Normipäivä - eli kiinalaisia, joulukoristeisiinhukkuminen ja törkypuheita norjaksi

Kuvia, vihdoinkin! Jopa mun kamerasta ja taidolla muokattuja, tiedän että te kaikki ootte kaivanneet tätä suuresti. Ja mähän en harrasta sarkasmia, mutta. Kuitenkin, jee! Oon parhaillaan mun Victorian, Annen tyttären luona ja pääsen käyttämään sen rajatonta nettiä joka tarkoittaa että voin vihdoin ladata kuvia Photobuckettiin ilman että siitä verotetaan mun omasta kukkarosta. Kunnollinen netti saapuu mun omaan kotiin neljästoista päivä, sen jälkeen rakentavien postausten (jos kehtaan ko. nimitystä näistä käyttää) tahti tulee rivakoitumaan huomattavasti.

Kuitenkin, voisin päivittää mun kuulumisia teille, en ookkaan tehnyt sitä toviin. Mulle kuuluu melkoisen messevää, viikonloppu alkoi ja sitä rataa. Koulussa meiltä vaaditaan esseitä ainakin kaks kertaa viikossa ja se osaa olla tosi stressaavaa mutta kuten tähänastisesta elostani olen huomannut, sitkeydellä selviää kaikesta. Ainakin melkein. Kuten ehkä ootte saattanut uutisista huomata, eilen täällä Skotlannissa oli ihan jäätävä myrsky, kaikki julkiset palvelut suljettiin kello kakstoista. Ei valittamista, oli ihan jees istua loppupäivä kotona ja juoda kaakaota samalla kun puut repiytyy juuriltaan ulkona. Kaikki on täällä jo aika lailla tosi arkista, normaalia. Enää ei juurikaan mistään saa niitä samanlaisia jumalautamäoonskotlannissatsiisuskraistkaikkionuuttaghgtlghfh!-viboja. Mä toisaalta tykkään mun arjesta täällä, varsinkin kun mulla on niin loistava perhe.

Tänään me mentiin tällä kyseisellä perhekokoonpanolla taivaalliseen kiinalaisbuffetravintolaan juhlistamaan suomalaisen Katin seitsemättätoista syntymäpäivää. Se ruoka siellä oli taivaallista, siis mmmm ah en keksi muita sanoja sille. Ennen kun me lähdettiin, me piipahdettiin Lauran luona ja jumaleissön niiden olohuone! Skotit tosiaankin ottaa joulun tosissaan, joidenkin talouksien ikkunat on niin täynnä vilkkuvia epilepsiavaloja että niiden asukkien silmät tulee välkkymään punavihersinioranssista vielä kaksi kuukautta joulun jälkeenkin.

Jostain syystä Lauran peilissä oli Norjan lippuja. Se oli jänskää. Mulla on muuten uusi pipo jonka sain kahdella eurolla yhdestä loistokaupasta. Tän pipolöydön ansiosta mun keltainen peruspipo on päässyt jäähylle hetkeksi, rakastan mun uutta vihreää ihanuutta.

Ostin muuten sukkahousutkin siitä ihanakaupasta. Minä - sukkahousuissa! Vieraassa maassa asuminen tosiaankin muuttaa ihmistä.

Me odotettiin bussia jotain nelkkyt minuuttia koska me ollaan evolapsia ja myöhästyttiin siita bussista johon meidän piti tähdätä.

Se tosin antoi aikaa valokuvaamiselle.

Perus bussipysäkkitaidetta by antisocial behaviour kids.Yleensä raaputusten lisäksi kaikilla bussipysäkeillä on poltettu sytkareillä muoviin jäätäviä onkaloita ja jotain jotka on olevinaan kuvioita.

Me harrastetaan meidän omia extremeurheilulajeja. Yhdellä on kamera, kaksi juoksee keskelle tietä ja se yksi ottaa niistä kuvan. Välillä ne otokset on vallan onnistuneita ja mun mielestä toi ylläoleva on varsin mainio. Tiet täällä on muuten hassuja, useimmat niista on tosi huonokuntoisia ja niissä on sellasia ihmeellisia valkosia kiviä, mä otan tienpinnasta joku päivä kuvan ja postaan tänne, kiinnosti teitä sitten skotlantilainen tienpintarakenne tai ei.

Paikanpäällä oli... hauskaa, hih. Me ollaan loistava porukka.

Eva ja kurkkusilmälasit. Tossa ravintolassa oli suklaasuihkulähde ja yhdessä vaiheessa me dipattiin tuoretta kurkkua siihen. Oli aika erikoista, mutta ei ollenkaan pahaa. Oli ihan hyvää itseasiassa.

Mun taiteilema härö jäätelökäärme.

Ja koko porukka miinus Mick, joka otti kuvan. Caroline, Laura, meitsi, Eva, Kati, Victoria ja Anne.