Runoja, runoja, runoja

Olen kirjastojen lapsi. Kahdesta syystä, itse asiassa. Ensimmäinen syy on se, että olen kasvanut kirjastonkirjojen parissa ja niitä saan osittain kiittää niin suuresta rakkaudestani kirjallisuutta kohtaan. Toinen syy on se, että Turun pääkirjasto voisi pikkuhiljaa hakea mun huoltajuutta, sen verran aikaa tässä jalossa rakennuksessa olen viime viikkoina viettänyt. Kirjastossa viettämälläni ajalla on ollut myös tuottoisia vaikutuksia.

Siellä täällä kirjastossa on pieniä laatikoita, joista voi ottaa kortin sattumarunon tekemiseen. Runon tekoprosessi siis etenee siten, että valitaan numero, vaikka kolme. Tämän jälkeen lasketaan kolmas hylly jonka näkee, otetaan tämän hyllyn kolmas kirja, kolmannen kirjan kolmas sivu ja sen kolmas lause ja runolla on yksi säe. Tätä saa sitten oman mielensä mukaan jatkaa kunnes kokee tuotoksensa olevan valmis.

Olen tehnyt näitä runoja kaksi, ne näkyvät tuossa alla. Molemmista tuli omasta mielestäni varsin ihania.

Koska skannausjälki ja käsialani eivät yhdessä ole maailman selvin yhdistelmä, voin tulkata syntyneet runot tähän.

ensimmäinen runo:
On malttanut vaiti kuunnella
On myös olemassa
Hienoa!

toinen runo:
Hänellä oli puku yllään
Täällä oli suuri vaara syttyä sisällissota
Amiraalin kanssa otella turha on

Oih elämän pieniä iloja!