Elokuvailta

Remember - Dream boy

Katsoin eilen kaksi elokuvaa. Dream boyn ja Antique bakeryn, molemmat jonkun suosittelemana. Toinen sai mut itkemään, toinen nauramaan, molempiin ihastuin.

Dream boy oli haikea, 1970-luvulle sijoittuva, surullinen kahden teinipojan rakkaustarina, joka käsitteli melkoisen raskaita asioita. Aika monet asiat jäivät katsojan oman tulkinnan varaan, toisinaan jopa niin paljon, että se vaikutti paikoittain sekavalta, epäjohdonmukaiseltakin. Kuitenkin Dream boy yltää mun lempielokuvien listaan, johtunee varmaan ainakin osittain siitä, että olen ryhdistäytynyt kunnon leffojen katselemisessa vasta viime vuosina. Musiikki elokuvassa oli todellakin mun makuun, rakastan akustista kitaraa ja väriseviä ääniä. Elokuvan sanoma oli koskettava ja sen haikea tunnelma häilyy mun sisällä edelleen.

Antique bakery oli aivan eri sarjaa Dream boyssa, vaikkei elokuville nauraminen ole mulle yhtään tyypillistä, tälle nauroin. Monessakin kohtaa. Elokuva oli täynnä hyväntuulista musiikkia, oivaltavaa tietokonegrafiikkaa, ihanaa epäjohdonmukaisuutta ja tragikoomisia hahmoja. Vaikka Antique bakeryssa oli havaittavissa pientä ylinäyttelyä ja kliseisiäkin juonikuvioita, se oli erittäin nautittava ja hauska katselukokemus. Valtaosa leffasta oli kepeää draamaa vaikka päähenkilön tarina ei kovin ruusuinen ollutkaan. Tässäkin elokuvassa oli joitain tulkinnanvaraisia kohtia, mutta ainakaan mulle loppu ei jättänyt kuin yhden hennon kysymyksen, jonka vastausvaihtoehdot oli tosin elokuvassa jo annettu.

Tätä kirjoittaessani muuten yllätin itsenikin, en uskonut kykeneväni kirjoittamaan väsyneenä mitään näinkin analyyttistä.

Asusteostoksia ja lukioelämää

Hihi, koulu on lähtenyt käyntiin kivasti, mulla on tässä jaksossa ääliöhelppoa ruotsia, matikkaa, starttikurssi, liikuntaa, video 1, psykologiaa ja siinä ne taisikin jo olla. Oon saanut tuolta kolmessa päivässä kauheen paljon uusia kavereita ja melkein-kavereita, Juhana Herttua todellakin on mun paikka. Bussimatkatkaan ei haittaa yhtään, varsinkaan nyt, kun mä sain eilen nyt jo rakkaan bussikortin, joka tulee helpottamaan mun elämää niin paljon halpuudellaan ja käytännöllisyydellään, hyvästi kolikoiden kanssa sählääminen!

Tänään oli varsin kivaa muutenkin, koulun jälkeen suuntasimme Säden ja Einon kanssa Arnoldsille ja syömisen jälkeen siirryin Suvin ja Nooran seuraan. Ärsyttää muuten, kun meille päin kulkevat bussit kulkee ihan typerästi, aikatauluissa on varmasti jotain häikkää!

Einon kanssa olimme toissapäivänä Lähimmäisen kirpputorilla ja sieltä tarttui mukaan eurolla nämä ihanat silmälasit josta Eino ystävällisesti pulpautti varmaan sentin paksuiset linssit pois jotta noita pystyy asusteena käyttämään.

Kukkahiuspinnijuttu Seppälästä 3,95.

Uudet, ihanan pitkät korvakorut H&M:stä, hintaa en muista. Sitten voisin esitellä korvakorut, joita mulla jo on! Multa moisia löytyy toki enemmän, mutta tässä ne, jotka löysin ja eivät ole mummulla / kavereilla / mökillä / [valitsemikätahansapaikka].

Ihanat tukaanikorvikset Kreikasta. ♥

Käsintehdyt korvikset, mustaksi maalattua pitsiä, Televisio-putiikista rippilahjaksi.

Kun ostin nämä myöskin Kreikasta, kun katselin näitä niin kojun myyjä tuli mun luokse ja tokaisi ihan pokkana että "Those are weird."

Yhdet lempparipikkukorviksistani.

Ja viimeiseksi Einon sanoin - kalastusvieheet.

Tuulikin tuoksuu

Kuva

Ihan hassua, kun koulu on alkanut taas. Kesäloma meni ohi aivan liian nopeasti ja hetken mulla oli sellanen fiilis, että en oo ehtinyt tehdä mitään. Mitään muuta lukuunottamatta nukkumista, auringonottoa ja dataamista. Mutta eikö loma olekin juuri tuota, akkujen lataamista ja tekemättömyyttä varten. Miksi sitä olisi pitänyt ehtiä joka paikkaan ja tehdä sitä ja tätä ja tuota, syksy on sitä varten.

Tajusin juuri, että syksy ei todellakaan lukeudu lempivuodenaikoihini, mutta tälläkin hetkellä mahassani leijuu syksyfiilis siksi, koska syksy on sitä aikaa, kun käänetään esille puhdas sivu. On ihanaa, kun saan mennä uuteen, luultavasti erittäin mukavaan lukioon josta tunnen kunnolla yhden ihmisen. Kenelläkään ei ole musta yhtään ennakko-odotuksia ja kun tutustun ihmisiin, heidän kuvansa minusta muodostuu vain mun käyttäytymisen perusteella. Puolueellisten pikkulintujen laulu ei ole kantanut tänne saakka. Se tunne on ihana, niin ihana. Pikkusiskoni luulee, että suunnittelen pahuuksiani kun en vain lakkaa hymyilemästä. Miksi lakkaisin.

Nythän on syksy.

Mäsipossut kaltaistensa seurassa

Oh tätä onnen päivää, rakas ystäväni Eino tuli tänään aamuvarhain meille yöksi ja huomenna me mennään sitten yhdessä ekana koulupäivänä lukion ovista sisään, iik. Hihi, hyvällä tavalla jännittää mennä lukioon, ihan uusien ihmisten ja uusien käytäntöjen ja uusien tuoksujen keskelle. Puhtaalta pöydältä aloittaminen on ihana ajatus ja siltä puhtaalta pöydältä mä nyt alotan.

Puoli kymmeneltä juoksin henkihieverissä läheiselle bussipysäkille ilman kenkiä ja sukkia, koska eilen kauppareissulla kenkäni murjoivat mun jalat ihan vesikelloille ja au. Ehtisin kuitenkin ja noin viis yli kymmenen näin ystävättäreni ja askeleemme suuntasivat H&M:ään.

Siellä tapahtui pienimuotoista peiliteineilyä.

Eino kuvasi.

Peace.

"Hei otanks mäki laukun ku tol sotilaallakin on?"
"... Ama, tolla sotilaalla on kivääri."
"Ai, no .. ei sit."

Me ollaan Einosienen kanssa oltu kerran Naantalissa ja meidän suuntausyritykset Muumimaailmaan ei oikeen ottanut tuulta alleen tällä kertaa, onneksi joku ystävällinen naisihminen tuli kysymään meiltä että Muumimaailmaanko me ollaan matkalla. Se oli menossa sinne töihin ja hänen avullaan sit löydettiin perille.

Ihan ongelmitta ei se kävelymatka kuitenkaan sujunut, Eino-raukka istui puunjuuren päälle kun mä pistin kantapäihini laastareita ja sai takamukseensa pihkaa. Owh.

Mutta lopulta:

Jeij!

No .. siellä oli iso kakku, ettekö te muka olisi halunneet ottaa haukkaan jättikakkua -kuvaa?

Hattivattien luolassa, hyrr.

Hattivattiten luolan jälkeen, hyrrr.

Halattiin Muumipeikkoa ja mä satun edustamaan. :C

Haikailin muumien keittiön pöydältä ruokaa. Me kyllä sit loppujenlopuksi mentiin syömään muumiburgerpaikkaan ja huomattiin, että se on aika reilukerhoa, kun Eino sai tuplajuustoateriaan juomaksi puolen litran pepsin ja mä kahden desin maidon.

Haikailua Muumimamman hillopurkkien perään. Einon ilme aww. ♥

Alkoi sataa vettä ihan kaatamalla, tultiin muumitaloon turvaan ja .. no ... siellä oli peili.

"Apua, päästäkää mut pois! Mun sääretki näyttää tässä kuvassa ihan liian lyhyiltä vaiks ne ei oo!"

Mermaid with attitude. Tossa kun poseilin niin joku noin viisvuotias pikkupoika hajoili ihan huolella mun vieressä. Kello kaksi teatteri Emmassa alkoi muuminäyteltä ja totta kai me suunnattiin sinne! Ne laulut jäi soimaan niin ankarasti päähän.




Kotimatkalla satoi taas mutta se ei tietenkään haitannut ollenkaan sen jälkeen kun me saatiin mä sain bussin kattoikkunan kiinni.

Joskus yöllä tuli kynnetkin lakattua, niissä tällä kertaa Lumene Natural coden sävyä 14 ja Mavalan valkoista.