Koulupäivieni valo

Kuten jokainen varmasti tietää, koulunpenkillä istuminen ei aina maistu mansikoille, ruusuille ja vaniljalle. Tämän kyseisen asian takia suurin osa mun viettämistä tunneista koulussa sisältää jotain oheistoimintaa. Piirtämistä, yleensä.

Tällaisia graafisia ihanuuksia piirtelen yleensä, mulla on näille itseasiassa jo oma vihko, nämä tällaiset vievät nimittäin oikeiden aineiden vihosta kummasti tilaa. Tämä allaoleva taideteos on siis sellaisen ison kouluvihon sivun kokoinen.


Toinen lempipiirtelynaiheeni on nenättömät kykloopit. Tämä johtuu siitä, että en a) osaa piirtää neniä enkä b) kahta samanlaista silmää. Luonnollinen ratkaisu, siis. Tässä, saanen esitellä, on Hermanni, viimeisin kyklooppini, jolle olen kehittänyt jopa elämäntarinan.


Ja kolmanneksi piirtelen täysin pointittomia sarjakuvia, joita rustatessa aika kuluu kuin siivillä! Varsinkin uskonnontuntisin, siellä kirjoitetaan niin paljon, että kirjoittamisten välissä ehtii piirrellä vaikka mitä.


Ja näitä riittää, varmasti tulevissa postauksissa näätte lisää tylsyystaidetta!

Huumorini on tunnetusti köyhää, pahoittelen

Leikkiä tulella

Pahoittelen kovasti, että postauksia ei ole kuulunut aivan aiempaan tahtiin, mulle on nimittäin kovaa tahtia kehittymässä sosiaalista elämää, joka on varsin positiivinen asia. Lupaan, että nyt alan postaamaan useammin, varmasti valokuvauskurssipostaus ja postaus perjantaina pidettävästä Taru Sormusten Herrasta - pidennetyt versiot -maratonista on luvassa!

Yleisesti ottaen mulla menee varsin hyvin, kuten sanoin, sosiaalinen elämäni on hurjassa kasvussa, mikä ei kylläkään ole tulevaa koeviikkoa ja muutakin kiirettä ja häsellystä ajatellen kovinkaan suotuisaa. Pystyssä kuitenkin ollaan ja toivottavasti tullaan pysymäänkin.


Olin viikonloppuna mökillä. Pihalla oli kynttilöitä.

Olkaa hyvä ja addiktoitukaa

Ja palan painikkeeksi muutama kuva kiintolevyn kätköistä.

Einolla on suhde ruotsinkirjaan. Huomatkaa kuvaajan määräämä herkkääkin herkempi ilme.

En toki ole joskus yöllä leikkinyt Suvin kanssa pitkällä valotusajalla ehen. Tämä on sen kuvasarjan ei-rakentavammasta päästä, kuten huomata saattaa.

Suvi soitti kitaraa keskellä autotietä syyskuussa.

Ja Suvin kissa Jade esim. rakastaa mua ja Rubenia sydämensä pohjasta.

Rakentava postaus päivässä pitää tylsyyden ainakin multa loitolla. Vielä loppuun kuva joka kuvaa mun päänsisäisiä tuntemuksia täydellisesti.