13.7.2011

Together

Rakas ystäväni Eino kirjoitti omaan blogiinsa viimeisen Harry Potterin yönäytöksestä johon minä ja muutama muu friikki, Eino siis mukaanlukien, osallistuimme. En itse olisi osannut kirjoittaa näitä ajatuksia yhtään paremmin, joten lainaan pätkän tämän otuksen kirjoitusta.
"Viime yönä minä ja yli 16 000 muuta suomalaista täytimme elokuvateatterit ja katselimme, miten meidän kotimme sytytettiin tuleen, miten jotkut ystävistämme kuolivat ja miten osasta tuli sankareita ja lopultakin näimme hyvän pääsevän jälleen valloilleen maailmassa, jota me kaikki rakastamme.  En ole koskaan kuullut yhtä monen ihmisen itkevän ja nauran yhtä aikaa niin, että molemmat, sekä itku, että nauru kumpuavat syvältä sydämestä asti.  
J. K Rowling on jättänyt pysyvän jäljen tähän maailmaan. Hän opetti minua ja miljoonia ja taas miljoonia ihmisiä rakastamaan, ymmärtämään, luottamaan, uskomaan itseemme, antamaan anteeksi ja valitsemaan oikein silloinkin, kun kaikki valo näyttää kadonneen. Se on enemmän, kuin yhdeltäkään opettajalta voi koskaan pyytää."

Joenrantaauringonlasku ja himo opiskella saksaa - eli hetkiä kesästäni

Photobucket
Pyöräilimme keskustaan jotta huulemme pääsisivät koskettamaan sinihopeaa lentämisen sanansaattajaa, sylissä keltainen vihko täynnä niitä, jotka lentämisen ovat jo oppineet. Materian riemua - uudet ihanat kukkahousut ovat mukavat jalassa ja kynnetkin ovat kasvaneet pidemmiksi.
Photobucket
Viisikymmentä kilometriä aikaisemmin aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta joka päätti muuttua ukkoseksi ja hirmuiseksi kaatosateeksi. Onneksi pysäkin katos yläpuolella ja ystävä vieressä ovat olemassa. Tieto siitä, että kymmenen sekuntia sateen alla kastelisi aivan täysin, naurattaa.
Photobucket
"Tehkää hei jotai isoja käsiliikkeitä yms niin näytte täs palopesäkkeenetsinkameras kunnol!" sanoo otus jonka sisäinen valokuvaaja pääsi valloilleen. Vieressä seisoo poika jonka otus voitti jalkapallotietovisassa.

Tässä hetkessä jota elän juuri nyt tätä kirjoittaessani, tunnen oloni varsin monikulttuurilliseksi. Kuuntelen ranskalaista elektromusiikkia, jota eräs itävaltalainen käytti taustamusiikkina tekemässään videossa joka käsitteli matkaa Japaniin, odottelen milloin haluni opiskella saksaa juuri nyt kasvaa sietämättömäksi ja ajattelen erästä puolalaista kaupunkia ja mitä siellä tulee neljän päivän päästä tapahtumaan. Samalla tietenkin ajatellen Iso-Britanniaa ja tulevaa kotiani. Jonka sijaintia en vieläkään ole saanut tietooni.

4.7.2011

Hipaiseva ajatuskin saa jo itkemään



Is it so hard to believe our hearts
Are made to be broken by love
That in constant dying lies
The beauty of it all
My darling won't you feel
The sweet heaven in
Our endless cry

Oh at least you could try
For this one last time

So amazed how bright are the flames
We are burning in
Ever smiled at the tragedies
We hold inside
My darling won't you cherish
The fear of life that keeps
You and me so alive

Oh at least you could try
For this one last time
It could be alright
For this one last time

Oh at least you could try
and we just will be closer
For this one last time
let me fall into your arms
It could be alright
don't let us grow colder
For this one last time
let me close to your heart

Oh at least you could try
before it's all over
For this one last time
let me fall into your arms
It could be alright
before it's all over
For this one last time
let me close to your heart


a fictional book / a non-fictional book / a fanfic / a song that makes you cry / an art piece (painting, drawing, sculpture, etc.) / whatever tickles your fancy / a talent of yours / a hobby of yours / a recipe / a YouTube video / a place you've travelled to / whatever tickles your fancy / your day, in great detail / your week, in great detail / this month, in great detail  / this year, in great detail / hopes, dreams and plans for the next 365 days / whatever tickles your fancy

tämä on kaunein kappale jonka tiedän. lempikappaleenikin. kuuntelen sitä säästellen syystäkin, sillä pelkästään tämän kappaleen lyriikoiden ajatteleminen saa mut itkemään. valehtelematta.

2.7.2011

Ei väsytä vaikka pitäisi

Photobucket
Photobucket
Lähden kuukauden päästä. En ole varma kuinka paljon se haittaa, että nyt, nyt kun olen lähtemässä pois, asiat ovat paremmin kuin ne ovat olleet moneen vuoteen. Ehkä se ei haittaa liikaa, ei ainakaan tällä hetkellä kun voisin jopa luonnehtia oloani varovaisen onnelliseksi. Varovaisen, koska en tiedä milloin ja mistä syystä inhottava teräväkäpäläinen kiertyy asumaan rintalastalleni taas.

Nyt kuitenkin kaikki on melkein täydellistä. Kirkkaanvihreä aamutakkini on muuttunut kirkkaanvihreäksi päivätakiksi koska nykyään aamut ovat nukkumaanmenemiseen, eivät heräämiseen. Puhuin eilen kolme tuntia puhelimessa ja sen jälkeen neljä tuntia koneen välityksellä saman henkilön kanssa ja rakastan sitä tosiasiaa, että lähelläni on ihmisiä jotka ovat kiinnostuneet samojen spontaaniomituisten aktiviteettien suorittamisesta kuin minä. Enkä myöskään tule pitkään aikaan kyllästymään tämän tosiasian kuuluttamiseen.

Red bull -kokoelmani hyllynlaidalla on hieno ja olen kiitollinen hänelle joka esitteli minut uudelle hyvälle musiikille.