Pieniä huomioita elämästä ja vähän muustakin

Muutama viikko sitten oltiin norjaedustuksen kanssa paikallisten järjestämissä bileissä. Kolme ihmistä, paikallisia jopa, sanoi että mä ja Caroline kuulostetaan englantimme kanssa siltä että me oltaisiin irlantilaisia. Saavutus sekin, tultiin Skotlantiin ja saatiin kolmessa kuukaudessa irkkuaksentti, mikäs sen hienompaa. Epäilen kyllä vahvasti näiden ihmisten aksentintunnistuskykyä.

Mulle on koko pienen elämäni taottu päähän että pattereiden päälle ei saa laittaa vaatteita tai mitään muutakaan koska ne syttyy palamaan ja kaikki kuolee. Täällä ihmiset kuivattaa lähes poikkeuksetta vaatteensa ja pyyheliinansa näiden kyseisten huoneenlämmittimien päällä. Maassa maan tavalla tietenkin, ehkä skotit ei halua olla niin paloturvallisia kuin ehkä kannattaisi.

Täällä on valokuvausautomaatteja aika hassun paljon, jokaisesta isosta supermarketista niitä löytyy vähintään kaksi ja jopa meidän paikallisessa miniminiapteekissa on moinen. Automaattien tiheys tietenkin on aiheuttanut sen, että aina toisinaan pistän jonkun kanssa viisi puntaa palamaan ja salamavalot välkkymään, on tosi mukavaa omistaa ihan konkreettinen muisto jostakin päivästä.

Vähän aikaa sitten mieleeni juolahti, että Ananasmania saattaa antaa hieman vääristyneen kuvan mun sosiaalisesta elämästä ja kaverimäärästä täällä. Siksi haluankin tässä kertoa, että Caroline ei suinkaan ole mun ainoa toverini skottimaalla vaikka meidän pärstöjä suhteellisen usein samoissa valokuvatuksissa esiintyykin - muiden kaverieni kanssa en ihan ole sillä tasolla että voisin räpsiä niistä kuvia ihan vapaasti (ja lisäksi en ole kamalasti jaksanut raahata Rubenia mukaan mihinkään viimeaikoina seliseli). Tulen kyllä vastaisuudessa varmasti esittelemaan skottitoverini täälläkin, nyt ei vain ole vielä sen aika.

Aloitin tänään pärstäkuva päivässä -projektin Carolinen (mun pitää ihan tosiaan keksiä sille joku lempinimi, sen koko nimi on niin pitkä ja se tuntuu viralliselta) kanssa, mielenkiinnolla sit seurataan et kuinka kauan sitä mahdan jaksaa tahi muistaa. Olis kyllä tosi jees jos jaksaisin suorittaa sitä koko vuoden, siitä kertyisi jotain parisataa kuvaa ja voisin sitten jälkeenpäin nauraa kuinka typerältä olen näyttänyt. Ja tietenkin tehdä siitä videon ja ladata tänne. Jos siis tulen tässä onnistumaan.

Carolinen koneen näppäimistöllä on äärimmäisen ärsyttävää kirjoittaa koska joudun valitsemaan äiden ja öiden pisteet erikseen, norjalaisvastineet kyseisille kirjaimille saa mun tekstin näyttämään ihan liian häiritsevältä. Vai mitæ sanoisitte jos pæættæisin alkaa kirjoittaa næillæ vuonomaan æækkøsillæ? Hæiritsevææ, eikø? Jep, niin mustakin.

Suomen kielen käyttämättömyyden huomaa siitä, että joskus mun sanajärjestykset on tosi hassuja. Ei mun oma äidinkieli tietenkään mitenkään erityisesti rapistu, mutta jotain hassuuksia puheeseen toisinaan livahtelee. Olen muuten aloittanut kirjoittamaan massiivista vaihtaripostausta jossa yritän kattaa suunnilleen kaiken mitä multa ollaan udeltu ja mikä ehkä saattaisi kiinnostaa teitä.

Aamen ja muistakaa katsoa Salkkareita!

EDIT JOTAIN TUNTI ALKUPERÄISTÄ JULKAISUAIKAA MYÖHEMMIN: 
Apua, luin tän mun tekstin jälkeenpäin ja nauroin aivan liikaa mun joillekin sanajärjestysomituisuuksille, melkein nolottaa kun kyseessä on kuitenkin mun oma kieli mutta ei voi mitään. Halusin vaan jakaa teidänkin kanssa että mä tosiaankin oon sanajärjestystaantunut, korjasin ne hömelyydet kylläkin tästä jo poies.