Koulupäivieni valo

Kuten jokainen varmasti tietää, koulunpenkillä istuminen ei aina maistu mansikoille, ruusuille ja vaniljalle. Tämän kyseisen asian takia suurin osa mun viettämistä tunneista koulussa sisältää jotain oheistoimintaa. Piirtämistä, yleensä.

Tällaisia graafisia ihanuuksia piirtelen yleensä, mulla on näille itseasiassa jo oma vihko, nämä tällaiset vievät nimittäin oikeiden aineiden vihosta kummasti tilaa. Tämä allaoleva taideteos on siis sellaisen ison kouluvihon sivun kokoinen.


Toinen lempipiirtelynaiheeni on nenättömät kykloopit. Tämä johtuu siitä, että en a) osaa piirtää neniä enkä b) kahta samanlaista silmää. Luonnollinen ratkaisu, siis. Tässä, saanen esitellä, on Hermanni, viimeisin kyklooppini, jolle olen kehittänyt jopa elämäntarinan.


Ja kolmanneksi piirtelen täysin pointittomia sarjakuvia, joita rustatessa aika kuluu kuin siivillä! Varsinkin uskonnontuntisin, siellä kirjoitetaan niin paljon, että kirjoittamisten välissä ehtii piirrellä vaikka mitä.


Ja näitä riittää, varmasti tulevissa postauksissa näätte lisää tylsyystaidetta!