Tänään olin ahkera

Tosiaan, tänään puolentoista tunnin urakan jälkeen mun huone oli imuroitu, mopattu ja huonekalujen järjestys vaihdettu. On se kumma, miten paljon mun huoneen ilme muuttuikaan, täällä on nyt paljon kodikkaampaa vaikka tuo yksi seinä onkin tyhjänvalkoinen ja tuijottaa mua pistävästi takaisin. Sen ongelman poistamiseksi on kylläkin jo suunnitelma, onneksi.

Jossain innostuksenpuuskassa päätin tehdä tänne esittelyn mun huoneesta. Ihan ensimmäisenä, ennen kuin edes mun huoneeseen on tultu, mun oven ulkopuolella on muutama osuva lehdestä leikelty sarjakuva.

Kun ovi on suuren työn ja tuskan jälkeen saatu auki, avautuu tällainen näkymä:

Verhotangossa roikkuu mun ihanaakin ihanempi päättärimekko, jota rakastan yli kaiken. Tämä kyseinen vaatteenparsi näytti silloin kesäkuun alussa, kun jätin peruskoulun taakseni, tältä:

Mun huone toisesta suunnasta näyttää suurinpiirtein tältä:

Mun vaatekaapit, jotka ei kummastakaan ylläolevasta kuvasta näy, ovat tuolla ensimmäisen huonekuvan verhojen vasemmalla puolella. Mun vaatekaappien ovet kertovat jollain tasolla mun lempibändin.

Rakastuin HIMiin jo vuonna 2004, ollessani 11 ja nelosluokalla. Silloin sain myös ensimmäisen Ville-julisteeni, joka tuli ensimmäisen HIM-levyni mukana. Kuusi vuotta vanhaksi paperinpalaksi tämä kyseinen yksilö on selvinnyt passelikuntoisena yllättävän hyvin.

Samalla seinällä vaatekaapin kanssa oleilee myös herra Kello. Se edistää tarkoituksella kolme minuuttia, sillä siten teen aamuisin kaikki toimeni nopeammin. Olen ihan oikeasti aamuisin niin jäässä, että unohdan että herra Kello edistää, joten itseni huijaaminen toimii.

Datauspyhäkköni näyttää tältä:

Sanat eivät riitä kuvailemaan kuinka rakastan noita kuulokkeita mun ipodin, jonka nimi muuten on iNari, lausutaan luonnollisesti Einari, rinnalla. Ne on niin kevyet ja ihanat ja rakastan. Oioi.

Pehmoleluja! Ylläolevassa kuvassa pupu on joululahja Einolta, pupun nimi on Hermanni ja se on ihanan iso ja pehmeä. Lehmän sain vuosia vuosia sitten, ala-asteella ja hänen nimensä on Hiphop Kaakao. Leijona on nimetön, virtahepo on nimeltään Hilma, norsu on nimeltään Norsu ja tuo apina on, yllätys yllätys, herra Apina. Herra Apina on mun vanhin pehmolelu, se oli mulla jo silloin kun söin tuttia.

Ikea-rottaan on hyvä lopettaa huone-esittely.

Vanha koululaukkuni muuten sanoi itsensä irti. Kas näin.

Onneksi rakas äitini antoi mulle käyttöön hänen lukioaikaisen koululaukkunsa joka on suloisin laukkuyksilö pitkään aikaan! Katsokaa nyt!

Aaaw.