"The only person standing in your way is you."

Torstaina olimme kaveriporukalla katsomassa Black swan -elokuvan. En tiennyt siitä etukäteen mitään muuta, kuin että Natalie Portman oli voittanut parhaan naispääosan esittäjän Oscarin roolistaan tässä kyseisessä pätkässä ja että elokuvan tapahtumat sijoittuvat baletin maailmaan, en ollut nähnyt edes Black swanin traileria saatika sitten lukenut yhtäkään arvostelua. Jostain syystä tämä leffa vain kiehtoi ja kutsui katsomaan, onneksi. Muuten olisi jäänyt loistava puolitoistatuntinen näkemättä.

Elokuva piti ahdistavuudellaan katsojaa otteessaan koko ajan ja tämä oli osasyy siihen, miksi siihen kovasti tykästyin. Black swan muuttui alun kepeähköstä vaaleudesta loppuaan kohden niin visuaalisesti kuin tapahtumallisestikin tummasävyiseksi ahdistavuudeksi. En koskaan ole suuremmin välittänyt elokuvista, jotka edes vivahtavat lajityypiltään trilleriin, mutta poikkeus vahvisti tälläkin kertaa säännön - Black swanin aikana oikeastaan jopa nautin siitä, että mieleni teki olla katsomatta mitä tapahtuu.

Black Swan oli huikea sekä visuaalisesti, äänimaailmallisesti että ohjauksellisesti. En yhtään ihmettele sitä, että sen ohjaaja Darren Aronofsky (ohjannut aikaisemmin esimerkiksi loistofilmit The Wrestler ja Unelmien sielunmessu) sai työstään Oscar-ehdokkuuden. Tämä ehdokkuus ei todellakaan jäänyt Black swanin ainoaksi, se oli ehdolla myös parhaasta elokuvasta, kuvauksesta, leikkauksesta ja aikaisemmin mainitusta naispääosasta, jonka Natalie Portman ansaitusti pokkasi.

Ihmiset, menkää katsomaan tämä elokuva!