Kannatti mennä katsomaan

Tiedän mitä ajattelet. "Apua, tappajatekstipostaus!", am I right? Voin sanoa näin lohdutukseksi, että ei, teksti ei pure ketään. Ainakaan kovinkaan rajusti.

Kannatti tosiaan. Siis se Harry Potter ja kuoleman varjelukset -elokuva josta tuossa alla hihkuin oli kerrassaan loistava. En ole oikein vielä selvitellyt päätäni siinä suhteessa, että onko aikaisempi pätkä, Puoliverinen prinssi parempi kuin tämä eilinen, mutta ei sillä oikeastaan ole mitään merkitystä.

Juoneltaan KV olisi voinut seurata enemmän kirjaa. Elokuvan ohjaaja, iloinen heppuli nimeltään David Yates, onnistui roolissaan suhteellisen hyvin. Käsikirjoittaja Steve Klovesia taas, Einon sanoin, voimme vastaisuudessa syyttää kaikesta elämissämme tapahtuvasta pahasta. Siis mitäköhän ihmettä on tämä kyseinen herranen ajatellut lisäillessään elokuvaan kohtauksia, jotka olivat a) täysin turhia ja/tai b) murisuttavan ärsyttäviä.

Elokuvan aikana yllätyin itsekin, kuinka yksityiskohtaisesti muistan Kuoleman varjelusten juonen, oivalsin heti kaikki kirjasta poikkeavat repliikit ja pikkukohdat jotka jäivät leffasta uupumaan. Ymmärrän kuitenkin, että kyseessä on elokuva, ei kirja, ja ei elokuvaa tehdessä aina voida jäädä kirjan asettamien rajojen varjoon jumittamaan. Harry Potter ja kuoleman varjelukset oli miellyttävä katselukokemus, menen varmasti katsomaan uudelleen.

Kuka hullu muuten haluaa mennä Kinopalatsin ykkössalin eturiviin? Siis mitä ihmettä, olen sen kohtalon kokenut kerran tahtomattani ja sain elinikäiset traumat ja niskakivut. Meillä oli ehkä täydelliset paikat: riviltä kymmenen paikat 12 ja 13, niin keskeltä keskeltä kuin oli mahdollista.

Elokuvan aikana meillä, minulla ja Einolla siis, heräsi kamala ajatus: mitä sitten tapahtuu kun KV 2 tulee ulos ja meillä ei ole enää mitään odotettavaa? Vastaus on karun yksinkertainen: odotamme kuolemaa.

Daniel Radcliffe (itse herra Harry Potter) ja Bonnie Wright (Ginny Weasley) ovat ehkä elokuvasarjan epäonnistuneimmat näyttelijäkiinnitykset, herkästäkin kohdasta saadaan helposti koominen, kun kankaalle losahtaa Radcliffen itkevä epätoivoisesti hönkivä naama. Onneksi myös hyviä näyttelijöitä löytyy.

Rupert Grint on kaikessa suloisuudessaan kerrassaan loistava ja paranee elokuva elokuvalta. Tässä viimeisimmässäkin elokuvassa herra on kerrassaan loistava ja on omaksunut Ronin hahmon lähes hipoen täydellisyyttä. Jos Radcliffe on huonontunut vanhetessaan, niin Grintistä ei todellakaan voi sanoa samaa, päinvastoin. Odotan innolla Rupertin tulevia, HP-sarjan jälkeisiä elokuvia, ooh!

Tom Felton on myöskin loistava, nappivalinta Dracoksi, oikeastaan Felton on kaikkien Draco-mielikuvieni ruumiillistuma ja kaiken lisäksi täydellinen sellainen. Puoliverisen prinssin taivaallinen roolisuoritus oli viimeinen pisara - tämä mies on lähes nero. Harmittaa todellakin, että Felton on liian vanha näyttelemään Artemis Fowlia, herra olisi sopinut rooliin muuten varsin passelisti, mutta Artemis sattuu nyt vain ensimmäisessä kirjassa olemaan 12-vuotias tai jotain vastaavaa.

Helena Bonham Carter onnistui (taas) roolissaan Bellatrixina. Ensinnäkin nainen näyttää aivan Bellan ruumiillistumalta omissa vaatteissaankin ja näyttelijänlahjoja löytyy. Kyseinen rouvashenkilö loisti myös Sweeney Toddissa, ah, rakastan häntä. Carter on vain kuin luotu Bellan osaan ja ja en osaa enää edes muodostaa ajatuksistani järkeviä, suomen kielen kielioppia noudattavia lauseita.

Jamie Campbell Bower ei valitettavasti päässyt ykkösosassa kovinkaan suureen rooliin, mutta hei, se on suloinen! Ja suuremmassa osassa kakkosessa, oletettavasti ellei Kloves ala toteuttamaan sisäisiä demonejaan kovin rajusti. Ensi heinäkuuta odotellessa.

Kiitos, aamen ja saatte multa suuren halin jos jaksoitte lukea!