29.4.2011

Kiiveistä ja kuvituksena aamuinen kello seitsemän kävelylenkki

Ette varmasti arvaa mitä tein eilen. Tekoni oli jotain ennenkuulumatonta ja tähän minut lähes pakonomaisesti usutti alati kasvanut uteliaisuuteni, joka kumpusi norjalaisen mäkihyppääjän Tom Hilden vallan mainiosta blogipostauksesta.
Photobucket
Koska ette oikeasti voi arvata sitä ilman enempiä viheitä, ellette Tomin blogia ole suuremmin tutkinut, voin paljastaa tämän suuren, vallankumouksellisen ja valtavan asian.
Photobucket
Kaikkihan tietävät, kuinka ärsyttävä kiivejä on syödä. Ne sotkevat, meluavat ja muutenkin häiriöivät syömistapahtumaa jos ne pitää ensin puolittaa ja syödä sitten lusikalla. Eilisen jälkeen kaikki on kuitenkin muuttunut. Aivan täysin.

Eilen ostin yhden kiivin testatakseni Tom Hilden mieleeni tuomaa asiaa. Haukkasin kuorellista kiiviä kuin omenaa.

Se kiivi maistui ihan normaalille! Kuori ei edes maistunut eikä tuntunut suussa tai kurkussa mitenkään karvaiselta vaikka niin olisi voinut hyvinkin luulla. Maailmankuvani on nyt täysin uudistunut, kiivien merkitys muuttui eilen totaalisesti!

Koittakaa ihmeessä.

1 kommentti:

  1. Mä en oo koskaan ajatellut, että kiivejä vois syödä kuorineen. Perunat syön kyllä talvisinkin kuorineen, mutta että kiivit! Täytyy varmaan testata joskus :P

    VastaaPoista