivat kohti Turun keskustaa ja Arnoldsia, siellä kahvittelin kesäisellä partioleirillä tapaamani Kaisan kanssa ja juttujen taso laski jo miinuksen puolelle.
Spinnyt, ninjapilli mun 7upissa ja Suomen armeijan kirjeidenkuljettajarotat - kyllä, meillä oli melkoisen hauskaa. Kahvittelutuokion jälkeen mua kiskottiinkin jo toisaalle, menin Tuulin kanssa H&M:ään ja sen jälkeen suuntasimme Tuulin kämpille.
Tuulin kissa Kasper on aivan hirmuisen ihana, aww. Ihme vompattikehrääjä, jota pystyi rapsuttamaan mahasta loputtomiin. Välillä se kyllä haukkaa sormesta, mutta se on vaan niin suloista eikä edes satu. Meidän iltaan sisältyi myös esimerkiksi
taivaallista kanasalaattia,
kitaransoittoa ja laulamista,
taidenäyttelydatausta,
tärähtäneitä kuvia nukkekodin äärestä,
epäonnistuneita köyhiä ritareita,
joiden tilalle me taiottiin ihania hunajavohveleita
ja varsin suloinen leffa nimeltään Shelter. Jossain vaiheessa, varmaan ennen vohveleiden tekemisen aloittamista, me tajuttiin, ettei todellakaan ehdittäisi tekemään kaikkea mitä haluttiin, joten jäin Tuulille yöksi. Ja vaikkei mulla ollutkaan kaikkia asianmukaisia varusteita, niin hulvatonta oli, hih.
Tässä muutamaan viikkoon en varmaankaan ehdi ihan hirveästi postailemaan, silloin nimittäin me kuvataan kaikkina mahdollisina päivinä meidän videokurssin ryhmän (johon kuuluu minä, Säde, Eino ja Hetti) lopputyötä, josta muuten tulee aivan mahtava! Kun kuvaukset on saatu purkkiin, alkaakin sitten lopputyön editointi, joka jatkuu myös koeviikolla, joka on muutenkin hirmuisen kiireinen.
