Ah kaupallista autuutta

Vähän aikaa sitten televisiossa alkoi pyörimään mainoksia kaikista naurettavista tuotteista joita mainostajat haluaa huijata ostamaan. Mä nauroin mainoksille ja pyörittelin silmiäni - kuka oikeasti käyttäisi mitään tollaisia? Yksi näistä naurettavista humputuksista oli tämä:

Tuo on siis peitto hihoilla. Ei kaapu tai mikaan aamutakki, vaan, kuten sanoin, peitto hihoilla. Tossa ei siis oo takaosaa ollenkaan. Nauroin niille mainoksille ja mietin et kuka oikeasti käyttää tollasia, hah.

Kuten kaikissa tarinoissa, tässäkin on kääntökohtansa. Eräänä päivänä mä löysin mun huoneesta pinkin tuollaisen ja koitin sitä päälle. Herranjestas, se on taivas maan päällä! Mä en tosin pidä sitä päälläni tolla tavalla mitä tossa kuvassa vaan mä teen siitä sellasen ihmeellisen kietaisuhöskän jonka yksi osa soveltuu jopa hupuksi ja sitten mä kuljen ympäri kämppää näyttäen tältä:

Okei, ehkä toi on enemmänkin se tunne mikä mulla on. Mä näytän enemmänkin tältä:

Mutta niin. Tästä olen oppinut että ehkä ei kannata tuomita ensinäkemältä.